Hiljaiselosta uusiin tuuliin

Kirpsakkaa syksyä kaikille!

Tämä vuosi on mennyt blogi-hiljaisuudessa, mutta täällä taustalla on tapahtunut sitäkin enemmän. Muutimme kesällä omakotitaloon ja siinä on riittänyt ihmettelemistä. Paikkakuntakin vaihtui, joten kaikki on uutta ja ihmeellistä. Monet muuttavat maalta kaupunkiin, mutta me teimme päinvastoin, muutimme mukavaan pikkukylään. Onhan täällä sentään 2 kauppaa ja apteekki. :D (Mutta naapurikaupungin Prismaan ajaa vain 15 min.) Lähin naapuri on n. 100m. päässä ja seuraaviin on matkaa puoli kilometriä. Kerrostalon jälkeen on vihdoin omaa rauhaa ja lapsilla tilaa meuhkata ja peuhata! Olemme sopeutuneet loistavasti ja tämä tuntuu meille oikealta paikalta. 

Toinen uusi tapaus täällä on se, että perustin yrityksen nimeltä ArtisticWalls. Kälyni innostamana ryhdyin maalaamaan seinämaalauksia ihmisten koteihin. Ensimmäisenä työnä valmistui iso pioni-maalaus.

Uusia seinämaalausideoita testailen viikottain.

Mikä olisi sinulle mieluinen tehosteseinän kuva? 

Kuviani voit seurata myös Instagramissa artisticwalls.minna tai Facebookissa ArtisticWalls

Ei muuta kuin maalaamaan, terkuin Minna

Ikkunamaalausta hammastahnalla

Viime vuonna joulun alla kokeilin ensimmäistä kertaa ikkunoihin hammastahnalla maalaamista. Tykkäsin etenkin olohuoneen ikkunan maisemasta kovasti. Koska kuva ei ollut jouluinen vaan tunnelmallisen talvinen, se sai olla ikkunassa pitkälle kevääseen. Taisin pestä sen pois vasta lumien sulettua!

Nyt oli taas aika maalata olohuoneen ikkunaan tunnelma-kuva! :) Melko samanlainen kuva tuli kuin viime vuonna. Jotenkin tuo peura sopii niin kivasti talviseen maisemaan. Pikkuinen pupukin pääsi tänä vuonna kuvaan, mutta se ei erotu kovin hyvin, kun on tuolla kuvan ihan vasemmassa laidassa. (Ikkunaa on vaikea kuvata!)

Ajatella, että tällä viikolla on jo jouluaatto! Ihanaa ja tunnelmallista joulun odotusta kaikille!!

Maalatut joulupallot

Mistä lie idea lähti. Taisi syntyä kaupassa siinä hetkessä, kun näin kuparin väriset joulupallot, jotka oli yläreunastaan suihkautettu mustiksi. Ostin niitä muutaman kotiin ja kokeilin kuinka niihin onnistuu maalaamaan. Maalasin akryylimaaleilla yhteen palloon talviseen maisemaan pupun, toiseen kauriin ja kolmanteen ketun. Maalaamalla voi siis tuunailla vaikka kuinka kauniit ja persoonalliset joulupallot!

Palloista tuli niin kivan näköisiä, että kävin ostamassa lisää palloja. Ajattelin, että vien niitä koulun myyjäisiin myyntiin. Vaan sattuipa yhdessä Facebook-ryhmässä olemaan poikkeuksellisesti myyjäiset tässä yhtenä viikonloppuna ja laitoin kuvan palloistani sinne. Pallot saivat yllättävän suosion ja pääsin maalaamaan vielä lisää palloja!

Parhaillaan olen maalailemassa uusia palloja. :) Tämä onkin kiva harrastus. Voisin maalailla palloja vaikka kuinka paljon. :D Mietin jotain muitakin kuvia palloihin, kuten punatulkkua, lumiukkoa, pikkuista mökkiä, tonttua, enkeliä... mutta jotenkin nuo pupu, kauris ja kettu tuntuvat herttaisimmilta. Mitä mieltä olette, mikä kuva olisi ihana joulupallossa? 

