Erään bataatin tarina - soseesta letuksi ja leiväksi

Nuorimmaiselle ollaan aloittelemassa pikku hiljaa kiinteiden ruokien maistattelu. Ensimmäiset annokset ovat suuruusluokaltaan teelusikallinen tai kaksi. Harvakseltaan olen edellisille lapsille tehnyt itse soseita, mutta tässä alkuvaiheessa vallankaan ei ole mitään järkeä ostaa sosetta kaupasta. Halusin aloittaa maistamisen bataatilla, joten sellaisen kannoin kaupasta kotiin.

Kuorittua ja pieneksi paloiteltua bataattia keittelin ehkä puolisen tuntia. Vettä oli sen verran, että palat juuri peittyivät. Hyvin pehmenneet bataatin palat soseutin sauvasekottimella keitiveden kanssa.

Sosetta tuli sen verran paljon, että vaikka annostelin sitä jääpalamuottiin ja pieniin rasioihin pakkaseen, niin ei tuommoinen pieni ihmisen alku sitä kovin nopeasti syö. Päätin kokeilla lopusta soseesta lettuja. Ohjetta en löytänyt, kun katsoin vain nopeasti puhelimesta, joten sävelsin jonkun porkkanalettu-ohjeen perusteella.

3 dl bataattisosetta
2 kananmunaa
n. 2,5 dl vettä + loraus kermaa
2 dl vehnäleseitä
1 dl grahamjauhoja
3 dl vehnäjauhoja
n. 1 tl leivinjauhetta
n. 1 tl suolaa
valkopippuria, valkosipulijauhetta

Taikinasta tuli aivan liian paksua ja lisäilin vettä ainakin desin. Letuista tuli silti aika tuhteja. Jauhoa ja nestettä olisi mielestäni saanut olla reilusti vähemmän suhteessa soseeseen. Bataatti ei maistunut juuri yhtään. Lapsista kaksi kyllä ihan tykkäsi. En ehtinyt paistamaan kaikkea taikinaa letuiksi, koska vauva heräsi, ja laitoin lopun taikinan jääkaappiin.

Seuravana päivänä löysin taikinan ja päätin "jatkojalostaa" sen jonkinlaisiksi leipäsiksi. Lisäsin taikinaan ison ruokalusikallisen turkkilaista jugurttia, epämääräisen määrän kaurahiutaleita ja sämpyläjauhoja sekä hieman soodaa. Taikina oli aika löysää leipätaikinaksi. Nostelin lusikalla pellille kökköjä, jotka levitin lituskoiksi. Uuni taisi olla 225 astetta ja leipäset siellä ehkä n. 20 min.. en katsonut kelloa, katselin uuniin ja välillä kokeilin miltä leipä tuntui.

Ainakin tuoreeltaan, lämpöisinä, oivariinin sulaessä leivän päälle, nämä maistuivat oikein makoisilta. Voisi tehdä toistekin... aino vaan, että ohje on niin "sitä sun tätä", että voi olla vaikea saada toista kertaa samanlaisia. Mutta voihan niistä tulla tietysti vielä parempia!

Ps. Myös miehen ja esikoisen mielestä leivät oli todella hyviä ja bataattisose maistui vauvalle, joten ostan bataattia vielä monesti.

Joulukortteja

Tyttäreni (3v.) rakastaa korttien tekoa. Löysin ihania vanhanaikaisia kiiltokuvia ja nythän on oikein hyvä aika askarrella joulukortteja, joten niitä tehtiin. Tytär sai valita, mikä kuva laitetaan. Hän sai myös valita korttipahvin värin ja sen jälkeen muutamista vaihtoehdoista koristepaperit. Tytär sai valita myös pitsit ja pitsien paikat. Ensimmäiseen korttiin tytär halusi myös bling-bling -timantteja. Ensin olin vähän vastaan, että ei ne sovi tyyliin, mutta kyllä kai timantit sopii mihin vaan.

