lauantai 27. elokuuta 2016

Ihana pikku kaappi

Onpas se hurmaava ja suloinen ja hauska ja... mikä se muuten on? Sehän on meidän uusi munakaappi. Voitin tämän viehättävän kaapin Rosalita's Vintage Home -blogin arvonnasta ja nyt se koristaa meidän keittiötä.



Pitää tuon kaapin paikkaa vielä miettiä. Kuinkahan hyvin munat tuolla säilyvät? Tähän asti olen säilyttänyt munat jääkaapissa. Onko teillä kokemuksia munakaapista?

tiistai 23. elokuuta 2016

Leikkasin sitte itte tukkani...

Otsikosta voisi luulla, että kyseessä on jonkun meidän lapsen tempaus, mutta näin ei ole, vaan siis ihan minä itse menin parturoimaan pitkän tukkani. Eikä kyseessä ole otsatukan leikkaus tai muutaman sentin lyhennys. :)

Olin jo pitkään miettinyt, että kainaloihin asti ulottuvalle tukalle pitäisi tehdä jotain. Raskaana ollessa minulta ei lähde tukkaa juuri ollenkaan, mutta sitten vauvan synnyttyä tulee sulkasato. Tämän viimeisimmän vauvan kanssa sulkasadon alkaminen kesti tosin harvinaisen pitkään, mutta nyt sitä on jatkunut jo monta kuukautta. Sulkasato ja pitkä tukka on kamala yhdistelmä. Kampaamoon asti en koskaan saanut soitettua, kun yks kaks päätin, että nyt just tukka saa lähteä.


Tukka poninhännälle (ja toinen hiuslenksu vähän matkan päähän pitämään leikattavat hiukset kasassa) ja sakset käteen. Klips klips klips.


Ponnari auki ja ta-daa... uusi upea tukka on valmis. Tai sitten ei. Pientä fiksailua vaati. :) Lyhensin niskahiuksia vielä vähän ja leikkasin muutaman selvästi muita pidemmän suortuvan.

Pesin uuden lyhyen tukan ja kuivatellessa kummastelin, että kylläpäs on tukka laineilla. Minulla ei ole ikinä ollut permanenttikiharoita eikä minkään valtakunnan pehmennystä. Hiukset ovat hieman luonnostaan taipuisat, mutta aikaisemmin, vaikka minulla on ollut hyvinkin lyhyt tukka, ei se ole näin "kiharalle" mennyt. Sain siis "yllätys-laineet"!



Ei tukasta tullut sellainen kuin ajattelin, mutta ehkä näiden laineidenkin kanssa oppii elämään! :D

sunnuntai 21. elokuuta 2016

P*skis #327

P*skarteluhaasteessa oli haasteena bingo. Valitsin pystyrivin "Tarroja, Vaaleanpunainen, Bling ja kimallus". Tämä kortti menee onnittelukortiksi tänään synttäreitään viettävälle nuorelle neidille.

maanantai 15. elokuuta 2016

Yöpuvun uusiokäyttö

Pojan ihana haalarimallinen fleece-yöpuku jäi auttamatta pieneksi. Siitä oli leikattu jalkaterät jo aikaa sitten pois ja nyt oli puku revennyt pebasta. :)


Meillä on muutamia kulahtaneita koristetyynyjä, jotka mies on meinannut heittää pois. Näitä kahta pois joutavaa asiaa miettiessäni keksin taas keinon, jolla tavaraa ei vielä tarvikaan heittää pois. :) (Meillä on kyllä liikaa rojua, että jotain on välillä pakko pistää poiskin.)

Leikkasin yöpuvusta mahdollisimman ison, suunnilleen suorakaiteen muotoisen palan. Jätin sivusaumat paikoilleen, koska puku oli juuri olikean levyinen. Kangas oli nyt "putkilo". (Pebassa olevan repeämän vuoksi keskikohta jäi reunoja lyhyemmäksi, mutta minä en ole niin turhan tarkka tekemisissäni, niin tämä kelpasi minulle.)


Vetoketju aiheutti hieman päänvaivaa ja mietin, että leikkaanko sen pois ja ompelenko reunat kiinni. Päädyin kuitenkin jättämään vetoketjun paikoilleen. "Ompelin" molemmissa vetoketjun päissä lankaa vetoketjun ympäri niin, ettei vetoketju pääse "purkautumaan". Leikkasin molemmat avoimet reunat hapsuiksi. (Työ taas innosti tekijäänsä niin, että vaihekuvat jäi ottamatta.)