Pikkusiskon lahja isoveljelle

Meillä vietetään tällä viikolla esikoiseni 10-vuotissynttäreitä. On ollut huikeaa opetella nämä 10 vuotta, kuinka olla äiti tuolle upealle pojalle. :) Ja on ihanaa seurata, kuinka rakas tuo isoveikka on myös noille pienemmille sisaruksille... 8 v. poikani osti omilla rahoillaan jo kuukausia sitten synttärilahjan isoveljelle ja viime viikolla hän kysyi saako tehdä kortin. Totta maar saa! Myös pikkusiskot (5 v. ja 2 v.) halusivat askarrella kortit isoveljelle. <3

Korttien valmistuttua 5 v. tyttäreni totesi, että hän haluaa askarrella lahjankin veljelle. Tytär mietti hetken, että mikä se lahja olisi ja muisti sitten kuulleensa, että pienenä poikana veljen lempilelu oli kirahvi. Hän halusi askarrella kirahvin. Kysyin, että tehdäänkö paperista vai huovasta ja tytär tuumasi, että huovasta ommellaan. Kirahvin suunnittelu eteni sitä mukaa kuin sitä tehtiin, joten toteutus ei ollut loppuun asti mietittyä. 

Kirahvin oli tyttären mielestä ehdottomasti oltava keltainen. Onneksi löysin palan keltaista huopaa. Huopapalan koko määräsi kirahvin koon. Tytär ompeli kaksi kirahvin vartalo-kappaletta yhteen, autoin hieman hankalissa kohdissa ja jos neula juuttui. Olin ajatellut, että työ käännettäisiin ympäri, jotta ompeleet jäävät suurimmaksi osaksi piiloon, mutta tytär taas ehdottomasti halusi, että työtä ei käännetä. Ei käännetty. :) Kirahvi käytettiin vanulla. 

Hännäksi pyörittelimme pätkän lankaa. Kysyin, että tehdäänkö jalat samalla tyylillä langasta, mutta tytär tuumasi, että ei, koska jalkojen pitää olla sellaiset, että kirahvi pysyy pystyssä. Aha, mistähän jalat tehdään!?! Kävisikö piipunrassi? Löytyisi mustaa piipunrassia. Käy, mutta siihen pitää kieputtaa keltaista lankaa. Jaaha, hyvä idea. :) Myös sarvet päätimme tehdä piipunrassista ja korvat huopapaloista. Käytimme korvien, sarvien ja silmien kiinnitykseen kuumaliimaa, joten minä huolehdin niiden kiinnittämisestä. Jalat oli hieman haastavaa ommella kiinni, joten myös siinä tytär tarvitsi minun apua. 

Lopuksi leikkelimme ruskeasta huovasta epämääräisiä täpliä ja tytär liimasi ne puikkoliimalla kirahviin. Aika hauska kaveri tästä kirahvista tuli. Tytär teki sille vielä nimikyltin, johon tuli myös syntymäaika. :) Kirahvin nimi on Tähtis. Nyt jännityksellä odotellaan vielä muutama päivä isoveljen kommentteja hienosta lahjasta!

Vielä ehtii osallistumaan blogin SYNTTÄRI-ARVONTAAN ja sinne pääsee tästä!

Lasten yhteinen "Lintujen talo" -projekti

On ollut ihana seurata kaksi päivää, kuinka meidän 9 v. ja 7 v. pojat sekä 4 v. tyttö ovat askarrelleet ja leikkineet yhdessä hauskan projektin parissa. 

Tytön kanssa tulee askarreltua paljon, mutta pojat askartelevat nykyään omat juttunsa koulussa, eivätkä enää kotona kaipaa kovin usein askartelua. (Meidän pojat tykkäävät askartelusta ja kun olivat pienempiä, niin askartelin paljon heidänkin kanssaan.)

7-vuotiaamme oli koulussa tehnyt lankatupsu-pöllön ja halusi tehdä kotona toisen tupsu-eläimen. Siitä innostui ensin pikkusisko ja sitten myös isoveli. Kaikki päättivät tehdä erilaisia lintuja. Lapset valitsivat haluamansa värisiä lankoja. Syntyi pöllö, viherlintu, papukaija ja pingviini sekä linnuille lemmikeiksi kissa ja koira.

