Happy Halloween - peikko nappasi poikani!

Tänäänhän sitä virallisesti kierrellään ovilla (mutta vain niillä, joilla palaa ulkovalo) ja kysellään, että olisko karkkia vai tehdäänkö kepponen. Meillä asut ovat olleet aina jotain muuta kuin noitia, luurankoja, zombieta, draculoita ym. ym.

Poikien koululla on Halloween-juhlat (tosin vasta parin päivän päästä) ja sinne toivottiin teeman mukaista pukeutumista. Esikoinen keksi heti mikä aikoo olla, mutta hänen asunsa on vielä kesken, joten siitä vasta myöhemmin.  Ekaluokkalainen ei osannut millään päättää mikä haluaisi olla ja niinpä katselimme netistä vinkkejä. Siellä törmättiin hauskaan ideaan ja päätettiin kokeilla onnistuisiko sen toteutus.

Muutaman yrityksen ja erehdyksen jälkeen asu on kasassa! Tämä näyttää erityisen hauskalta, kun poika kävelee, jolloin näyttää, että tuo vihreä peikko kuljettaa poikaa laatikossa. :D Tällä kelpaa lähteä hämmästyttämään vastaantulijoita. Eikä ollut kallis asu, tarvikkeet löytyivät kotoa.

Hanskojen sormenpäät liimasin vielä kiinni laatikkoon kuvauksen jälkeen. 

Luulin olevani näppärämpi kuin olinkaan

Poikien koululla on joulumyyjäiset/-kirppis ja ajattelin kätevänä askartelija-näpertelijä-äitinä tehdä joulukuusenkoristeita myyntiin. Näin kivan paperista tehdyn kävyn muotoisen koristeen netissä ja päätin tehdä samalla tyylillä, mutta eri muotoisia koristeita. Ohjetta ei ollut, joten tein niin kuin hyvältä tuntui. :)

Valitsin symmetrisiä piparimuotteja (tähti, sydän, enkeli, joulukello) ja piirtelin niiden avulla jouluiselle skräppäyspaperille ääriviivat. Lisäksi piirsin ääriviivat yksiväriselle kartongille. Aloitin joulukellosta. En ollut varma montako osaa tarvittaisiin, että koriste näyttäisi kivalta, joten tein summassa neljä värillistä ja neljä yksiväristä palaa. Palat taitoin kahtia (värillisessä oikeat puolet vastakkain) ja liimasin vuorotellen kiinni toisiinsa yksivärisen ja värillisen paperin. Ennen kuin liimasin viimeiset palat toisiinsa, liimasin keskikohtaan kiinnitysnarun. Vaan olipa hidasta puuhaa. Tyylilleni uskollisena, en ollut piirtelyssä ja leikkaamisessa aivan viimeisen päälle tarkka, joten palat eivät olleet tismalleen samankokoisia ja jouduin muutamaa reunaa vielä hienosäätämään leikkaamalla.

Kokeilin vielä sydämen muotoisen koristeen, kun ajattelin, että jos se olisi helpompi ja siten nopeampi muoto. Ei muodolla ollut merkitystä nopeuteen, mutta sydän näyttää muuten vaan paremmalta. Ehkä jos näitä tekisi tarpeeksi, niin rutiini nopeuttaisi vähän hommaa. Totesin kuitenkin, että aivan liian työläs ruveta tämmöisiä tehtailemaan. Ja maksaisiko kukaan paperi-koristeesta euroa enempää?! Tulipahan kokeiltua. :)

P*skarteluhaaste #331

Tällä kertaa P*skarteluhaasteessa aiheena oli SYMMETRIA. Ensin tuo aihe ei innostanut yhtään ja haasteeseen tarttuminen jäikin viime tippaan. En olisi osallistunut ollenkaan, mutta sitten sattui silmiini tuollainen pöllö ja totesin, että sehän on vallan symmetrinen. :) Siitä syntyi idea kortista ja mielestäni aika hauska kortti tulikin. :) Tällä voisi ilahduttaa ystävää näin syksyn pimeässä tai sopisihan tämä vaikka Halloween-kortiksikin.

Huopa-askartelua lasten kanssa

Oli vähän tylsää. Yksi lapsista oli kipeänä ja siksi nukkumassa keskellä päivää. Muille lapsille piti keksiä tekemistä. Onneksi ei tarvinnut kuin kysyä, että askarrellaanko, kun sekä esikoinen (9 v. poika) ja tytär (4 v.) hihkuivat riemusta. Pojalla oli heti jo ideakin mitä hän haluaisi tehdä, hän halusi ommella huovasta jotain. Eli askarteluhuovat esiin. Tytär innostui kauniinvärisistä huovista myös. (Nuorimmainen ei osallistunut tähän askarteluun muuta kuin levittelemällä huopasilppua pitkin lattiaa, mutta se tuntui olevan oikein hauskaa.)

