Pikkusiskon lahja isoveljelle

Meillä vietetään tällä viikolla esikoiseni 10-vuotissynttäreitä. On ollut huikeaa opetella nämä 10 vuotta, kuinka olla äiti tuolle upealle pojalle. :) Ja on ihanaa seurata, kuinka rakas tuo isoveikka on myös noille pienemmille sisaruksille... 8 v. poikani osti omilla rahoillaan jo kuukausia sitten synttärilahjan isoveljelle ja viime viikolla hän kysyi saako tehdä kortin. Totta maar saa! Myös pikkusiskot (5 v. ja 2 v.) halusivat askarrella kortit isoveljelle. <3

Korttien valmistuttua 5 v. tyttäreni totesi, että hän haluaa askarrella lahjankin veljelle. Tytär mietti hetken, että mikä se lahja olisi ja muisti sitten kuulleensa, että pienenä poikana veljen lempilelu oli kirahvi. Hän halusi askarrella kirahvin. Kysyin, että tehdäänkö paperista vai huovasta ja tytär tuumasi, että huovasta ommellaan. Kirahvin suunnittelu eteni sitä mukaa kuin sitä tehtiin, joten toteutus ei ollut loppuun asti mietittyä. 

Kirahvin oli tyttären mielestä ehdottomasti oltava keltainen. Onneksi löysin palan keltaista huopaa. Huopapalan koko määräsi kirahvin koon. Tytär ompeli kaksi kirahvin vartalo-kappaletta yhteen, autoin hieman hankalissa kohdissa ja jos neula juuttui. Olin ajatellut, että työ käännettäisiin ympäri, jotta ompeleet jäävät suurimmaksi osaksi piiloon, mutta tytär taas ehdottomasti halusi, että työtä ei käännetä. Ei käännetty. :) Kirahvi käytettiin vanulla. 

Hännäksi pyörittelimme pätkän lankaa. Kysyin, että tehdäänkö jalat samalla tyylillä langasta, mutta tytär tuumasi, että ei, koska jalkojen pitää olla sellaiset, että kirahvi pysyy pystyssä. Aha, mistähän jalat tehdään!?! Kävisikö piipunrassi? Löytyisi mustaa piipunrassia. Käy, mutta siihen pitää kieputtaa keltaista lankaa. Jaaha, hyvä idea. :) Myös sarvet päätimme tehdä piipunrassista ja korvat huopapaloista. Käytimme korvien, sarvien ja silmien kiinnitykseen kuumaliimaa, joten minä huolehdin niiden kiinnittämisestä. Jalat oli hieman haastavaa ommella kiinni, joten myös siinä tytär tarvitsi minun apua. 

Lopuksi leikkelimme ruskeasta huovasta epämääräisiä täpliä ja tytär liimasi ne puikkoliimalla kirahviin. Aika hauska kaveri tästä kirahvista tuli. Tytär teki sille vielä nimikyltin, johon tuli myös syntymäaika. :) Kirahvin nimi on Tähtis. Nyt jännityksellä odotellaan vielä muutama päivä isoveljen kommentteja hienosta lahjasta!

Vielä ehtii osallistumaan blogin SYNTTÄRI-ARVONTAAN ja sinne pääsee tästä!

Kynä-kukkakimput kerhotädeille

Viime vuonna kuvittelin onnistuneeni kivasti lasten eskari- ja kerhotätien kevätmuistamisessa. Kehittelin "siemenpussi"-kukkakimput, jotka olivat mielestäni hauska idea. Niistä tuntui muutkin tykkäävän. Tätä viime vuoden postausta käytiin kurkkimassa ahkeraan ja netissä näkyi myös muiden tekemiä vastaavia kukkakimppuja. Joten kyllä minä jonkin verran mieleni pahoitin, kun pojan eskari-ope hymähti lahjan saatuaan "taas siemeniä". Onhan se tietysti ikävää, jos vaikka kymmenen oppilasta sattuu tuomaan siemeniä, mutta kyllä kasvatusalan-ammattilaisen pitäisi kyetä pitämään oma harmistuminen piilossa. Jos ei lahja miellytä, niin eihän sitä toki tarvi alkaa ihastelemaan isoon ääneen ylisanoilla. Ihan vaan "Kiitos" olisi riittänyt. Onneksi poika ei tainnut ymmärtää open alentuvaa mielenilmausta.