Pingviini

Viherlintu ja sen lemmikki-koira

Pinkki-pöllö

Ekaluokkalainen halusi eläimille myös talon ja olin ilahtunut, kun hän sanoi, että taloon tulee huoneet kaikkien linnuille. (Usein pikkusisko halutaan jättää ulos leikeistä.) Olin sopivasti säästellyt isoa pahvilaatikkoa ja nyt sille löytyi hyvä käyttökohde. 

Lapset näyttivät seinien paikat ja minä liimasin. 7-vuotias piirsi ikkunat ja oven ja minä leikkasin mattoveitsellä aukot. Lapset leikkelivät huovasta mattoja, peittoja, patjoja ja ties mitä. Pahvista leikeltiin, taiteltiin ja liimailtiin pöytä, sänkyjä, hyllyjä, wc-pönttö jne. Jokainen teki huoneestaan sellaisen kuin halusi, olohuone-keittiöön saivat kaikki tehdä tavaroita.

Olohuone-keittiö

Viherlinnun ja koiran huone, jossa koiralla oma koppi

Wc ja suihku

Huoneessa mm. hattuteline

Pingviini kokkaa

Kissa lukee kirjaa

Papukaija petaa sänkyä

Lapset tekivät hamahelmistä linnuille erilaisia esineitä, kuten kännykät, ja ruokaa.

Pingviini pelaa kännykällä

Tämän projektin parissa on nyt vietetty kaksi päivää ja luulen, että taloon lisäillään vielä vaikka mitä. Askartelun lisäksi lapsilla on vierähtänyt monta tuntia myös lintujen kanssa leikkiessä ja ihanasti ovatkin leikkineet yhdessä ilma riitoja, ovatpa ottaneet leikkiin mukaan jopa 1,5-vuotiaan pikkusiskon, joka ei muuten projektiin juuri osannut osallistua. 

Tällaisista hetkistä syntyy onnellisia muistoja. :)

Tyyny ilman ompelua 4-vuotiaan kanssa

Meidän 4 v. halusi tehdä tyynyn. (Kuuli, kun isoveli kehuskeli tehneensä tyynyn koulussa.) Hän halusi siihen vaalenapunaista askarteluhuopaa, jota löysi minun laatikosta. Mietin, kuinka tekisimme tyynyn niin, että tytär saisi tehdä mahdollisimman paljon itse. Ompelua emme ole vielä kokeilleet ja ajattelin, että tyyny on ehkä turhan suuri ensimmäiseksi kokeiluksi. Solmujen teko onnistuu hyvin, joten päätin, että tyyny tehdään solmuilla.

Vaaleanpunaista huopaa oli vain yksi A4 kokoinen pala, joten pyysin tytärtä valisemaan tyynyn takakappaleeksi toisen värin. Hän valitsi keltaisen. Työtä tehdessä huomasin, että oli tosi hyvä, että kappaleet olivat eriväriset, koska oli paljon helpompi hahmottaa mitkä hapsut milloinkin kuului solmia yhteen. 

Tyär halusi tyynystä pöllön, joten pyöristin palasten alareunoja hieman ja yläreunasta leikkasin keskeltä vähän pois, että pöllölle tuli "korvat". Pöllöstä tuli mittasuhteiltaan pitkä ja laiha, leveämpi pöllö olisi ollut söpömpi, mutta en halunnut pienentää tyynyä niin paljon, että pöllö olisi näyttänyt pulleammalta. Neliön muotoisesta palasta saisi ehkä hyvät mittasuhteet.

Leikkasin reunat hapsuille ja tytär solmi hapsut. Kaikkia ei solmittu kerralla, kun välillä iski väsy ja työtä jatkettiin toisena päivänä. Ennen pöllön täyttämistä teimme silmät, nokan ja siivet. Tytär valisi taas värit, mutta huovan leikkaaminen oli sen verran vaikeaa, että leikkasimme yhdessä. Liimasin osat kiinni kuumaliimalla tyttären näyttämällä tavalla.