Toiseen korttiin tytär valitsi vaalean turkoosin koristepaperin. Hieman hämmentävä valinta joulukorttiin, mutta sillä mentiin. Ja ihan tarpeeksi jouluinen kortista tuli. Tosin ilman joulu -tekstiä, kortti voisi olla mikä tahansa onnittelukortti. Kun antaa tyttären päättää, ei tule ainkaan niin tylsän tavallisia kortteja, joita omilla valinnoillani varmaan tulisi. :) Ainoa missä pidin oman pääni, oli se, ettei korttiin laitettu napiksi kirkkaan pinkkiä nappia vaan (tylsä) ruskea.

Nappi-sydän

Tähän tauluun sain inspiraation Pastellipäivä -blogissa näkemästäni ihanasta sydäntaulusta. Olen aina halunnut kokeilla myös nappeja taulussa ja päätin yhdistää ne tuollaiseen kirjansivu -taustaan. Meillä on pajon ruskeaa, joten valitsin tauluunkin ruskeita sävyjä. Toisaalta tämän olisi voinut toteuttaa vaikka punaisen tai vihreän sävyssä, niin olisi saanut meille vähän lisää väriä. Testasin sydäntä pelkästään tummilla napeilla, mutta lopputulos oli mielestäni liian synkkä. (Tuli vähän huonoja kuvia, kun irtosalama hajosi ja nyt sävyt tuntuu tulevan kuviin ihan väärin.)

Rakastan kirjoja, enkä millään olisi raaskinut tuhota ainuttakaan kirjaa tätä askartelua varten. Päädyinkin ostamaan kirpputorilta 20 senttiä maksavan kirjan, jossa kannet olivat jo valmiiksi osittain irti. Hauskasti tämä kirja sattui olemaan yhtä vanha kuin minä ja sen on kirjoittanut muistelminaan henkilö, jolla on sama nimi kuin yhdellä lapsistani.

Taulun pohjana on valmiiksi pingoitettu ja valkoiseksi päällystetty canvastaulu. Sen päälle liimasin rypisteltyjä paloja kirjan sivuista. Keskelle jätin suunnilleen sydämen muotoisen aukon, johon liimasin napit. Sydämestä tuli pikkuisen muotopuoli, mutta ehkä se tuo tauluun vähän jännittävyyttä. 

Lisäsin työhön pahville liimatut pitsin pätkät (ja jouduin irrottamaan muutaman napin, koska en ollut aloittaessani suunnitellut mitä oikein tulen tekemään). Liimasin sydämen ympäri vielä pitsinauhan, jotta sydämen muoto erottuisi selkeämmin, mutta siinä olisi toiminut paremmin joku tumma sävy. Vaalea pitsi yksinään hukkuu tuohon vaaleaan taustaan. Tuputtelin taulun reunat ja kirjansivujen kohokohdat ruskealla akryylimaalilla. Ehkä tuli laitettua yhteen tauluun turhan montaa eri elementtiä ja vähän on taas hutiloiden tehty... viime silausta vailla. :) Mutta olen lopputulokseen kuitenkin sen verran tyytyväinen, että kehtaan pistää tämän seinälle.

Maalauksia

Syyslomalla kävin kuvailemassa joitain vanhoja maalauksiani "talteen". Nämä taulut on mun vanhempien omistuksessa. Jonkin verran tauluja on lähtenyt kauemmas, että niistä ei ole kuvia.

Auringonlasku -aiheisia tauluja olen maalannut useamman. Tämän taulun nimi voisi olla "Illaksi kotiin".

Tässäkin taulussa lentää kaksi kurkea pilvien lomassa illaksi kotiin.

Talvi-aiheisia tauluja on useita, mutta tämä "Pöllön syöksy" on mielestäni parhaiten onnistunut.

Myös Erakon mökki -aihe toistuu useammassa taulussani.

