Hiljaiselosta uusiin tuuliin

Kirpsakkaa syksyä kaikille!

Tämä vuosi on mennyt blogi-hiljaisuudessa, mutta täällä taustalla on tapahtunut sitäkin enemmän. Muutimme kesällä omakotitaloon ja siinä on riittänyt ihmettelemistä. Paikkakuntakin vaihtui, joten kaikki on uutta ja ihmeellistä. Monet muuttavat maalta kaupunkiin, mutta me teimme päinvastoin, muutimme mukavaan pikkukylään. Onhan täällä sentään 2 kauppaa ja apteekki. :D (Mutta naapurikaupungin Prismaan ajaa vain 15 min.) Lähin naapuri on n. 100m. päässä ja seuraaviin on matkaa puoli kilometriä. Kerrostalon jälkeen on vihdoin omaa rauhaa ja lapsilla tilaa meuhkata ja peuhata! Olemme sopeutuneet loistavasti ja tämä tuntuu meille oikealta paikalta. 

Toinen uusi tapaus täällä on se, että perustin yrityksen nimeltä ArtisticWalls. Kälyni innostamana ryhdyin maalaamaan seinämaalauksia ihmisten koteihin. Ensimmäisenä työnä valmistui iso pioni-maalaus.

Uusia seinämaalausideoita testailen viikottain.

Mikä olisi sinulle mieluinen tehosteseinän kuva? 

Kuviani voit seurata myös Instagramissa artisticwalls.minna tai Facebookissa ArtisticWalls

Ei muuta kuin maalaamaan, terkuin Minna

Tontun touhuja

Meille tuli oikeastaan vähän vahingossa "Elf on the shelf" tyyppinen tonttu seikkailemaan jouluöisin omia juttujaan. Tuo "Elf on the shelf" perustuu amerikkalaiseen kirjaan (vuodelta 2005), jossa kerrotaan kuinka voi adoptoida kotiinsa tontun tuomaan joulun taikaa. Tonttu käy öisin raportoimassa Joulupukille perheen tekemisistä ja palaa takaisin seuraavaksi aamuksi. Tonttu löytyy aamuisin aina eri paikoista, tekemässä välillä hassujakin juttuja... mitä kukakin nyt keksii tontulle puuhaksi. Internet on tulvillaan ideoita tontun kepposiksi ja touhuiksi. Suomeen tämän tyylinen tonttu näyttää rantautuneen vasta viime vuosina ja tänä vuonna tonttuja on adoptoitu koteihin seikkailemaan ennätys määrä. 

Olin kertonut lapsille tällaisesta tontusta, että se olisi voinut olla yksi joulukalenteri-idea, mutta päätin, että toteutetaan jonain toisena vuonna. Kävi kuitenkin niin, että joulukuun 1. päivänä, kun koristelimme kuusta, 8-vuotias poikani löysi tontun, jonka hän oli askarrellut viime vuonna koulussa. Poika oli kovin ilahtunut tontusta ja ripusti sen kiikkumaan oksa-kuuseen, jonka lapset saivat koristella oman maun mukaan. Tonttu oli kuitenkin vähän turhan iso koriste oksalle istumaan ja kysyinkin, jos tontun voisi laittaa muualle. Siitä poika keksi ehdottaa, että eikö tämä hänen tonttunsa voisi olla meidän "Elf on the shelf" ja vaihtaa paikkaa joka yö! Koska poika oli niin tohkeissaan tontustaan, suostuin hänen ideaansa ja niin meillä on päästy seuraamaan tontun touhuja. Lapset ovat innoissaan aamuisin, kun etsivät missä tonttu luuraa. Tämä tonttu ei ole vielä onneksi innostunut tekemään mitään hurjia kepposia öisin. Tässä muutamia esimerkki kuvia meidän tontun touhuista.

