torstai 26. tammikuuta 2017

Huopaisia herkkuja


Barbit, nuket ja kaikki pehmolelut sekä tietysti pienet prinsessat rakastavat teekutsuja ja piknik-retkiä. Kutsuilla ja retkillä täytyy olla tarjolla kaikenlaisia herkkuja. Askarteluhuovasta innostuneena "leivoin" meidän tyttöjen leikkeihin leivoksia ja kakkupaloja. 4-vuotiaamme auttoi värivalinnoissa ja koristelussa. Nämä olivat helppoja leikkaa-liimaa -leivoksia ilman ompelua.







Näitä oli todella hauska tehdä ja voi olla, että hankin lisää askarteluhuopaa, jotte pääsemme tyttären kanssa suunnittelemaan lisää herkkuja. :)

maanantai 23. tammikuuta 2017

Tyyny ilman ompelua 4-vuotiaan kanssa

Meidän 4 v. halusi tehdä tyynyn. (Kuuli, kun isoveli kehuskeli tehneensä tyynyn koulussa.) Hän halusi siihen vaalenapunaista askarteluhuopaa, jota löysi minun laatikosta. Mietin, kuinka tekisimme tyynyn niin, että tytär saisi tehdä mahdollisimman paljon itse. Ompelua emme ole vielä kokeilleet ja ajattelin, että tyyny on ehkä turhan suuri ensimmäiseksi kokeiluksi. Solmujen teko onnistuu hyvin, joten päätin, että tyyny tehdään solmuilla.


Vaaleanpunaista huopaa oli vain yksi A4 kokoinen pala, joten pyysin tytärtä valisemaan tyynyn takakappaleeksi toisen värin. Hän valitsi keltaisen. Työtä tehdessä huomasin, että oli tosi hyvä, että kappaleet olivat eriväriset, koska oli paljon helpompi hahmottaa mitkä hapsut milloinkin kuului solmia yhteen. 

Tyär halusi tyynystä pöllön, joten pyöristin palasten alareunoja hieman ja yläreunasta leikkasin keskeltä vähän pois, että pöllölle tuli "korvat". Pöllöstä tuli mittasuhteiltaan pitkä ja laiha, leveämpi pöllö olisi ollut söpömpi, mutta en halunnut pienentää tyynyä niin paljon, että pöllö olisi näyttänyt pulleammalta. Neliön muotoisesta palasta saisi ehkä hyvät mittasuhteet.


Leikkasin reunat hapsuille ja tytär solmi hapsut. Kaikkia ei solmittu kerralla, kun välillä iski väsy ja työtä jatkettiin toisena päivänä. Ennen pöllön täyttämistä teimme silmät, nokan ja siivet. Tytär valisi taas värit, mutta huovan leikkaaminen oli sen verran vaikeaa, että leikkasimme yhdessä. Liimasin osat kiinni kuumaliimalla tyttären näyttämällä tavalla.


Tytär täytti pöllön vanhasta tyynystä ottamallamme vanulla ja solmi loput hapsut kiinni. Pöllöstä tuli heti uusi lemppari yökaveri. Se hyöty pitkänlaihasta mallista on, että pöllö kulkee mukavasti kainalossa! :D

Jälkiviisaana totean, että tämä minulla varastossa ollut askarteluhuopa ei ollut paras materiaalivalinta tyynyyn. Se on kyllä ihanan pehmeää, mutta pinta näyttää menevän nopeasti nukkaiseksi. Fleece tai laadukkaampi huopa olisi kestävämpi vaihtoehto. No, tytär tekee varmasti mielellään uuden tyynyn, jahka tämä kuluu huonoksi. :)

tiistai 17. tammikuuta 2017

Mustikka kukkii keskellä talvea

Joulun jälkeen olimme mummilassa. Satoi lunta ehkä sentin tai kaksi, juuri sen verran, että paljas maa peittyi. Lasten piti heti päästä laskemaan pulkalla ja rattikelkalla pientä mäkeä mummilan takapihalle, jota myös takametsäksi kutsutaan (se oli aikoinaan pieni metsikkö, nykyään osittain luonnontilassa oleva piha). Siinä mäenlaskun tohinassa saivat vähän kyytiä takapihalla kasvavat mustikanvarvut, koska ei ollut lunta kunnolla niitä suojaamassa.

Pelastin katkenneet varvut ja toin kotiin. Laitoin varvut vesilasiin ja jäimme odottelemaan.