Se on Ihana!

Nyt se tuli. Arvonnassa voittamani pupu-hattu. Ja se on livenä pienen nappisilmämme päässä vielä ihanampi kuin ajattelin. Arvonta oli siis Tipulassa -blogissa ja hattu on Desing by Petronella, www.tinttu.com. Tällä taatusti tarkenee meidän pupu-prinsessa ensi talven tuulissa ja tuiskuissa.

Rätti-prinsessa

Jollain askartelusivustolla oli juttua siivous/tiskirättien käytöstä askartelussa. Siis sellaisten vähän huopamaisten liinojen, jotka eivät tietenkään ole huopaa, mutta joita voi joissain askarteluissa käyttää askarteluhuovan tavoin.

Sattuipa marketissa silmään siivousliina-paketti, jossa oli juurikin tuollaisia liinoja, kolmea väriä (pinkki, sini-lila ja keltainen).10 kappaletta 38X38cm liinoja ja hintaa alle 2€. Otin siitä sit kokeiluun, vaikka ei mielessä ollutkaan mitään tiettyä askartelua.

Prinsessoja rakastavalle tyttärelle jotakin puuhaa miettiessä tuli mieleen, että räteissähän on aikalailla prinsessan värit, joten eiköhän niistä sellainen syntyisi. Piirtelin jonkinlaiset mekon ääriviivat suoraan sini-lilaan rättiin, joka oli kaksin kerroin. Pinkinsä leikkasin pään, kädet ja jalat. Päähän liimasin liikkuvat mollosilmät ja piirsin punaisella kuulakärkikynällä suun ja nenän. Keltaisesta leikkasin hiuksiksi kaksi pitkää kappaletta, jotka suikaloin toisesta päästä. Kaikki puikkoliimalla kiinni toisiinsa ja sitten tytär pääsi koristelemaan kimalleliimoilla, ruseteilla ja timanttitarroilla.

Vallan hyvin toimii ainakin tasotyössä nämä rättiliinat askarteluhuovan korvikkeena. Ja tytär on hyvin ihastunut "Tähkäpäähänsä".

Jo vuosi Suomessa

Ei voi muuta todeta kuin, että aika on laukannut hurjilla loikilla. Viime vuonna näihin aikoihin poikien koulumatka näytti aika erilaiselta. Kuvat on siis otettu koulumatkalta, jota päivittäin käveltiin. 

Kai se vuosi Suomessa on mennyt nopeasti, jos meni 3,5 vuotta ulkomaillakin nopeasti. Silloin ei tullut pidettyä blogia, mutta täytyy nyt näin jälkikäteen vähän fiilistellä ja syksyn taas synkentyessä muistella aurinkoisia aikoja.















Ympäri vuoden kukki aina joku kasvi, joten aina löytyi ihasteltavaa. Pensaat kasvoivat niin nopeasti, että niitä saattoi surutta leikata ja muotoilla siten haluamansa mallisiksi.




















Appelsiinit ja monet muut ihanat hedelmät kasvoi pihoilla.

















Aika samanlaista se arki kuitenkin on kotiäitinä Suomessa ja muualla. Pyykit on pestävä, talo on siivottava, kaupassa on käytävä ja ruokaa on laitettava.

Onnea arvonnassa

Aivan huikeaa! Osallistuin ensimmäisen kerran blogissa arvontaan ja heti onnetar suosi minua. Tipulassa -blogissa oli arvonnassa palkintona aivan ihana pupuhattu, jonka minä onnellinen nyt tulen saamaan vauvalleni. Kiitos tuhannesti Tipulaan! Postia odotellessa.

