maanantai 30. marraskuuta 2015

Ei ole ikävä

Meillä oli tässä useampi joulu, että naapurustossa pistettiin ulkovaloa reilusti ja varmuuden vuoksi vielä vähän lisää, jotta oma talo oli taatusti valaistumpi kuin naapurissa. :) Löytyi kaikkia mahdollisia värejä ja muotoja ja oli vilkkuvaa ja välkkyvää. Täytyy sanoa, että ei ole yhtään ikävä noita yliampuvia valopihoja. Tässä muutama malli. :) Valoisaa joulun odotusta!










Tulossa Tarina-joulukalenteri

Meillä on lapsilla ollut joka joulu vähintään yksi "itse tehty" joulukalenteri. Useimmiten se on ollut puinen piparkakkutalo (ostettu), jonka luukusta löytyy aarrekartta (talon pohjapiirrustus) ja aarteena on ollut esimerkiksi tarroja, pieni lelu tai askartelutarvikkeet. Luukusta on saattanut tulla joinain päivinä lappu, jossa kerrotaan päivän puuha: "Tänään koristellaan kuusi", "Tänään leivotaan piparkakkuja", "Tänään tehdään retki" jne. (Talo on ostettu ulkomailta ja koska siellä lahjat avataan vasta joulupäivänä, on kalenterissakin luukkuja 25. päivään asti.)


Tänä jouluna lapset saavat tuon aarre/puuha-kalenterin lisäksi täysin itse tekemäni kalenterin, johon luukkujen aukaisun sijaan kiinnitetään päivittäin yksi kuva. Samalla kuvaan kuuluu joulutarina, joka siis jatkuu päivästä toiseen. Kerron tarinan päivittäin kuvien kanssa myös teille.

Maalasin joulukalenterin pohjaksi yksinkertaisen talvimaiseman. Pohja on valmis canvas-päällysteinen levy. Halusin tehdä kalenterin pohjasta kestävän, jolloin kalenteria voi käyttää useampana jouluna.

Kalenteriin on maalattu koivu ja mänty. Männyn runkoon tein kolmiulotteisuutta liimaamalla tauluun maalatun rungon päälle vielä kaksi eri levyistä, pahvista leikattua runkoa (kapeampi päällimmäiseksi).

Leikkasin pahvista kuusen, johon liimasin myös useamman kerroksen pahvia lisäämään oksiston kolmiulotteista vaikutelmaa. Kuusi on kiinnitetty kalenteriin sinitarralla, joten sen voi vaihtaa, jos seuraavana jouluna haluaa kertoa erilaisen joulutarinan ja käyttää erilaisia kuvia samassa kalenterissa.

Piirrän vielä numerot tauluun, jotta lapset tietävät mihin kohtaan mikäkin kuva on tarkoitettu laittaa.

Kohta se tarina alkaa. :) Leppoisaa joulun odotusta.


torstai 26. marraskuuta 2015

Ei narupallovalo vaan narupullovalo

Nyt on monilla kokeilussa langasta vesi-liimaseoksen avulla ilmapallon päälle  tehdyt pallot, joihin voi pallon kuivuttua laittaa valot. Hottis-juttu vaikuttaa olevan myös samalla idealla (pahvilaatikon päälle) toteutettu lahjapaketti. Molempia olen ajatellut kokeilla itsekin. Halusin miettiä kuitenkin ideasta jotain muutakin vaihtoehtoa.

Päätin kokeilla tekniikkaa pullon kanssa. Koska pulloa ei pysty puhkaisemaan kuin ilmapalloa tai litistämään kuin pahvilaatikkoa, vaatii pullon käyttö vähän erilaiset toimenpiteet. Lisäksi pullon muoto on keskikohdasta aavistuksen leveämpi kuin pohjasta, joten pulloa ei saa suoraan irti pohjan kautta.


Langan laittamisen tein suunnilleen kuten palloa päällystettäessä paitsi, että päällystin pullon ensin elmu-kelmulla. Löysin pienen kerän ohutta valkoista lankaa. Mahdollisesti puuvillaa. Vähän kuivahtaneeseen erikeeperin loppuun lisäsin saman verran vettä kuin oli liimaa. Ensin kastelin lankaa liimaseoksessa ja kieputin pullon ympäri. Mutta se oli vähän hankalaa, joten jatkoin kuivalla langalla. Lopuksi levitin liimaseosta suoraan pullon kylkiin.

