Blogissa on ollut pitkääkin pitkempi tauko, koska oma terveys on vähän reistaillut. Tyttären 5-vuotis synttäritkin sain järjestettyä vasta yli kuukauden oikean syntymäpäivän jälkeen. Pohdin pitkään synttäreiden pitopaikkaa, mutta päädyin pitämään juhlat kotonamme. Viime vuonna vietimme juhlat puistossa (
täällä tunnelmia yhteissynttäreistä), mutta tänä vuonna on ollut sen verran epävakaiset ilmat, että en uskaltanut suunnitella ulkoilmasynttäreitä. Erilaiset touhu-peuhu-paikat mietin myös vaihtoehtoina, mutta totesin, että pienelle porukalle kotisynttäreistä saa tehtyä kaikista persoonallisimmat.
Vihdoin koitti kauan odotettu päivä. Vieraiden saapuessa ensimmäisenä ohjelmassa oli koristautumista. Jokainen sai kasvomaalausväreillä haluamansa muotoisen ja värisen kaulakorun, kruunun tai käsirenkaan.
Ohjelmassa oli myös prinsessamekko-piparien koristelu. Olin leiponut mekon muotoiset piparit etukäteen. Minulla ei ollut mekkoon muottia, mutta leikkasin leivinpaperista mekon muodon ja sitä apuna käyttäen leikkasin piparit. Jokainen sai laittaa pinkin kuorrutteen päälle haluamansa koristeet. Syntyi upeita, kimaltavia ja runsaasti koristeltuja mekkoja. :)
Kakkua en tehnyt ollenkaan vaan pöydän katseenvangitsijana toimi keksilinna. Vadelma-valkosuklaa kuppikakut pinkillä kuorrutteella ja kruunu/kukka-koristeella herättivät myös ihastuneita huudahduksia pikku-prinsessojen saapuessa herkkupöydän ääreen.
Viimeisenä ohjelmassa oli aarteenmetsästys. Kuningatar (eli minä) oli kadottanut aarteensa poimiessaan kukkia. Olohuoneessa olevien kukkien seasta prinsessat löysivät lapun, jossa oli vihje. Koska kukaan prinsessoista ei vielä osannut lukea, riensi tokaluokkalainen isoveli avuksi. (Isoveli odotti synttäreitä vähintään yhtä innoissaan kuin päivänsankari ja hän oli ollut myös innolla auttamassa valmisteluissa.) Vihjeessä sanottiin: "Ei ollut aarre täällä. Sen veivät perhoset". Tyttöjen huoneesta löytyi perhosia, jotka sankaritar oli 2-vuotiaan pikkusiskonsa kanssa viikkoa ennen synttäreitä askarrellut koristeeksi.
Perhosen siiven takaa löytyi uusi viesti. (Sovimme, että jokainen prinsessa sai vuorollaan etsiä vihjelapun ja olin etukäteen miettinyt lappuja tarpeeksi monta.) Perhosten viesti kuului: "Ei ole meillä aarretta. Se oli liian painava ja putosi lohikäärmeen pesään."
Lohikäärmeen olin askarrellut yhdessä tokaluokkalaiseni kanssa. Keittiössä olevan lohikäärmeen siiven takaa paljastui taas uusi vihje, joka kertoi, että:"Ei ole aarretta minulla. Piilotin sen korkeaan torniin."
Olohuoneeseen olin askarrellut koristeeksi prinsessa Tähkäpään tornin ja ikkunasta kurkisti prinsessa, jonka hurjan pitkien hiusten letittämisessä oli tokaluokkalaiseni ollut taas apuna. Korkean tornin huipulta löytyi viesti: "Ei ole aarre täällä. Sen vei mukanaan ilkeä noita."
Makuuhuoneen oviaukkoon olimme virittäneet peiton ja siihen olin kiinittänyt askartelemani Tähkäpään kasvattiäitiä esittävän hahmon. Hahmon takaa löytyi viimeinen vihje: "Ei ole minulla. Pudotin aarteen lampeen, eikä sammakko suostu hakemaan sitä kuin prinsessoille!" Onneksi oli monta innokasta prinsessaa, jotka pääsivät jokainen vuorollaan onkimaan. Ämpäriin laitettiin pieni sammakko ja ongittiin verhon takaa yllätyspussit. Verhon takana oli esikoiseni "sammakkona" eli laittamassa ylläykset ämpäriin.
Ohjelmien välissä prinsessat ehtivät myös vähän leikkimään vapaasti omia juttujaan. Päivänsankari oli oikein tyytyväinen juhliinsa ja tilasi jo ensi vuoden juhlat samalla kaavalla... mutta katsotaan sitä sitten vuoden päästä! :D