Halvat huvit

Eskarilaisella oli pari päivää sitten iltapäivästä tooooosi tylsää. Halusi askarrella, mutta kun mietittiin kaikenlaisia vaihtoehtoja mitä voitaisiin askarrella, niin mikään ei sitten kelvannukaan. Hama-helmistä olisi halunnut tehdä jotain, mutta meillä ei ole Hama-helmiä. Serkullansa oli niitä kokeillu ja ne oli niiiiiin kivoja. Pitää äidin vissiin heltyä ja hommata semmosia, vaikka vähän pelotaa, että niitä pieniä helmiä on sitten lattialla ja tuo meidän pienin syö ne.

Hama-helmien puuttuessa piti jotain kuitenkin keksiä. Loppujen lopuksi mielenkiintoisin idea (johon innostui esikoinenkin mukaan) oli laittaa astiaan leluhahmoja ja astia pakkaseen. Eipä tuossa kummoista askartelua tullut, eikä toteutustakaan päässyt ihailemaan kuin vasta seuraavana päivänä. Mutta kummasti pukkasi leikkiin uutta ideaa, kun pojat miettivät mitä otuksille on tapahtunut, kun jään sisään joutuivat ja jo suunnittelivat etukäteen, kuinka jääpalojen kanssa leikitään ja kuinka toiset leluoliot purjehtivat jääpalojen päällä.

Jääkuutioissa riitti ihmettelemistä ja ihastelemista vallankin, kun niihin ilmestyi halkeamia. Jännityksellä lapset seurasivat mikä otus vapautuu ensimmäisenä jäästä. Sitä odotellessa pojat testailivat mitkä kaikki pikkulelut pystyvät kellumaan vesiastiassa jään pinnalla. Hirmuisen hauskaa oli, kun yhdelle oliolle jäi jäätä suuhun vielä kiinni, vaikka se muuten jo irtosi jäästä. Aika halvat oli nämä huvit.

Pikkusisko ihastui leikkiin niin, että halusi omat lelunsa jäähän myös. Seuraavana päivänä oli sitten hänen vuoronsa huvitella jäällä. Lisää tehdään sitten, kun ulkona on niin paljon pakkasta, että jäädytys onnistuu siellä.

Pohdintaa sisustuksesta

Minä, joka en sisustamisesta mitään ymmärrä, olen nyt hiukan yrittänyt valaista itselleni tätä sisustamisen ihmeellistä maailmaa. Tein seuraavanlaisia huomioita, jotka on sisustusinoilijoille tietysti täysin tuttuja juttuja, mutta asiaan perehtymättömälle siis suuria älynväläyksä...

• tällä hetkellä näyttää olevan vallalla valkoinen sisustus
• tyylejä saapi yhdistellä jokainen omaan makuunsa
• tärkeintä on, että kodissa näkyy oma persoona

Tuo ensimmäinen havainto oli vähän masentava, koska meille on päätynyt kalustuksen väritykseksi paljon tummanruskeaa. Googleen kun pistää hakuun sisustus tai vaikka sisustustyylit 2015, niin kovin on vaaleaa ja harmaata tuo väritys. Kuvat valkosävyisistä huoneista ovat kyllä tosi kauniita, ihanan valosia ja viihtyisiä, mutta ei meillä ole nyt rahkeita heittää koko kalustusta uusiksi. Joten näillä ruskeilla olis ny pärjättävä. (kuvissa palasia meiltä)

Toinen havainto oli sitten lohduttavampi, joskaan ei kauheasti auta tällaista ihmistä, jonka on hirveän vaikea päättää mistään asiasta tai vaikka valita kahdesta hyvästä vaihtoehdosta se mieluisampi. Ja eihän sitä nyt ihan miten tahansa passaa yhdistellä, vaikka makuasioista ei voikaan kiistellä. Maton sain olkkariin just pari päivää sitten ostettua, kun vuosi on oltu ilman mattoa. Oli sitten niin vaikea valinta, että hyvä etten joutunu ostamaan kahta mattoa, kun en meinannu osata päättää. :D

Valmiista sisustuksesta voin kyllä sanoa onko se mun mieleen vai ei, mutta puolivalmiista sisustuksesta mun on kauhean vaikea jatkaa eteenpäin. Kaupoissa näkee tosi paljon kivoja sisustustavaroita, mutta en oikein arvaa ostaa mitään, kun en etukäteen pysty hahmottaan, että sopiiko se mitenkään meille. Tai monet kauniit tavarat hylkään heti sen perusteella, että ne on valkoisia ja valkoinen tuntuu meille liian... valkoiselta. Vaikka onhan meillä valkoiset seinät, joten kai tänne muutakin valkoista voisi sotkea.