Solmin hapsut umpisolmuilla niin, että aina yksi hapsu alapuolelta solmittiin vastaavalla kohdalla olevaan yläpuolisen kankaan hapsun kanssa. (Myös vetoketjun kohdan solmin samalla lailla.) Kun toinen laita oli solmittu, pujotin kulahtaneen tyynyn syntyneen pussin sisään ja solmin toisen reunan hapsut. Tyynyn saa halutessaan vetoketjun kautta pois.





Poika rakastui yöpuku-tyynyynsä ja meni sen kanssa illalla nukkumaan. :)


torstai 11. elokuuta 2016

Sandaalit välttivät roskiksen

Ei mitenkään erikoiset tai ihmeelliset sandaalit, mutta todella mukavat jalassa. Näitä mustia sandaaleja on tullut pidettyä siis paljon. Aurinko ja vesi ovat haalistaneet ja kuluttaneet mustan värin kirjavaksi. Haikein mielin olin heittämässä sandaalit roskiin. Mutta sitten sain ajatuksen...


Netissä on näkynyt paljon kuvia kengistä, jotka on maalattu persoonallisiksi. Tuumasin, että meni syteen tai saveen, sillä ei ole väliä, koska kengät menisivät roskiin kuitenkin. 

Mitähän kenkiin maalaisi? Ruusuja? Liian tavallista. Värikästä, kirjavaa... 

Kokeilin maalata riikinkukon. Tilaa sandaaleissa ei ole suurelle kuviolle eikä riikinkukkoakaan saanut kokonaan mahtumaan. Muutaman yrityksen ja erehdyksen jälkeen musta sandaali oli muisto vain. (Tarvittiin monta maalikerrosta, että musta ei kuultanut läpi.)


Toinen sandaali oli vielä maalattavana. Kahden samanlaisen (minkätahansa) asian tekeminen on jotensakin tylsää (ja vaikeaa), joten päätin tehdä toiseen sandaaliin jotain muuta kuin riikinkukon. Mikä voisi olla yhtälailla värikäs? Missä voisi olla vastaavaa kuviota kuin riikinkukossa? En keksinyt muuta kuin perhosen. Perhoseen täplät tulivat suurempina, joten mielestäni kenkä kaipasi lisää täpliä. Maalailin niitä sitten "hihnaan".


Näitä ei ainakaan vielä tule heitettyä roskiin. :)


maanantai 8. elokuuta 2016

Huvittelua koko rahan edestä

Keksilinna -kilpailusta voittamani huvipuistorannekkeet on nyt tehokkaasti käytetty.  Särkänniemessä ei ole tullut käytyä vuosikausiin, vaikka lapsena siellä kävin vähintään kerran kesässä. Paljon oli muuttunut alue sitten viime käynnin.

Lähdimme hyvissä ajoin aamusta liikenteeseen, jotta olisimme paikalla heti, kun siellä portit aukeavat. Huvipuiston yhteydessä oleva Koiramäki-teemapuisto aukeaa tunnin aikaisemmin kuin huvipuisto, joten menimme sinne ensin.



Koiramäki oli ehdottomasti positiivinen yllätys. Tosin minulla ei ollut siitä juuri ennakko-odotuksia eikä tietoa, mitä siellä tulisi olemaan. Koiramäki on siis Mauri Kunnaksen kirja(sarja?) ja tuolla puistossa on hahmoja kirjasta; eläviä hahmoja, joissa ihminen on sisällä sekä lukuisia patsaita.

Koiramäessä on ihana maaseutu puoli, jossa on vanhanajan maatilan rakennuksia ja kotieläimiä. Ensimmäisenä kokeiltiin lautturin hommaa.



Maatilan rakennusten sisälle on keksitty pientä touhua lapsille. Lapset pääsivät kokeilemaan mm. "juuston" tekoa ja laskemaan liukumäkeä takasta.









Pihalla ihmeteltiin villasikaa ja muita tavallisempia kotieläimiä. Lapset kävivät ratsastamassa ponilla. Maatilan niityllä oli heinät kuivumassa heinäseipäillä ja kerroinkin lapsille, että kun äiti oli pieni niin pelloilla vielä näkyi heinäseipäitä, mutta nykyään näkyy vain suuria heinäkiekkoja tai valkoisia jättiläisen vaahtokarkkeja.