Liiman kuivuttua leikkasin pohjassa olevat langat poikki. Etsin kauneimman kohdan pullosta ja sen vastakkaiselta puolelta eli takapuolelta leikkasin lankoja poikki pullon leveimpään kohtaan saakka. Sitten poistin varovasti pullon ja kelmun. Pienellä määrällä liimaa kiinnitin leikatut reunat takaisin kiinni toisiinsa, aavistuksen päällekkäin.

Lankaa olosi saanut olla enemmän, sillä pullosta tuli hento. Tai toinen vaihtoehto olisi ollut käyttää paksumpaa lankaa. Löysin lisää valkoista, paksumpaa lankaa, jossa oli hieman kiiltävää lankaa mukana. Päätin kokeilla lisätä sitä vielä pullon ympärille.




Laitoin lankaa kuivana pullon ympäri ja lisäsin liimaa lopuksi. Tulihan siitä täyteläisempi. Liimasin palan vanhaa kangaspitsiä "etiketiksi" ja siistin sillä myös pullon suun. Koristeeksi vielä hopeista nyöriä, valkoista nauhaa ja pieni hopeinen rusetti. Lopputulos on... no, tyypillinen mun tuotos eli vähän sinnepäin tehdyn näköinen. :) Valojen kanssa ihan kiva, mutta kaipaa vielä tuotekehittelyä.





Nopeat kauraiset sämpylät leivinjauheella


Teki mieli sämpylöitä, mutta aikaa niiden tekemiseen ei ollut kauheasti, joten kuuklettelin nopeita ohjeita. Löytyi ohje ja tuli oikein hyviä sämpylöitä ja lapset haluavat niitä toistekin, niin täytyy laittaa ohje tänne, ettei pääse ainakaan katoamaan.

Itse tykkään kovasti kauran mausta ja rouheista, joten vaihdoin alkuperäisen ohjeen vehnäjauhot enemmän omaan suuhun sopiviksi. Alkuperäinen resepti löytyy täältä

Nopeat sämpylät

3 dl rouheisia sämpyläjauhoja
1/2 dl kauralesettä
1 dl kaurahiutaleita
1/2 dl ruisjauhoja 
1 rkl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1,5 rkl hunajaa
3 dl vettä 

Uunin voi laittaa heti kuumenemaan, sillä taikina syntyy nopeasti. 200 astetta oli alkuperäisessä ohjeessa, itse paistoin hieman yli 200 asteessa (ja pariksi viimeiseksi minuutiksi käänsin vielä kiertoilman päälle, jotta tulisi oikein kiva rapsakka kuori.)

Kuivat aineet sekoitetaan ensin keskenään ja sitten niihin lisätään sekoittamalla hunaja ja vesi. Taikina saa olla löysää. Taikinaa ei tarvise nostattaa. Lusikoin pellille 9 kökköä, joita hieman levitin lituskaisiksi.

Uunissa n. 15 minuuttia.
En meinannut ehtiä ottaa kuvan kuvaa, kun katosivat pelliltä niin nopeasti.


keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Pöllö pää kenossa


Pajulastu askartelu-viritelmät jatkuu. Pöllöthän on suosittuja tällä hetkellä ja onhan ne tosi söpöjä, joten päätin kokeilla sellaisen tekoa. Sain vinkin sivustolle (pajulastu.fi), jossa on enemmänkin pajulastutöitä, mutta olin ehtinyt jo aloittaa oman versioni.

Käytin pohjana yksinkertaisesti vanhoja kopiopapereita, joita teippasin suunnilleen sopivaksi ajattelemakseni hahmoksi. Tuolla pajulastu-sivustolla on käytetty pohjana oasis-sientä tai sammalta ja ne toimiikin varmasti kätevämmin. Mutta kuten sanottu, olin jo aloittanut paperin kanssa, eikä kotona ollut oasis-sientä enkä myöskään ehtinyt (=jaksanut) lähteä metsään sammalta etsimään. (Ja eiköhän sen keräämiseen pidä kysyä lupa?)