Poika halusi tehdä pussukan, joka kiinnitetään magneetilla esim. jääkaapin oveen. Suunnittelu ja toteutus on täysin pojan käsialaa ja tällainen siitä tuli. Tämä on kuulemma "prototyyppi".

Pussukkaan voi piilottaa viestejä. :) Poika innostui pussukastansa niin, että saattaapi olla, että joulupukki tuo sukulaisille vastaavanlaisia jääkaappimagneetteja. :)

Tyttären kanssa en ruvennut ompelemaan vaan menimme piirrä, leikkaa, liimaa linjalla. Tytär piirsi ja minä autoin leikkaamisessa, jonka jälkeen tytär sai liimata. Näihin saattaa vielä tulla kimalleliimaa koristeeksi. Näistä puuttuu magneetit, kun ei ollut kotona sellaisia, mutta nämäkin on tulossa jääkaapin oveen koristeeksi. Pupu ja lintu. Aikas hellyttäviä. :) Tytär haluaa myös tehdä näitä lisää, joten keksittiin kiva ja helppo askartelu.

DIY Lumilinna-nukkekoti

Ensilumi on jo jossainpäin Suomea nähty. Meillä ei vielä ole, mutta tein silti lumilinnan. Sulamattoman sellaisen. Pikkuisille prinsessa-nukeille sopivan kokoisen. 

Tähän linnaan tarvittiin muro- ja hiutalepaketteja sekä talouspaperirullan hylsyjä, paperimassaa ja liisteriä (jonka tein perunajauhosta), kuumaliimaa, teippiä, paperia ja pahvia, mattoveitsi ja sakset, kimalleliimaa, foliota, hopeatussin... ja mielikuvitusta. Teippailin ja liimailin laatikoita yhteen kunnes sain mieleisen muotoisen ja kokoisen rakennuksen. Leikkelin veitsellä ikkuna-aukkoja, ovia ja parvekkeen. Lisäsin parvekkeeksi yhden laatikon poikittain, jolloin sain parvekkeesta suuremman. Liimasin rakennelman kiinni tukevaan pahviin. Lisäilin torneja. Rakensin rappuset yhden tornin ympäri tukevasta pahvista. 

Minulla on vanhaa yleensä eristeeksi käytettävää paperimössöä, oliskohan oikealta nimeltä selluvillaa, en enää muista varmaksi. Sekoittelin siitä paperimassaa perunajauholiisterin avulla. Paperimassasta muotoilin lumikasoja ympäri linnarakennusta. 

Paperimassa kuivuttua maalasin linnan ensin valkoiseksi, että sain pakettien kirjavat pinnat  ja paperimassan haarmaan sävyn suunnilleen piiloon. Vasta tässä vaiheessa tein torneihin katot valkoisesta paperista. Maalasin linnaa vaaleansinisellä, koska halusin saada aikaan jäistä vaikutelmaa. Lapset auttoivat tekemään lumihiutale-rei'ittimellä valkoisia paperi-lumihiutaleita, joita he liimailivat seiniin ja torneihin. Foliolla viimeistelin sisäseiniä ja rappusia. Liimasin torneihin paperisia ikkunoita, joihin piirsin ikkunanpielet hopeatussilla. Lopuksi koristelin linnan yltä-päältä hopeisella kimalleliimalla. 

Lopputulos on aivan minun näköinen: pikkuisen huolimattomasti ja hätäisesti tehty, viimeistely on vähän sinnepäin, tornit hieman kallellaan jne. Mutta pääasia, että lapset ovat haltioissaan ja pienillä prinsessa-nukeilla on nyt oma koti, jolla on ihana leikkiä!

Arvonta vinkki

Minä sitten tykkään arvonnoista. :) Nyt on ihana suklainen joulukalenteri arvonnassa Willa Lemmelle -blogissa! Arvontaan pääset kätevästi vaikka tästä.

Ihania talletuksia

Meillä on aina piirrelty ja askarreltu kohtalaisen paljon. Olisi ihana säästää muistoksi kaikki lasten tekemät taideteokset, mutta sitä määrää mikä niitä kertyy kotoa, kerhosta ja kouluista, ei pysty minnekään säilömään. Paitsi valokuviksi. Minulla onkin tapana valokuvata lasten teokset. Osat töistä on tosin näytillä seinällä tai ovessa tai hyllyllä, kunnes ne sitten salaperäisesti katoavat (lasten näkemättä) uusien töiden ilmestyessä tilalle. Varastossa on tallessa myös laatikko, jonne olen säilönyt merkityksellisimmät ja hienoimmat taideteokset ym. tuotokset.