Somessa näkyy usein kommetteja, että eivät opet ja päiväkodintädit halua muuta kuin kortin. Ymmärrän hyvin, että monikaan ei halua joka vuosi lisää sekalaista "roinaa". Enkä ole kenellekään tyrkyttämässä lasteni tekemiä kippoja tai kuppoja, mutta jotain kivaa halusin, etenkin tyttären kanssa, askarrella ihanille kerhotädeille. Mielellään jotain hyödyllistä. Ja tällä kertaa sellaista, että vaikka jokainen kerholainen toisi samanlaisen, ei sillä olisi niin väliä. Mietin mitä kerhotädit tarvitsisivat. Varmasti monenlaista, mutta päädyin kyniin. Niitä tarvii aina ja ne kuluvat käytössä. Pelkät kynät olisi vähän tylsä lahja, joten askartelimme tyttären kanssa kyniin kukkaset. Kokeilimme useampaa erilaista tekniikkaa, joten lopputuloksesta tuli kirjava kesäinen kukkapuska. :D Kyniksi ostin erivärisiä geelikyniä, mutta tähänhän voisi laittaa mitä kyniä vaan, vaikka lyijykyniä.

Ruusut on tehty silkkipaperista. Pyöreän kynän ympärille pyöritetään löysästi silkkipaperia. (Käytimme summassa erikokoisia, suorakaiteen muotoisia, paperin paloja, jotta saimme eri kokoisia terälehtiä.) Ihan koko paperia ei pyöritetä. Meillä tytär pyöritti turhankin pitkälle, eikä terälehtiin tullut kunnolla "vartta". Eli ainakin yli 2 cm kannattaa jättää pyörittämättä.

Paperi painetaan kasaan. (Jos on pyörittänyt paperin liian tiukkaan kynän ympärille, paperia on vaikea saada ruttuun.) Tytär tykkäsi tästä rutisteluvaiheesta ja ekaluokkalainen poikanikin halusi tulla tekemään oman ruusun nähdessään tämän hauskan työvaiheen. :)

Kynä otetaan pois. Pötköä venytetään hieman ja käännetään terälehden muotoon. Terälehdelle kannattaa pyöritellä aika pitkä "varsi", jotta kukka on helpompi kasata.

Terälehtien määrä riippuu siitä, kuinka ison kukan haluaa tehdä. Meillä pienemmässä ruusussa on 10 terälehteä ja isommassa 15. Kasaaminen oli melko haastavaa ja vaatii vielä kehittelyä. Pidemmillä terälehdenvarsilla, kuin mitä meillä oli, onnistuu varmasti meitä paremmin. :) Kukkateippi saattaisi olla toimiva ratkaisu. Itse kokeilin langalla ja teipillä. Lopuksi lisäilin erikeeperiä terälehtien koloihin varmistamaan, että viritelmä pysyy kasassa. Kukan kasaaminen aloitetaan pienimmistä terälehdistä ja isoimmat tulevat ulommaiseksi kerrokseksi. Piipunrassista tehtiin varsi. Liimasin sen kuumaliimalla ruusun kantaan. Tytär piirsi vihreälle paperille lehtiä, jotka hän myös itse leikkasi. Liimasin yhden lehden jokaisen kukan varteen.

Keltaiset ja punaiset kukat tehtiin askarteluhuovasta. Tytär leikkasi suorakaitteen muotoisen palan pitkät reunat hapsuille. Pala taitettiin pituussuunnassa kahtia. Piipunrassiin pujotettiin helmi, jonka ympärille pyöritettiin hapsu-huopa. Yritimme kiinnitystä erikeeperillä, mutta se ei pitänyt tarpeeksi, joten varmistin liimaukset kuumaliimalla.