Paperihahmon päälle liimailin kuumaliimalla pajulastut. Ensin liimailin vaaleat lastut eli mahan ja naaman. Katkaisin lastut puoliksi, koska käytin niitä ulospäin kaareutuvasti, eivätkä ne olisi muuten asettuneet pöllön pinnalle mitenkään. Koska minulla on kahden värisiä lastuja, halusin käyttää molempia. Puneravan sävyiset lastut käytin sisäänpäin kaareutuvasti ja suurimmaksi osaksi kokonaisina.

Lopuksi liimasin napit silmiksi ja taatelin siemenen nokaksi. Asetin nokan ja silmät hiukan vinoon, jotta pöllö näyttäisi katselevan maailmaa pää kenossa. Näin se on mielestäni mielenkiintoisemman ja persoonallisemman näköinen kuin tavanomaisesti pää suorassa.




torstai 19. marraskuuta 2015

Pajulastu-kuusi


Taas olen penkonut varastoista yli 10 vuotta vanhaa matskua ja jotain siitä yrittänyt kehitellä. Tätäkin pajulastua on vielä reilusti jäljellä, että jos on kivoja ideoita mitä siitä tekisin, niin antakaahan vinkkejä.


Askartelin nyt alkuun lastuista helpon kuusen. 

Pohjaksi käytin tavallista askartelukartonkia (ruskeaa), jonka pyöräytin töttöröksi ja teipillä kiinni. Töttörön alareunan leikkasin saksilla suunnilleen suoraksi.







Liimasin pajulastut kiinni yleisliimaa käyttäen, rivi kerrallaan töttörön alareunasta lähtien.




Tein risuista ohuen kultallanvärisen rautalangan avulla tähden, jonka liimasin kuusen latvaan. Koristeeksi tämä kuusi sai vielä vihreitä puuhelmiä. Koristeita voi lisätä maun mukaan. Pajulastut olisi voinut liimata tiuhempaan, sillä nyt pahvi hieman pilkottaa lastujen välistä. Tämmöinen simppeli joulukoriste on helppo ja aika nopea tehdä, jos nurkissa pyörii pajulastuja.



maanantai 16. marraskuuta 2015

Tunnelmia Tampereen Kädentaitomessuilta 2015

Kiitos Bikken pilttuussa olleen arvonnan, josta voitin kolmen päivän rannekkeen Tampereen kädentaitomessuille, tuli messuiltua oikein urakalla. Hatunnosto kaikille näytteilleasettajille; kyllä olitte nähneet hurjasti vaivaa, että me muut pääsimme ihailemaan toinen toistaan upeampia kädentaidon näytteitä. Oli pientä ja suurta, oli yksinkertaista ja monimutkaista ja oli kaikenlaisista materiaaleista tehtyjä töitä.

Muutamista pöydistä otin kuvia (luvan kanssa ja sain luvan laittaa myös blogiin), mutta sitten messuhuuma otti yliotteen ja innostuin vain katselemaan, ihailemaan ja vähän hypistelemään, niin että kuvaus unohtui. Monissa blogeissa onkin enemmän ja hienompia kuvia, mutta tässä vielä pieni pläjäys messutunnelmaa.

Yksi jännittävimpiä ja näyttävimpiä pöytiä oli mielestäni haltijoiden pöytä. Fantastisia hahmoja. Näitä olisi voinut tutkailla pidempään. Mieleen jäi myös toinen pöytä, jossa oli ihania pieniä ja pienenpieniä huopaisia satuhahmoja. Siitä minulla ei ole kuvaa, mutta pöytää katsellessa tuntui kuin olisi sukeltanut satuun.



Huovasta olivat monet loihtineet suurella työllä upeita vaatteita, hattuja, asusteita ja vaikka mitä. Tässä pöydässä oli Marja Huttusen tekemiä todella hienoja eläinaiheisia kännykkäpusseja ja hauskoja pöllöpatalappuja ja paljon muutakin kivaa.



