perjantai 30. lokakuuta 2015

Erään bataatin tarina - soseesta letuksi ja leiväksi




Nuorimmaiselle ollaan aloittelemassa pikku hiljaa kiinteiden ruokien maistattelu. Ensimmäiset annokset ovat suuruusluokaltaan teelusikallinen tai kaksi. Harvakseltaan olen edellisille lapsille tehnyt itse soseita, mutta tässä alkuvaiheessa vallankaan ei ole mitään järkeä ostaa sosetta kaupasta. Halusin aloittaa maistamisen bataatilla, joten sellaisen kannoin kaupasta kotiin.

Kuorittua ja pieneksi paloiteltua bataattia keittelin ehkä puolisen tuntia. Vettä oli sen verran, että palat juuri peittyivät. Hyvin pehmenneet bataatin palat soseutin sauvasekottimella keitiveden kanssa.




Sosetta tuli sen verran paljon, että vaikka annostelin sitä jääpalamuottiin ja pieniin rasioihin pakkaseen, niin ei tuommoinen pieni ihmisen alku sitä kovin nopeasti syö. Päätin kokeilla lopusta soseesta lettuja. Ohjetta en löytänyt, kun katsoin vain nopeasti puhelimesta, joten sävelsin jonkun porkkanalettu-ohjeen perusteella.

3 dl bataattisosetta
2 kananmunaa
n. 2,5 dl vettä + loraus kermaa
2 dl vehnäleseitä
1 dl grahamjauhoja
3 dl vehnäjauhoja
n. 1 tl leivinjauhetta
n. 1 tl suolaa
valkopippuria, valkosipulijauhetta

Taikinasta tuli aivan liian paksua ja lisäilin vettä ainakin desin. Letuista tuli silti aika tuhteja. Jauhoa ja nestettä olisi mielestäni saanut olla reilusti vähemmän suhteessa soseeseen. Bataatti ei maistunut juuri yhtään. Lapsista kaksi kyllä ihan tykkäsi. En ehtinyt paistamaan kaikkea taikinaa letuiksi, koska vauva heräsi, ja laitoin lopun taikinan jääkaappiin.

Seuravana päivänä löysin taikinan ja päätin "jatkojalostaa" sen jonkinlaisiksi leipäsiksi. Lisäsin taikinaan ison ruokalusikallisen turkkilaista jugurttia, epämääräisen määrän kaurahiutaleita ja sämpyläjauhoja sekä hieman soodaa. Taikina oli aika löysää leipätaikinaksi. Nostelin lusikalla pellille kökköjä, jotka levitin lituskoiksi. Uuni taisi olla 225 astetta ja leipäset siellä ehkä n. 20 min.. en katsonut kelloa, katselin uuniin ja välillä kokeilin miltä leipä tuntui.
Ainakin tuoreeltaan, lämpöisinä, oivariinin sulaessä leivän päälle, nämä maistuivat oikein makoisilta. Voisi tehdä toistekin... aino vaan, että ohje on niin "sitä sun tätä", että voi olla vaikea saada toista kertaa samanlaisia. Mutta voihan niistä tulla tietysti vielä parempia!



Ps. Myös miehen ja esikoisen mielestä leivät oli todella hyviä ja bataattisose maistui vauvalle, joten ostan bataattia vielä monesti.

2 kommenttia:

  1. Bataatilla meilläkin on aloiteltu. :) Lapset syö sitä kyllä vieläkin mielellään ihan tuorepaloina porkkanan tapaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä oo tullu ajatelleeksi, että bataattia söisi tuoreeltaan. Pitääkin heti testata seuraavalla bataatilla. Kiitti vinkistä.

      Poista