Parissa viikossa varpuihin alkoi aukeamaan jännittävän näköisiä mustikan kukkia. Varvuista voisi asetella  muiden kukkien kanssa vaikka minkälaisen kukka-asetelman, mutta meillä ne sulostuttavat keittiön pöytää yksinään pelkistetyllä kauneudellaan. No, onkos tullut kevät, nyt talven keskelle? :D


lauantai 14. tammikuuta 2017

Mörön serkku -kosteudenpoistaja

Moni taisi joulun alla askarrella itselle tai joululahjoiksi kosteudenpistajia autoihin. Lumiukko oli suosittu malli. Minä olen vähän jälkijunassa, kun vasta nyt sain aikaiseksi askarrella kosteudenpoistajan. 

Nappasin sukkalaatikosta sukat, jotka olivat juuri menossa kantapäästä puhki. Ne olivat vaaleansiniset, joten totesin, että teen vain jonkinlaisen käärmeen tai muun epämääräisen hahmon, en mitään hienoa lumiukkoa. Jos kosteudenpoistaja sijoitetaan turvallisuussyistä joka tapauksessa auton penkin alle, niin ajattelin ettei ulkonäöllä ole niin väliä, koska tämä tulee omaan käyttöön.

Halusin pötkölle kuitenkin silmät, joten ompelin kaksi nappia. Meinasin ensin parsia puhkikuluneen kantapään kohdan umpeen, mutta sitten päätinkin ommella siihen nenän. Tytär 4 v. valitsi nenän väriksi ja materiaaliksi tummansinistä huopaa. Leikkasin huovasta pienen neliön. Ei siitä tullutkaan suunnittelemaani ympyrän muotoista nenää, vaan nenän muoto muuttui huopaa käännellessä kolmioksi. Ommeltuani nenän kiinni, täytin sukan silikooni-kissanhiekalla. Solmin sukan suuaukon ja käänsin reunan pipoksi. 

Hahmoa on kiva puristella eri muotoihin. Puristeltuani pötköstä sen muotoisen, että siinä oli tasainen pohja, jonka avulla tyyppi pysyi lattialla pystyssä, huomasin hämmästyksekseni, että siitähän taisi tulla Muumilaakson Mörön serkku! Mörköhän siis jäädyttää kaiken mihin koskee ja tämä sekku toimii - ei nyt ihan päinvastoin, mutta melkein - eli imee kosteuden itseensä. Muumi-firma voisi tehdä tästä myyntituotteen! :D




maanantai 9. tammikuuta 2017

Porkkanalettua kerrakseen

Meillä ei kauheasti valmisruokia syödä, mutta porkkanaletut ovat poikkeus. Meidän tytöt tykkäävät hurjan paljon porkkanaletuista. Minulla on pitkään ollut ajatuksissa, että pitäisi kokeilla tehdä porkkanaletut itse. Joulun alla kaupassa sattui silmään valmista porkkanasosetta ja ostin sitä ihan lettuja ajatellen. Kotiin päästyä tuli mieleen, että olisi ehkä pitänyt ostaa valmiiksi toinenkin pussi, jotta voisi tehdä useammin tai vaikka pakkaseen hätävaraksi.

Nyt vasta ehdin soseen käyttämään. Etsin netistä porkkanalettu-ohjeita. Niissä oli käytetty 500g porkkanasosetta ja minulla olikin kilon pussi. Ei se mitään. Kaikkea muutakin sitten tuplasti joukkoon... paitsi ettei taikina mahtunutkaan enää kulhoon. Soveltelin ohjeita vähän miten sattuu. Nestettä tuli siten vähemmän kuin ohjeeseen kuului ja aika paksuahan taikina oli. Sai siitä lettuja paistettua ja hyviä olivat. Tytöt taisivat kumpikin syödä kymmenkunta pikku-lettua sitä mukaa kun sain niitä valmiiksi ja itse napsin ohimennen ties kuinka monta.  