Messuilla oli myynnissä myös paljon itsetehtyä saippuaa. Valinnanvaraa oli tuoksujen suhteen niin runsaasti, että taatusti jokainen löysi mieluisen. Ja kauniita saippuoita oli myös ilman tuoksua. Nämä Saippuaverstas Solinan saippuat näyttävät niin herkullisilta, että melkein tekisi mieli maistaa.




Marttojen pisteessä kävin askartelemassa kankaasta ja napista kukan tyttärelle. Oli helppo tehdä ja tytär tykkäsi, joten näitä saattaa syntyä kotona lisää.


Muutamia mukavia joululahjoja löysin ja itselle paljon kaikkea kivaa ja vähän jotain tarpeellistakin.


Vessoihin olen jo pitkään miettinyt tällaisia ja nyt löysinkin tosi kauniit.


Keittiön käsipyyhe pysyy vihdoin tangossa. Eli pyyhe on kuin essu-mekko ja napeilla sivuilta kiinni.


Messuilla oli vaikka kuinka paljon pientä kivaa. Pakettikoristeiksi taikka kranssiin lähti mukaan tällaisia.


Lasten opettajille ja kerhotädeille on joulumuistamiset valmiina! Nämä herkut ovat siis saippuoita. Tuo ruskea on toffee ja se tuoksuu kyllä niin herkulliselle toffeelle, että opettajan pakettiin pitää kirjoittaa varmaan isolla "saippuaa, älä syö." :)


Tyttären nukke saa joulupaketista soman tonttuasun. 


Tarjolla oli ompelu-, neulonta- ja askartelutarvikkeita laidasta laitaan ja yksi kassillinen tuli sellaisiakin ostettua. Osat lapsille, osat itselle. Ei nämä messut ihan halvaksi tullut, vaikka ilmaiseksi sisään pääsinkin. :)

Lopuksi pieni vinkki (joillekin) näytteilleasettajille... Hymy on halpa myyntikikka. Kyllä meinaan muutama kiva pöytä jäi väliin sen vuoksi, että pöydän takana vaani haukankatseinen hahmo suupielet tiukkana viivana. Tämmöinen arempi ihminen kulkee siinä kohtaa kiltisti keskellä käytävää ja rientää seuraavan pöydän luo, josta tervehditään hymyllä. :) Toisaalta myös näytteilleasettajan yli-innokas, helppo-heikkimäinen puheen papatus saattaa olla ahdistavaa, mutta hymy tuskin ahdistaa ketään. Onneksi monilla oli hymy huulessa.

torstai 12. marraskuuta 2015

Myöhäinen isänpäivä ja vierastava lapsi




Tänään koitti kauan kaivattu päivä. Mies tuli kahden viikon työreissulta vihdoin kotiin ja pääsimme viettämään isänpäivää. Lasten naamat loistivat onnesta, koska isi oli vihdoin viimein kotona. Ikävä oli ollut kova. Ylpeinä ja innoissaan lapset ojensivat kilpaa korttejaan ja pakettejaan isille. Piti ihan rauhoitella tilannetta ja pyytää ensin rauhassa isi istumaan. Isi sai kaksi rakkaudella tehtyä tuikkukippoa ja heijastimen. Tuikkikipoista isi keksi myös hauskan ja värikkään yhdistelmän yhdelle tuikulle. Totesin heti, että tuossa pilttipurkkikipossa täytyy käyttäää led-tuikkua, eikä meillä muita olekaan, koska olen vainoharhainen tulen suhteen. :)









Isi sai myös lukemattomia halauksia ja suukkoja. Perheen pienimmäinen (4kk) tosin vierasti kaksi viikkoa poissa ollutta isiä niin, että parkui kurkku suorana, kun isi yritti ottaa syliin. Mun sylistä seurasi isin liikkeitä hyvin totisena, mutta sentään itkemättä.  Eiköhän tuo vauva huomiseen mennessä taas isäänsä totu, toivottavasti. "Isänpäivän" kruunasi herkuttelu ja leikki isin kanssa. Ja loppuhuipennuksena isin laukuista löytyi vielä tuliaisia.