Seikkaileeko teillä tonttu? :)

Pikkusiskon lahja isoveljelle

Meillä vietetään tällä viikolla esikoiseni 10-vuotissynttäreitä. On ollut huikeaa opetella nämä 10 vuotta, kuinka olla äiti tuolle upealle pojalle. :) Ja on ihanaa seurata, kuinka rakas tuo isoveikka on myös noille pienemmille sisaruksille... 8 v. poikani osti omilla rahoillaan jo kuukausia sitten synttärilahjan isoveljelle ja viime viikolla hän kysyi saako tehdä kortin. Totta maar saa! Myös pikkusiskot (5 v. ja 2 v.) halusivat askarrella kortit isoveljelle. <3

Korttien valmistuttua 5 v. tyttäreni totesi, että hän haluaa askarrella lahjankin veljelle. Tytär mietti hetken, että mikä se lahja olisi ja muisti sitten kuulleensa, että pienenä poikana veljen lempilelu oli kirahvi. Hän halusi askarrella kirahvin. Kysyin, että tehdäänkö paperista vai huovasta ja tytär tuumasi, että huovasta ommellaan. Kirahvin suunnittelu eteni sitä mukaa kuin sitä tehtiin, joten toteutus ei ollut loppuun asti mietittyä. 

Kirahvin oli tyttären mielestä ehdottomasti oltava keltainen. Onneksi löysin palan keltaista huopaa. Huopapalan koko määräsi kirahvin koon. Tytär ompeli kaksi kirahvin vartalo-kappaletta yhteen, autoin hieman hankalissa kohdissa ja jos neula juuttui. Olin ajatellut, että työ käännettäisiin ympäri, jotta ompeleet jäävät suurimmaksi osaksi piiloon, mutta tytär taas ehdottomasti halusi, että työtä ei käännetä. Ei käännetty. :) Kirahvi käytettiin vanulla. 

Hännäksi pyörittelimme pätkän lankaa. Kysyin, että tehdäänkö jalat samalla tyylillä langasta, mutta tytär tuumasi, että ei, koska jalkojen pitää olla sellaiset, että kirahvi pysyy pystyssä. Aha, mistähän jalat tehdään!?! Kävisikö piipunrassi? Löytyisi mustaa piipunrassia. Käy, mutta siihen pitää kieputtaa keltaista lankaa. Jaaha, hyvä idea. :) Myös sarvet päätimme tehdä piipunrassista ja korvat huopapaloista. Käytimme korvien, sarvien ja silmien kiinnitykseen kuumaliimaa, joten minä huolehdin niiden kiinnittämisestä. Jalat oli hieman haastavaa ommella kiinni, joten myös siinä tytär tarvitsi minun apua. 

Lopuksi leikkelimme ruskeasta huovasta epämääräisiä täpliä ja tytär liimasi ne puikkoliimalla kirahviin. Aika hauska kaveri tästä kirahvista tuli. Tytär teki sille vielä nimikyltin, johon tuli myös syntymäaika. :) Kirahvin nimi on Tähtis. Nyt jännityksellä odotellaan vielä muutama päivä isoveljen kommentteja hienosta lahjasta!

Vielä ehtii osallistumaan blogin SYNTTÄRI-ARVONTAAN ja sinne pääsee tästä!

Kynä-kukkakimput kerhotädeille

Viime vuonna kuvittelin onnistuneeni kivasti lasten eskari- ja kerhotätien kevätmuistamisessa. Kehittelin "siemenpussi"-kukkakimput, jotka olivat mielestäni hauska idea. Niistä tuntui muutkin tykkäävän. Tätä viime vuoden postausta käytiin kurkkimassa ahkeraan ja netissä näkyi myös muiden tekemiä vastaavia kukkakimppuja. Joten kyllä minä jonkin verran mieleni pahoitin, kun pojan eskari-ope hymähti lahjan saatuaan "taas siemeniä". Onhan se tietysti ikävää, jos vaikka kymmenen oppilasta sattuu tuomaan siemeniä, mutta kyllä kasvatusalan-ammattilaisen pitäisi kyetä pitämään oma harmistuminen piilossa. Jos ei lahja miellytä, niin eihän sitä toki tarvi alkaa ihastelemaan isoon ääneen ylisanoilla. Ihan vaan "Kiitos" olisi riittänyt. Onneksi poika ei tainnut ymmärtää open alentuvaa mielenilmausta.