Kreivi Drakkulan puuhalinna keskellä Koiramäkeä oli lapsista aivan yliveto. Minäkin kävin siellä ensin, koska ovella oli lappu, että alle 5-vuotiaan kanssa pitäisi olla aikuinen... ehkä siellä ei ollut kuitenkaan tarkoitus, että aikuinen kiipeilee mukana, koska minä ainakaan en mahtunut joka koloon, enkä vallankaan pysynyt 4-vuotiaani perässä alkuunkaan. Ahdistus iski itselle, kun oli jumissa jossakin tunnelihärpäkkeessä!!


Koiramäen toinen puoli näytti vanhanajan kaupungilta puoteineen ja raatihuoneineen. Apteekissa oli myynnissä kauniita tikkareita ja nekkuja sekä muita vanhan ajan tyyliin myytäviä herkkuja.



Puolen päivän aikaan siirryimme huvipuiston puolelle. Siellä riitti pyöritystä ja huristusta. Ihanaksi yllätykseksi vanhempani olivat järjestäneet niin, että täysin tietämättämme Särkänniemeen ilmaantui mieheni sisko, joka on yksi parhaita ystäviäni. Huomasimme nopeasti, että kolmas aikuinen oli melkein välttämättömyys neljän eri-ikäisen lapsen kanssa.

Vanhin lapsista (8 v.) sai 140 (cm) -leiman ja pääsi siis hurjiinkin laitteisiin. Toiseksi vanhin lapsista (7 v.) ei saanut mitään leimaa koska sijoittui niin selvästi rajojen "yli 120cm, mutta alle 140cm" väliin. Häneltä jäi hurjimmat laitteet väliin, mutta eipä hän niihin hinkunutkaan. Juuri 4 vuotta täyttänyt pikku prinsessa sai 105 (cm) -leiman ja pääsi ilman aikuista joihinkin laitteisiin, mutta moniin tarvittiin aikuinen mukaan. Nuorin on niin pieni, että kulki rinkassa mukana, mutta vaati siis yhden aikuisen seurakseen koko ajan. Eli jotta kaikkien ei tarvinnut odottaa, kun yksi (tai kaksi) lapsista on jossakin laitteessa, jakauduimme vaihtelevasti ryhmiin ja kaikki pääsivät päivän aikana taatusti riittävän moneen härveliin.









Angry Bird -teemapuistossa lapset kiipeilivät yhdessä.


Kävimme välillä akvaariossa ja Näsinneulassa ja jakoimme hurjastelua. En olisi uskonut, että jaksamme koko päivän, mutta ihmeekseni kello oli kymmentä vaille 8 illalla, kun lähdimme autolle! 





sunnuntai 7. elokuuta 2016

Pikkuinen mökki kuutamossa

Vihdoinkin saamme kehystetyn taulun omalle seinälle. Mieheni on jo pitkään moittinut, että miksi en maalaa meille tauluja. Onhan minulla toki muutama taulu ollut lojumassa, mutta kehyksien hankkiminen on kestänyt. Nyt vihdoin (isäni avustuksella) kehykset on saatu hankittua.


Tykkään maalata esittäviä tauluja, mutta ihan pelkkä maisema on mielestäni liian pysähtynyt. Yritänkin maalata maisemaan aina jonkin eläimen hahmon, tällöin taulua katsoessa voi miettiä, että seuraavassa hetkessä kuva muuttuu, kun eläin liikkuu. Joskus eläin voi olla piilossa, niin ettei sitä ensi silmäyksellä huomaa. Toisinaan eläimiä on useampia. Tähänkin tauluun niitä tuli kaksi ja ne käyvät taulussa omaa jännitysnäytelmäänsä.

Pikkuiset mökit ovat mielestäni maalauksellisia. Tämä voi olla mummon tai erakon mökki tai vaikka rantasauna. Katsoja päättäköön.

Järvi kuutamon valossa on yksi tunnelmallisimpia maalauksen aiheita. Taulu on 40x50 cm ja maalattu akryyliväreillä.

tiistai 2. elokuuta 2016

Voittoisa ritarilinna

Tein kesäkuussa lasteni tuplasynttäreille linnan keksejä käyttämällä. Osallistuin linnalla myös Keksilinna-kilpailuun. Meidän linnasta tykättiin tarpeeksi paljon ja saimme palkinnoksi rannekkeet Särkänniemeen! Jeee, tiedossa siis vielä seikkailua Särkänniemessä! :) Kiitos tuhannesti kaikille, jotka annoitte äänenne meidän linnalle.