Violetit ja pinkit kukat ovat paperia ja silkkipaperia. Tytär piirteli ensin paperille eri kokoisia kukkia, joista tuli hyvin epämääräisen muotoisia. Hän piirteli niihin myös ylimääräisiä koristuksia. :) Minä leikkasin kukat irti ja tein jokaisen kukan keskelle pienen reiän. Tytär pujotti kukat piipunrassiin suuruusjärjestykseen suurimmasta aloittaen. Päällimmäiseksi hän pujotti silkkipaperista leikattuja ympyröitä ja viimeiseksi piipunrassiin pujotettiin helmi. Taitoin piipunrassin pään helmen sisään ja kukan alapuolelle pyöritin piipunrassista pienen tuen, jotta kukka pysyy paikoillaan. Taittelin kukkasten papereihin muutamia laskoksia, jotta se ei ollut aivan suora lätty vaan muuttui hieman kuperaksi.

Tytär sai valita mikä kukka kiinnitetään mihin kynään. Kukka kiinnitettiin piipunrassia kynän ympäri kiertämällä. Sidoin valmiit kynä-kukat kimpuksi pinkillä piipunrassilla.

Pakkasin kimput sellofaaniin. Tytär askarteli kortit ja kirjoitin korttien sisälle tyttären sanelemia kivoja juttuja kerhotädeistä.

Kiitos kivasta kerhovuodesta!

Kärpänen puri taas - kukkaa pukkaa

Meillä askartelu-kärpänen puraisee aika usein. Pyrinkin aina laittamaan muistiin, kun näen jonkun kivan idean, että löytyy sitten nopeasti tekemistä, kun kärpänen iskee armotta kiinni. Etenkin 4 v. tytär tuntuu olevan usein kärpäsen armoilla ja niin kävi eilenkin. Valitsin muistivihkostani kivan kukka-askartelun, mutta tämä askartelu osoittautui liian haastavaksi 4-vuotiaalle, joten sain tehdä aika paljon itse. Tytär lähinnä leikkeli hapsuja, kokeili tehdä haitaria ja vähän taitteli lopuksi terälehtiä.

Netissä näkemässäni mallissa oli käytetty valkoista (silkki?)paperia terälehdissä ja keltaista keskustassa eli lopputulos muistutti päivänkakkaraa. Minulla ei ollut keltaista silkkipaperia, joten vaihdoimme kukan värit. Violettia silkkipaperia löytyi kahta eri sävyä ja valkoinen sopi keskustaksi. Jos olisi tehnyt keltaisella keskustan, kukista saisi tehtyä melkein sinivuokon. 

Näkemässäni mallissa varsi oli tehty paperista rullaamalla ja teippaamalla, mutta koska minulla oli varastossa vihreää piipunrassia, teimme varret kukkiin siitä. Sillä sai myös helposti sidottua kukan yhteen, eikä tarvinnut erikseen käyttää lankaa eikä teippiä, kuten siinä kukassa, josta tähän kukkaan idean sain. 

Tökin kukat keino-muratin sekaan ja tulihan niistä ihan hauskan näköinen koriste. Näitä voisi hyvin käyttää juhlissa koristeina. 

Tässä vielä kuvallinen ohje, kuinka teimme kukat.

Tarvitaan silkkipaperia haluamiasi värejä ja vihreää piipunrassia. Meillä oli kahta violettia silkkipaperia 10x12 cm palat ja kaksi valkoista n. 5x12 cm palaa (tässä viimeisessä kukassa käytin vain yhtä valkoista paperia ja toimi niinkin, mutta muhkeamman keskustan saa kahdella paperilla.)

Valkoisten paperien pitkät reunat leikataan hapsuille.

Paperit asetetaan päällekäin, valkoiset päällimmäisiksi. Paperit taitellaan haitariksi kapeammasta reunasta lähtien.

Reunat pyöristetään. Tai jos haluaa kukkaan teräväkärkiset terälehdet, voi päät leikata teräviksi kolmioiksi.

Paperit kiinnitetään keskeltä piipunrassilla.

Paperit levitetään auki.

Haastavin vaihe on erotella paperit toisistaan. Etenkin hapsutetut paperit repeävät helposti, joten tämä vaatii hieman kärsivällisyyttä ja sorminäppäryyttä. Tosin se, että muutama hapsu katkeaa, ei näy lopputuloksessa. 

Tästä soma kukka vaikka ensi viikolla naistenpäiväksi tai toukokuussa äitienpäiväksi tai opelle, kun koulut keväällä loppuu!