Somessa näkyy usein kommetteja, että eivät opet ja päiväkodintädit halua muuta kuin kortin. Ymmärrän hyvin, että monikaan ei halua joka vuosi lisää sekalaista "roinaa". Enkä ole kenellekään tyrkyttämässä lasteni tekemiä kippoja tai kuppoja, mutta jotain kivaa halusin, etenkin tyttären kanssa, askarrella ihanille kerhotädeille. Mielellään jotain hyödyllistä. Ja tällä kertaa sellaista, että vaikka jokainen kerholainen toisi samanlaisen, ei sillä olisi niin väliä. Mietin mitä kerhotädit tarvitsisivat. Varmasti monenlaista, mutta päädyin kyniin. Niitä tarvii aina ja ne kuluvat käytössä. Pelkät kynät olisi vähän tylsä lahja, joten askartelimme tyttären kanssa kyniin kukkaset. Kokeilimme useampaa erilaista tekniikkaa, joten lopputuloksesta tuli kirjava kesäinen kukkapuska. :D Kyniksi ostin erivärisiä geelikyniä, mutta tähänhän voisi laittaa mitä kyniä vaan, vaikka lyijykyniä.

Ruusut on tehty silkkipaperista. Pyöreän kynän ympärille pyöritetään löysästi silkkipaperia. (Käytimme summassa erikokoisia, suorakaiteen muotoisia, paperin paloja, jotta saimme eri kokoisia terälehtiä.) Ihan koko paperia ei pyöritetä. Meillä tytär pyöritti turhankin pitkälle, eikä terälehtiin tullut kunnolla "vartta". Eli ainakin yli 2 cm kannattaa jättää pyörittämättä.

Paperi painetaan kasaan. (Jos on pyörittänyt paperin liian tiukkaan kynän ympärille, paperia on vaikea saada ruttuun.) Tytär tykkäsi tästä rutisteluvaiheesta ja ekaluokkalainen poikanikin halusi tulla tekemään oman ruusun nähdessään tämän hauskan työvaiheen. :)

Kynä otetaan pois. Pötköä venytetään hieman ja käännetään terälehden muotoon. Terälehdelle kannattaa pyöritellä aika pitkä "varsi", jotta kukka on helpompi kasata.

Terälehtien määrä riippuu siitä, kuinka ison kukan haluaa tehdä. Meillä pienemmässä ruusussa on 10 terälehteä ja isommassa 15. Kasaaminen oli melko haastavaa ja vaatii vielä kehittelyä. Pidemmillä terälehdenvarsilla, kuin mitä meillä oli, onnistuu varmasti meitä paremmin. :) Kukkateippi saattaisi olla toimiva ratkaisu. Itse kokeilin langalla ja teipillä. Lopuksi lisäilin erikeeperiä terälehtien koloihin varmistamaan, että viritelmä pysyy kasassa. Kukan kasaaminen aloitetaan pienimmistä terälehdistä ja isoimmat tulevat ulommaiseksi kerrokseksi. Piipunrassista tehtiin varsi. Liimasin sen kuumaliimalla ruusun kantaan. Tytär piirsi vihreälle paperille lehtiä, jotka hän myös itse leikkasi. Liimasin yhden lehden jokaisen kukan varteen.

Keltaiset ja punaiset kukat tehtiin askarteluhuovasta. Tytär leikkasi suorakaitteen muotoisen palan pitkät reunat hapsuille. Pala taitettiin pituussuunnassa kahtia. Piipunrassiin pujotettiin helmi, jonka ympärille pyöritettiin hapsu-huopa. Yritimme kiinnitystä erikeeperillä, mutta se ei pitänyt tarpeeksi, joten varmistin liimaukset kuumaliimalla.