Rasvankäryisessä paistopuuhassa oli vierähtänyt jo ainakin tunti ja järkytyksekseni katsoin, että taikinaa oli vielä puolet jäljellä. Siihen loppui lettu-innostus. (Tuumasin, että onneksi en ostanut kuin yhden pussin!) Paistoin vielä muutamia lettuja ja loppuun taikinaan lisäsin sitten jauhoja ja kaurahiutaleita, kunnes siitä tuli "leipätaikinaa". Taputtelin taikinasta leipäsiä uunipellille ja paistoin ne uunissa. Tulihan sose käytettyä, mutta taidan seuraavalla kerralla kuitenkin ostaa valmiita porkkanalettuja. :D

perjantai 6. tammikuuta 2017

Suklaakakkua suklaapaloilla ja suklaakuorrutteella

Onko joulun jälkeinen suklaa-ähky? Minulla ei vielä ollut, mutta tämän kakun jälkeen suklaakiintiö on varmasti joksikin aikaa täynnä.

Välillä sitä tekee mieli suklaakakkua, mutta yleensä en koskaan sellaista leivo. Meillä esikoinen ei syö suklaata ja olisi epäreilua, jos muut mussuttaisivat suklaaherkkua. Esikoiselle pitäisi sitten leipoa tasapuolisuuden nimissä oma herkku ja siinä olisi taas liikaa työtä, joten teen aina yhden leipomuksen, joka kelpaa kaikille.

Nyt esikoinen on kuitenkin yökylässä useamman yön kaverillaan, joten ajattelin, että me muut voimme herkutella suklaakakulla ja päätin tempaista kerralla koko vuoden suklaakakku-tarpeen yhteen kakkuun. Kakkuun sain kätevästi silputtua joululahjaksi saatuja suklaita. Onneksi en ole luvannut olla tammikuuta herkkulakossa. :D

 

Ohjeessa hyödynsin aikasemmin tekemääni jogurttikakku-ohjetta ja täällä olevaa mariannekakku-ohjetta ja niistä tuli tällainen ohje:

5 dl vehnäjauhoa
3 1/2 dl sokeria
3/4 dl kaakaojauhoa
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
2 tl vanilijasokeria
1 tl suolaa
2 dl vanilijajogurttia
1/2 dl maitoa
150g sulaa voita
2 munaa
20 kpl paperissa olevia Fazerin suklaakonvehteja veitsellä karkeaksi rouheeksi silpittuna

Sekoita kuivat aineet (ei suklaata). Lisää joukkoon jogurtti, maito, sula voi ja munat. Sekoita tasaiseksi.  (Lisäsin maitoa vielä pienen lorauksen, koska taikina tuntui todella paksulta.) Kääntele joukkoon suklaarouhe. Lusikoi taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. (Itse tosin käytin korppujauhon sijaan kauraleseitä, koska korppujauhoja ei ollut.) Tasoita pinta. Paista 175 asteessa n. 1h. Varmista kakun kypsyys tikulla. Anna jäähtyä ennen kuorruttamista.


Minulla ei ollut kuohukermaa, joten soveltelin kuorrutuksenkin kanssa. :)

Kuorrute:
200g tummaa suklaata
n. 2 rkl voita
1 dl vanilijajogurttia

Sulata suklaa ja voi varovasti mikrossa. Sekoita välillä. Lämmitä jogurttia 30 sek. mikrossa. Lisää suklaaseokseen ja sekoita tasaiseksi. Levitä kakun päälle. Koristele haluamallasi tavalla. Anna jähmettyä jääkaapissa. Nautiskele.






Lapset auttoivat kakkutaikinan teossa ja malttamattomina odottivat, että pääsivät maistamaan herkulliselta tuoksuvaa kakkua. Kyllä maistui. :)

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Puuhaa pakkaspäiviin - uusia värityskuvia

Aikuisten värityskuvien värittämisen suurin muoti-ilmiö-innostus on tainnut mennä jo ohi. Minä kuitenkin piirtelen edelleen... aina silloin tällöin kun muilta askarteluiltani ehdin. :) Tässä on muutamia uusia värityskuvia, jos vaikka näin kovilla pakkasilla ei ole muuta tekemistä, niin värittely on hyvää ajanvietettä.

Näitä kuvia saa siis vapaasti kopioida omaan käyttöön väritettäväksi. Mielelläni näkisin kuvan väritettynä. Valmiita kuvia voi laittaa vaikka Silausta vailla FB-sivulle.

My pictures on this page may be freely copied (for personal use) and colored. I would like to see the final result. You can send your pictures to my email or to my Silausta vailla FB page. Thanks! :)





Aikaisemmat värityskuvani löydät ylävalikosta "Värityskuvat - Coloring pictures" tai täältä.