Esikoisen ollessa 3 v. aloin säästämään joitain hänen piirustuksia myös albumiin. Esikoinen rakasti eläimiä ja piirteli aina eläimiä. Kävimme siihen aikaan aika usein eläintarhassa, joten yhdistelin pojan piirustuksista ja valokuvista korvaamattoman ihanan albumin.

Samalla tyylillä valokuvia ja piirustuksia sekoitellen olen tehnyt sen jälkeen useamman albumin, joissa näkyy lasten piirustustaidon kehitys, mielenkiintojen kohteita ja kasvavia lapsia.

En ole pariin vuoteen saanut aikaiselsi teettää paperikuvia, mutta lapset ovat halunneet tehdä "sivuja", joten albumeihin on syntynyt pelkkiä piirros-sivuja. Valokuvia voi toki lisätä piirustuksiin myöhemminkin.

Albumeina minulla on 35x32 cm kokoisia scrapbook- eli skräppäys-albumeita, joihin tulee 30x30 cm paperit.

Pojille on jo kertynyt useampi albumi ja nyt olemme tekemässä ensimmäistä albumia tyttäreni (4 v.) kanssa. Tällä hetkellä tyttären yksi lemppari juttu on piirellä, väritellä ja koristella uusi sivu albumiin.

 Tämän sivun kuvat minä piirsin ja tytär väritti sekä koristeli.

Tyttären (4v.) piirtämät merenneidot.

Prinsessa ruusunen prinssinsä ja äitinsä kanssa. (Tytär saa valita taustapaperit ja koristeet.)

Arvonnan voittaja

Kiitos kaikille onnitteluista ja kauniista sanoista. :) Oikein paljon tervetuloa kaikki uudet lukijat. Kiva, että arvontaan osallistui niin moni. Suoritin arvonnan yksinkertaisella "nimet paperiin" -menetelmällä. Eli jokaisen nimi tuli paperille yhtä monta kertaa kuin hänellä oli arpoja. Saksin nimet pikkuisiksi paperilapuiksi, jotka päätyivät arvontakulhoon.

Prinsessamme 4 v. toimi onnettarena. Ja voittaja on...

Sanna P.! Onnea! 

Meidän nuorimmainen (1 v.) ehti taiteilemaan nimilistaan omia koukeroitaan, mutta onneksi nimistä sai silti hyvin vielä selvää.

Pilttipurkista jäälinna-tuikkukippo (led-valolle)

Vielä silloin tällöin meillä tulee pilttipurkkeja tyhjäksi ja säästin yhden isomman purkin, kun ajattelin, että siihen voisi keksiä jonkun askartelun. Meillä asuu yksi Frozen-fani ja siitä sain ajatuksen kokeilla tehdä jäälinna-tuikkukippoa led-tuikulle. Ja nimenomaan led-tuikulle, koska joka paikassa toitotetaan, että pilttipurkki ei ole turvallinen tuikkukippo tavalliselle tuikulle.

Kaulin askartelusavesta (huoneenlämmössä kovettuvasta) levyn, josta leikkelin ensin pilttipurkin ympäri riittävän ja reunan ylittävän sakaraharjaisen kappaleen. Kiepautin sen purkin ympärille. Leikkelin summassa suippoja lisäsuikaleita. Etuosaan laitoin useamman kerroksen erikokoisia kappaleita päällekäin. Lopuksi kaivertelin veitsellä ovi- ja ikkuna-aukkoja. Ympyrä-ikkunat painoin pillillä.

Kuivuneen linnan maalasin akryylivärillä hieman sinertäväksi. Maalin kuivuttua liimasin pintaan muovista tekolunta, joka tosin näyttää jäältä, kun sitä on vain vähän.

Kaapista löytyi ajat sitten vahingossa ostamani väriä vaihtava led-tuikku. Tuikku on jäänyt käyttämättä, koska minusta sateenkaaren kaikissa väreissä väriään vaihtava tuikku ei luo oikeanlaista tunnelmaa. :D Tähän tarkoitukseen tuikku kuitenkin juuri ja juuri sopi. Ainakin lapsista on hurjan hienoa, kun ikkunoista loistaa vuorotellen eri värejä. Ajatus jäälinnasta toteutui hyvin, sillä mielestäni tuikkukippo tuo hyvin talvisen tunnelman. Vähän liiankin talvisen näin varhain syksyllä. :) Taidamme ottaa tämän käyttöön vasta talvella.