Yksi ongelma on se, että mä oon suunnilleen yhtä pihi kuin laihialaiset perinteisissä laihialais-vitseissä eli en raaskis sisustusjuttuihin tuhlata suuremmin rahaa. Kirpputoreja pitäis varmaan kiertää enemmän. Sieltä vois löytää sitä mikä ei muiden ihaniin valkoisiin sisustuksiin passaa, mutta meille kenties menis. 

Kokeilinpa muutamaa testiä, jos ne auttais sisustuksen suunnittelussa, mutta kovin tuli erityylisiä vastauksia. Ehkä meillä näkyy nimenomaan mun persoona, joka ei ole osannut päättää miten sisustais!

Tikkurilan tyylitestillä mulle tuli: "Herkkä haaveilija, rakastat puuteroituja pastellisävyjä, huoletonta huvilatunnelmaa..." Jaa-a, ei ihan näy meidän sisustuksessa tuo! :D (Nouseva tyyli on: "Aitouden etsijä" ja siihen liitetyt kuvat oli kyllä jonkinverran mua.)

Annan sisustustyylitestillä vastaukseksi tuli: "Olet boheemin huoleton." Ensin ajattelin, että eipä kuulosta multa, mutta selitykseksi oli laitettu "Sistustus tarkoittaa sinulle vaatteiden noukkimista lattialta silloin tällöin. Hankit huonekalusi käytettynä, etkä juurikaan mieti niiden sopivuutta toisiinsa. Vaikka olet boheemin huoleton, kotisi on kuitenkin sinulle tärkeä. Pidät sen rennosta ilmapiiristä, etkä kaipaa muuta." ...niin tuohan kuulostaa aika tutulta. :D

Mtv/koti testin tulos oli: "Värit ovat sinulle tärkeitä, joten älä suhtaudu niiden valintaan huolimattomasti. Reagoit vahvasti ympäristöösi ja pohdit asioita pitkään. Mystiset asiat kiinnostavat sinua ja viihdyt hyvin omissa oloissasi. Viihdyt kodissa, jonka sisustus henkii idän mystiikkaa ja pehmeyttä. Tunnelmavalaistus on sinulle erityisen paljon mieleen.

Hanki kotiisi kynttilöitä ja maalaa seinä lempivärilläsi. Osta lisäksi mukavia tyynyjä, joihin voit nojailla maailman menoa pohtiessasi."

Pitäisi vissiin hankkia enemmän kynttilöitä kuin tuo yksi. Seinän maalaus onkin ollut mielessä, mutta en tiedä tuleeko sitä maalattua lempivärillä. Enpä tosin tiedä mikä se ehdoton lempivärini edes olisi tällä hetkellä.

Ja vielä yksi hauska englanninkielinen, mutta simppeli kuvatesti, josta mulle vastaukseksi tuli 40% Cottage Chic, 40% French Eclectic, 20% Classic eli vähän sitä sun tätä on varmaan sitte mun tyyli.

Poikien pipot

Pieni virkkauspläjäys. Vähän on tullu virkattua viimeaikoina, mutta tämmösen helpon pipon virkkaa nopsaan.

Lapseni ovat tykästyneet äidin virkkaamiin pipoihin. Viime talven pojat kulkivat kokonaan virkkaamissani talvipipoissa. Nyt ilmojen viiletessä kesän käytössä olleet lippikset piti vaihtaa syyspipoihin. Esikoisen lempiväri on vihreä ja toisen pojan lempiväri on violetti. Syyspipot on tehty siis poikien toiveiden mukaan. Pojat kutsuvat näitä kilpikonna-pipoiksi.