Tytär täytti pöllön vanhasta tyynystä ottamallamme vanulla ja solmi loput hapsut kiinni. Pöllöstä tuli heti uusi lemppari yökaveri. Se hyöty pitkänlaihasta mallista on, että pöllö kulkee mukavasti kainalossa! :D

Jälkiviisaana totean, että tämä minulla varastossa ollut askarteluhuopa ei ollut paras materiaalivalinta tyynyyn. Se on kyllä ihanan pehmeää, mutta pinta näyttää menevän nopeasti nukkaiseksi. Fleece tai laadukkaampi huopa olisi kestävämpi vaihtoehto. No, tytär tekee varmasti mielellään uuden tyynyn, jahka tämä kuluu huonoksi. :)

Askartele Tarina-joulukalenteri

Joulukalentereita näkyy jo kaupoissa ja jos itse haluaa kalenterin tehdä, niin nyt on hyvä aika aloittaa. Viime vuonna meillä odotettiin joulua tarina-kalenterin kanssa. Kirjoitin itse tarinan, joka jatkui päivästä toiseen ja samalla lapset saivat laittaa maalaamaani taustaan yhden hahmon lisää. Tässä on tarina kokonaisuudessaan, jos joku haluaa käyttää sitä tänä jouluna. :) Hahmoihin minulla ei ole antaa tarkempia piirustusmalleja, mutta niissä voi hyvin hyödyntää myös tarroja, kiiltokuvia, valokuvia, lehtileikkeitä ym. tai sitten piirtää itse.

Tästä lähdettiin liikkeelle.

Tältä kalenteri näytti jouluaattona.

1. joulukuuta
Lumiukko

Lapset olivat tehneet edellisenä päivänä metsän reunaan hienon lumiukon. Illan hämärtyessä lumiukko katseli metsäaukiolle ja tuumi: “Täällä on vähän yksinäistä. Mistähän saisin tänne seuraa? Kas, tuollahan on kaunis kuusi! Sekin näyttää yksinäiseltä. Taidan ryhtyä sille ystäväksi.” Lumiukko vilkutteli kuuselle. Näytti, että kuusi heilutteli huurteisia oksiaan tervehdykseksi. Lumiukko virnisti onnellisena, eikä tuntenut oloaan enää yhtä yksinäiseksi kuin aikaisemmin.

2. joulukuuta

Karhu

Pimenevässä illassa tepasteli aukiolle karhu-vaari. Se oli herännyt kesken kaiken talviuniltaan. Nyt se löntysteli katsomaan lumiukkoa ja kuusta pieni kynttilä ja hunajapurkki mukanaan. Pienen kynttilän lepattavassa valossa kuusi näytti erityisen kauniilta ja lumiukko hyvin onnelliselta. “Hunajaisen herkullista joulun odotusta teille”, karhu-vaari toivotti ja istahti kuusen vierelle torkkumaan kuono hunajassa.

3. joulukuuta
Pöllö

Kuului humahdus ja siipien suhahdus, kun suuri pöllö lehahti kuusen oksalle istumaan. Sen suuret keltaiset silmät katselivat hetken rauhallista talvimaisemaa. “HU-hu-HUU. Huolitaankos tänne lisää väkeä odottelemaan joulua?” huhuili pöllö. “Kyllä, kyllä! Tervetuloa.” Lumiukko taputti käsiään innoissaan. Karhu-vaaria nauratti lumiukon into: “Onhan täällä hyvin tilaa ja mitä enemmän väkeä sen mukavampaa!” Iloisesti huhuillen pöllö alkoi kertomaan uusille ystävilleen opettavaisia tarinoita.

4. joulukuuta

Kauris

Metsänreunassa pikkuinen kauris katseli arkana iloista touhua kauniin kuusen ympärillä. Ystävällinen karhu-vaari huomasi kauriin ja kutsui sen mukaan. Varovasti kauris saapui kuusen luo. “Kaunista joulua kaikille.” se kuiskasi hennolla äänellä. Pöllö intoutui välittömästi kertomaan pienen tarinan kauniista kauriista ja se sai kauriin tuntemaan itsensä tervetulleeksi joukkoon.

5. joulukuuta

Punatulkku

"Tsirp, tsirp. Ihmisten laittama lintulauta oli aivan tyhjä ja minulla on kova nälkä. Löytyisikö täältä jyviä?” sirkutti nälkäinen punatulkku. “Ei ole jyviä, mutta herkullisia kuusen siemeniä olisi.” tarjosi karhu-vaari punatulkulle. Kiitollinen pikkulintu lennähti oksalle syömään siemeniä. Kaikille tuli hyvä mieli, kun he näkivät kuinka onnelliseksi punatulkku tuli. “Omastaan jakaminen on iloinen asia ja lahjoja antaessa tulee itsellekin hyvä mieli.” karhu-vaari tuumasi.

6. joulukuuta

Pupu

Valkoinen pupu loikki paikalle porkkana mukanaan. “Porkkana on minusta sitten joulun parasta ruokaa!” Se huudahti ja istahti kauniin kuusen vierelle herkkuaan nakertamaan. “Makuasioista ei kannata kiistellä, herkkuja on monenlaisia.” Karhu-vaari totesi ja lisäsi sitten naurahtaen: “Hunaja on kuitenkin herkkujen herkku.” Karhu-vaari tarjosi hunajaa muillekin, mutta muut kieltäytyivät kohteliaasti sanoen hunajan olevan liian tahmaista heidän makuunsa.

7. joulukuuta

Porkkanoita

Pupulla oli mukanaan porkkanoita kaikille halukkaille. Pöllö ja kauris katselivat porkkanoita hieman epäluuloisesti, mutta kohteliaasti maistoivat ja totesivat ne oikein makeiksi. Lumiukko katseli porkkanoita haikeasti ja kysyi sitten varovasti: “Voisinko saada yhden porkkanoista nenäksi?” “Tottakai, näistä kyllä riittää.” sanoi pupu ja kipaisi viemään lumiukolle porkkanan. Kaikki kerääntyivät ihailemaan lumiukon uutta hienoa nenää ja lumiukko oli onnellisempi kuin koskaan.

8. joulukuuta

Orava

Männyn kaarna rapsahteli, kun vikkelä orava kipaisi puun oksalle istumaan. “Hei, minä haluan mukaan. Teillä näyttää olevan hurjan kivaa!” Innoissaan orava loikki oksalta toiselle niin, että oksat heiluivat villisti. Oravan hyppely sai neulasia irtoamaan ja neulaset leijailivat maahan kuin koristesade. Punatulkku räpytti siipiiään ja rauhoitteli oravaa: "Maltahan vähän, ettei koko oksa katkea! Olet tervetullut, kunhan vähän rauhoitut." Oravan oli vaikea pidätellä intoaan, mutta havaittuaan mehevän kävyn se rauhoittui hetkeksi paikoilleen.

9. joulukuuta

Kävyt

Orava innostui taas loikkimaan ja se toi piiloistaan kesällä keräämiään käpyjä ja pähkinöitä. Se kaiveli maata sieltä ja täältä. Orava tutki jokaisen puunkolon, sillä se ei ihan tarkkaan muistanut minne kaikkialle se herkkujaan kätki. Onneksi se oli ollut kesällä oikein ahkera ja pian oli kuusen juurella soma keko maukkaita pähkinöitä ja rapsakoita käpyjä metsänväen juhlia varten. Punatulkku sirkutti erityisen onnellisena nähdessään herkkukasan.

10. joulukuuta

Kettu

Mikäs tuolla vilahti? Oliko se virvatuli vai kenties menninkäinen? Ei, kun kettu-repolainenhan se sieltä vilisti aivastellen. “Hu-Huu, oletkos vilustunut?” huudahti pöllö ketulle. Kettu niiskautti surkeana nenäänsä: “Kyllä olen. Kävelin lammen rannassa ja ajattelin hiukan luistella jäällä, mutta jää petti alta ja putosin kylmään veteen. Pääsin onneksi pois, mutta nyt on kurkku kipeä ja -aaaaaaatsiuh- nenäni vuotaa.” “Tule tänne nauttimaan kuumaa hunajaa, se auttaa.” kutsui karhu-vaari kuusen viereltä.