Lankana käytin Drops Paris -lankoja ja mallia pipoihin otin Drops Desingn -sivulta löytyvistä ohjeista, muutamasta eri piposta. Värejä raitoihin vaihtelin summamutikassa.

Sisustusvinkkejä kaivataan

Kaikkien houkuttelevan ihanien ja järisyttävän kauniiden sisustus-blogien innoittamana rupesin nyt pikkuisen sisustamaan. Mulla vaan on ongelma, kun mulla ei oo silmää sisustamiseen sitte ollenkaan. Ollaan tosiaan vuosi asuttu tässä ja mitään en oo vielä sisustanu.

Ostin ny sit tommosen lasimaljakon ja kiviä ja kynttilän (jota en tuu ikinä varmaan polttaan, kun mulla on joku kammo kynttilöiden polttamiseen lapsuuden tulipalo-painajaisten seurauksena). Ensin ajattelin hommata maljakkoon jonkun oksankäppyrän, mut kynttilät "sattu silmään" ja aattelin, että ehkä nyt talveksi vaikka toi kynttilä sinne maljakkoon. Kai toi on ihan kivannäköinen, mutta tosi tavallinen, aika mitäänsanomaton koristus kuitenkin. Onkohan noita kiviä vähän liikaakin? Millähän tota lähtis vähän piristään? Joku kiva juju tosta puuttuu...

Pitäskö tohon vierelle olla jotain kaveriksi, ettei ole noin yksinäinen? (Hyllyllä on muutama kehystetty kuva vähän kauempana.) Tää on niin tätä, että se viimeinen silaus puuttuu! Toisaalta mun sisustustaidoilla vaarana on, että tulee liikaa sitä sun tätä... että onko sit paras pelata varman päälle ja mennä pelkistetyllä linjalla? Saa kommentoida!


Toinen ongelma... Hommasin mun maaleille ja pensseleille peltiastioita, ettei tavarat vaan loju kaapissa tai jossain pussissa. Ämpärissä on siis isompia maalituubeja. Ajattelin, että näitä vois pitää ihan näkyvillä hyllyn päällä. Mutta näissäkin on taas se vika, että vähän tylsiä... sitä viimeistä silausta taas kaivattais. Vaan mikä se olis? Pitsiä jotenkin? Servettitekniikalla kuvaa pintaan? Tarttuiskohan se edes? Syntyisköhän napeista jotain? Lisää purkkeja tai jotain muita esineitä?

Ideoita otetaan vastaan enemmän ku mielellään!

Syksyinen pala metsää

Tämmöinen metsäinen häkkyräviritelmä rakentui vaahteranlehdistä rullattujen ruusujen lisukkeeksi.

Meillä ei juuri kukkaruukkuja ole eikä oikein muitakaan vaaseja, joten syksyistä asetelmaa miettiessäni päädyin astian suhteen kierrätykseen. Onneksi parvekkeella oli säilyketölkkejä odottamassa metalliroskikseen vientiä. Tölkki sai pintaansa akryyli-maalia.

Metsäretkillä olen kerännyt maahan pudonneita oksia, puunkuoren palasia, heiniä ja käpyjä. Vaahteranlehti-ruusut rullailin valmiiksi jo aikaisemmin. Lisäksi asetelmaan laitoin muutaman salal-lehden kukkakimpusta, josta kukat juuri rupsahtivat ja joutivat roskiin. Niin syntyi kierrätys- ja luonnonmateriaaleista kestävä syksyinen kukka-asetelma.

Asetelman "takapuoli" ei ole kovin kaunis, mutta sen on tarkoitus tulla seinään päin, joten ei sitä kukaan näe. :)