11. joulukuuta

Majava

Kukas hassunnäköinen kaveri tuolta tuli? Oliko joku ajanut sen hännän ihan littaan?!? Ei, kun sehän olikin majava! “Hei, et saa järsiä meidän kaunista kuusta!” pupu huudahti, kun majava meinasi upottaa suuret hampaansa kuusen herkulliseen runkoon. “Täällä riittää yllin kyllin purtavaa, jätetään se kuusi rauhaan.” huomautti karhu-vaari ystävällisesti ja tarjosi majavalle muuta järsittävää. Metsäaukiolta kuului tyytyväinen rouskutus majavan mutustellessa meheviä oksia.

12. joulukuuta

Varis

“Kraak, kraak. Minä voin esittää teille kauniita joululauluja.” ilmoitti varis juhlavasti lentäessään paikalle. “Jospa kuitenkin laulamme kaikki yhdessä.” pöllö ehdotti ja muut nyökkäilivät mukana. Pian iloinen, moniääninen, jouluinen laulelu raikui metsäaukiolla, kun jokainen eläin lauloi omaa lauluansa. Herkkäkorvainen pupu pudisteli päätään hymyn kare suupielessään ja samalla se piteli korviaan kakofoniaa kuunnellessaan: "Hyvät ystävät, koitetaanpa uudestaan. Lauletaan ensinnäkin kaikki samaa laulua, vaikka 'Maa on niin kaunis'... yks, kaks ja yks, kaks, kol...". Nyt eläimet saivatkin aikaan kauniin vaikkakin omaperäisen joululaulun.

13. joulukuuta

Kynttilät

Yö oli kovin pimeä. Eläimet sytyttivät kynttilöitä valaisemaan pimeää metsäaukiota. "Muistakaa olla varovaisia, ettei turkki tai sulat syty tuleen!" viisas pöllö muistutteli toisia. "Muistetaan, muistetaan" muut eläimet vastasivat nyökytellen. Kynttilät loivat lämmintä hohdetta ja kaikilla oli hyvä mieli.  “Lämmintä joulua!” eläimet huudahtelivat toisilleen ja innostuivat antamaan lämpimiä halauksia.

14. joulukuuta

Susi

“Pääseekös tämmöinen velmu mukaan, jos lupaan olla oikein kiltisti?” kyseli susi muikeasti hymyillen. “Joulun alla pitääkin sitten olla super kiltisti.” kettu vastasi sudelle ja sujautti suden päähän tonttuhatun. “Tulkaahan mukaan piirileikkiin!” huudahtivat majava, pupu ja kauris. Pian kaikki eläimet leikkivät sulassa sovussa piirileikkiä kuusen ympäri.

15. joulukuuta

Talitintti

“tilulilulii!” luritteli talitintti kuin sillä olisi kevättä rinnassa. “Niin on lämpöinen tunnelma täällä meidän metsäaukiolla, että linnutkin menevät ihan sekaisin.” nauroi pupu. “Tähän sopisi laulaa 'No onkos tullut kesä...'” jatkoi orava oksaltaan. "Lauletaan, lauletaan!" hihkui talitintti. Ja samassa kaikki alkoivat hilpeästi taas laulelemaan.

16. joulukuuta

Poro

Pohjoisen poro pölähti paikalle ja katseli kummissaan etelän eläinten touhua. “Ei teillä sattuisi jäkälää olemaan?” se kysäisi. Karhu-vaari kaapaisi männyn juurelta lumikerroksen pois ja kas kummaa, sieltä paljastui mehevä jäkälä-varasto! “Onpas huomaavaista. Kiitos kovasti.” onnellisena poro ryhtyi mussuttamaan jäkälää. "Olisi täällä hunajaakin tarjolla, jos maistuu." karhu-vaari nauroi. Mutta poro vain puisteli päätään suu täynnä jäkälää.

17. joulukuuta

Hiiri

“Piip, piip! Älkää talloko minua! Vaikka olenkin pieni, haluaisin mukaan juhliin.” pieni hiiri piipitti. Se juoksenteli ja pujahteli muiden jalkojen välissä. “Tule tänne minun luo, niin pidän huolen että et jää jalkoihin” sanoi kauris hiirelle. Kauriin selästä hiirellä olikin hyvä näköala koko metsäaukiolle. Hiirellä alkoi melkein päätä huimaamaan katsellessaan kaikkea hyörinää ympärillään. Se tarrasi tiukasti kiinni kauriin turkista ja yhdessä uudet ystävykset jäivät odottamaan joulua.

18. joulukuuta

Siili

Siili-muori heräsi talviuniltaan ihmettelemään tantereen töminää ja iloista hälinää, joka kantautui sen talvipesään. “Täällä on kyllä melkoisen kylmä. Mutta teillä näyttää olevan niin mukavaa, että jospa viivyn hetkisen teidän seurassa.” se tuhisi pienellä äänellään. Lumiukko tarjosi pipoansa siilille lämmikkeeksi. “Ei taida olla hyvä idea. Minun piikkini tekevät pipostasi reikäpipon!” siili-muori nauroi ja siirtyi lähemmäs kynttilöitä lämmittelemään.

19. joulukuuta

Kuusenkoristeet

“Laitetaanpa tämä meidän kaunis kuusi juhla-asuun.” tuumasi karhu-vaari. “Hieno ajatus.” totesi pöllö. Kaikki eläimet osallistuivat innoissaan kuusen koristeluun. Linnut koristelivat ylimmät oksat, jonne muut eivät oikein ylettyneet. "Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella.." lauloivat eläimet kuusta koristellessaan. Pian kuusi kimalsi ja sädehti ennen näkemättömän hienossa asussa. Nyt kuusi oli valmis, joulu voisi tulla.

20. joulukuuta

Tonttu

Pieni tonttu katseli piilostaan puun takaa eläinten juhlintaa. “Kyllä ovat olleet kilttejä kaikki tänä vuonna.” tonttu tuumasi itsekseen. Eläinten iloinen joulumieli sai tontunkin hyvälle tuulelle. Hupaisasti pomppien se tanssahteli puolelta toiselle punainen tonttulakki villisti heiluen.

21. joulukuuta

Lahjoja

“Mitä ihmettä!” huuhdahti kettu. Kuusen juurelle oli ilmestynyt läjä paketteja. Olikohan tontulla ollut sormet pelissä?! Jokaiselle näytti olevan jotakin. Oli punaista, vihreää ja sinistä pakettia. Kummallisen muotoisia paketteja. Jännittyneenä eläimet yrittivät arvailla mitä paketeissa on. Vielä piti malttaa hetki ennen kuin päästäisiin aukaisemaan lahjoja.

22. joulukuuta

Lumihiutaleet

“Voi kuinka kaunista.” huokasi orava. Taivaalta leijui hiljalleen kimaltavia lumihiutaleita ja metsä koristautui kauneimpaan jouluasuun. Pupu ja kettu innostuivat tekemään lumipalloja ja heittelivät niillä leikkisästi toisiaan. Lumiukko katseli lumihiutaleita ja lumipalloja haaveksivasti ja unelmoi, että jospa joskus olisi myös lumiakka. Kaunis pyöreäpalloinen ja porkkananenäinen lumiakka. Kauriin kuononpäälle laskeutui iso lumihiutale ja kauris ihmetteli sitä silmät kierossa: "Se on kuin tuhat timanttia!"

23. joulukuuta

Enkeli

Pieni joulun enkeli liiteli taivaalla. Se katseli alas maahan ja näki eläinten jouluvalmistelut ja iloisen joulutohinan. Enkeli vilkutti ja kuului helisevä ääni: “Nyt on aika rauhoittua joulun viettoon. Joulurauhaa jokaiselle, pienelle ja suurelle!” Eläimet ihastelivat kaunista valkosiipistä pikku-enkeliä ja vilkuttivat sille takaisin. “Iloista joulua! Onnellista joulua! Rauhallista joulua!” eläimet huutelivat.

24. joulukuuta

Tähti

Suuri tähti oli syttynyt tummalle yötaivaalle. “Katsokaa, miten suuri tähti!” huudahti hiiri. “Se loistaa juuri kauniin kuusemme kohdalla ja näyttää aivan latvatähdeltä!” huomasi kauris. “Se on varmasti erityinen joulutähti, en ole koskaan nähnyt noin isoa tähteä.” mietti siili-muori. Hartaana eläimet katselivat tähteä ja ryhtyivät onnellisina availemaan joululahjojaan. Nyt on jouluaatto!

Huopa-askartelua lasten kanssa

Oli vähän tylsää. Yksi lapsista oli kipeänä ja siksi nukkumassa keskellä päivää. Muille lapsille piti keksiä tekemistä. Onneksi ei tarvinnut kuin kysyä, että askarrellaanko, kun sekä esikoinen (9 v. poika) ja tytär (4 v.) hihkuivat riemusta. Pojalla oli heti jo ideakin mitä hän haluaisi tehdä, hän halusi ommella huovasta jotain. Eli askarteluhuovat esiin. Tytär innostui kauniinvärisistä huovista myös. (Nuorimmainen ei osallistunut tähän askarteluun muuta kuin levittelemällä huopasilppua pitkin lattiaa, mutta se tuntui olevan oikein hauskaa.)

Poika halusi tehdä pussukan, joka kiinnitetään magneetilla esim. jääkaapin oveen. Suunnittelu ja toteutus on täysin pojan käsialaa ja tällainen siitä tuli. Tämä on kuulemma "prototyyppi".

Pussukkaan voi piilottaa viestejä. :) Poika innostui pussukastansa niin, että saattaapi olla, että joulupukki tuo sukulaisille vastaavanlaisia jääkaappimagneetteja. :)

Tyttären kanssa en ruvennut ompelemaan vaan menimme piirrä, leikkaa, liimaa linjalla. Tytär piirsi ja minä autoin leikkaamisessa, jonka jälkeen tytär sai liimata. Näihin saattaa vielä tulla kimalleliimaa koristeeksi. Näistä puuttuu magneetit, kun ei ollut kotona sellaisia, mutta nämäkin on tulossa jääkaapin oveen koristeeksi. Pupu ja lintu. Aikas hellyttäviä. :) Tytär haluaa myös tehdä näitä lisää, joten keksittiin kiva ja helppo askartelu.

Ihania talletuksia

Meillä on aina piirrelty ja askarreltu kohtalaisen paljon. Olisi ihana säästää muistoksi kaikki lasten tekemät taideteokset, mutta sitä määrää mikä niitä kertyy kotoa, kerhosta ja kouluista, ei pysty minnekään säilömään. Paitsi valokuviksi. Minulla onkin tapana valokuvata lasten teokset. Osat töistä on tosin näytillä seinällä tai ovessa tai hyllyllä, kunnes ne sitten salaperäisesti katoavat (lasten näkemättä) uusien töiden ilmestyessä tilalle. Varastossa on tallessa myös laatikko, jonne olen säilönyt merkityksellisimmät ja hienoimmat taideteokset ym. tuotokset.

Esikoisen ollessa 3 v. aloin säästämään joitain hänen piirustuksia myös albumiin. Esikoinen rakasti eläimiä ja piirteli aina eläimiä. Kävimme siihen aikaan aika usein eläintarhassa, joten yhdistelin pojan piirustuksista ja valokuvista korvaamattoman ihanan albumin.

Samalla tyylillä valokuvia ja piirustuksia sekoitellen olen tehnyt sen jälkeen useamman albumin, joissa näkyy lasten piirustustaidon kehitys, mielenkiintojen kohteita ja kasvavia lapsia.

En ole pariin vuoteen saanut aikaiselsi teettää paperikuvia, mutta lapset ovat halunneet tehdä "sivuja", joten albumeihin on syntynyt pelkkiä piirros-sivuja. Valokuvia voi toki lisätä piirustuksiin myöhemminkin.

Albumeina minulla on 35x32 cm kokoisia scrapbook- eli skräppäys-albumeita, joihin tulee 30x30 cm paperit.

Pojille on jo kertynyt useampi albumi ja nyt olemme tekemässä ensimmäistä albumia tyttäreni (4 v.) kanssa. Tällä hetkellä tyttären yksi lemppari juttu on piirellä, väritellä ja koristella uusi sivu albumiin.

 Tämän sivun kuvat minä piirsin ja tytär väritti sekä koristeli.

Tyttären (4v.) piirtämät merenneidot.

Prinsessa ruusunen prinssinsä ja äitinsä kanssa. (Tytär saa valita taustapaperit ja koristeet.)