Violetit ja pinkit kukat ovat paperia ja silkkipaperia. Tytär piirteli ensin paperille eri kokoisia kukkia, joista tuli hyvin epämääräisen muotoisia. Hän piirteli niihin myös ylimääräisiä koristuksia. :) Minä leikkasin kukat irti ja tein jokaisen kukan keskelle pienen reiän. Tytär pujotti kukat piipunrassiin suuruusjärjestykseen suurimmasta aloittaen. Päällimmäiseksi hän pujotti silkkipaperista leikattuja ympyröitä ja viimeiseksi piipunrassiin pujotettiin helmi. Taitoin piipunrassin pään helmen sisään ja kukan alapuolelle pyöritin piipunrassista pienen tuen, jotta kukka pysyy paikoillaan. Taittelin kukkasten papereihin muutamia laskoksia, jotta se ei ollut aivan suora lätty vaan muuttui hieman kuperaksi.

Tytär sai valita mikä kukka kiinnitetään mihin kynään. Kukka kiinnitettiin piipunrassia kynän ympäri kiertämällä. Sidoin valmiit kynä-kukat kimpuksi pinkillä piipunrassilla.

Pakkasin kimput sellofaaniin. Tytär askarteli kortit ja kirjoitin korttien sisälle tyttären sanelemia kivoja juttuja kerhotädeistä.

Kiitos kivasta kerhovuodesta!

Suklaakalenterista xyli-pastilli-kalenteri

Meillä ei ole aikaisempina vuosina ollut suklaakalentereita syystä, että esikoiseni (9 v.) inhoaa sydämensä pohjasta suklaata (ja kaakaota) kaikissa sen muodoissa. Toinen syy on se, että olen tykkännyt askarrella ja kasailla lapsille toiminnallisen kalenterin ja tarina-kalenterin. Niissä on enemmän jännitystä, koska joka aamu ei ole odottamassa suklaapala (pahimmassa tapauksessa pahanmakuista suklaata). Kolmas syy miksi olen vältellyt suklaa- ja karkkikalentereita on, että en ole halunnut antaa lapsille karkkia joka aamu. (Vaikka eihän se suuren suuri suklaapala siellä luukussa olekaan.)

Tänä vuonna saimme yllättäen 4 suklaakalenteria. (Meillä on siis 4 lasta, joista nuorimmalle tulee ikää juuri ennen joulua 1,5 vuotta.) Meillä on tänäkin vuonna toiminnallinen kalenteri ja tarina-kalenteri. Olin ajatellut ostaa kuvakalenterin kolmanneksi, jolloin kolme vanhinta lasta saisi aukaista vuoroaamuin kolmea eri kalenteria.  Arvelin nuorimmaisenkin haluavan osallistua aukaisuun, mutta en ollut vielä ratkaisuut mitä hänelle tekisin. Suklaakalenterit sekoittivat suunnitelmiani. Kuvakalenteri jäi ostamatta ja asiaa harkittuani totesin, että tuunaan suklaakalentereista jotain muuta. 

Kysyin Facebookissa vinkkejä ja sain hyviä ideoita. Tosi kiva idea olisi ollut täyttää kalenterin koloset kipsillä ja laittaa ripustusnaru kipsiin. Sitten olisi pieni pöytäkuusi, johon joka päivä saisi ripustaa uuden kipsi-koristeen. Valittettavasti askartelukaupasta oli kipsi juuri sinä päivänä loppunut, kun sinne pääsin enkä ehtinyt enää ajoissa muualta etsimään. Tämän idean toteutan ehkä jonain toisena jouluna.

Tänä vuonna toteutin xylitol-pastilli-idean. Eli suklaat pois ja pastillit tilalle. Käytin kahta eri makua. Hammaskeijun luomu-mustikkaa ja päärynää. 

Jokainen voi kuvitella mitä käy, kun kalenterin nostaa pystyyn. Hyvin todennäköisesti kävisi niin, että irralliset pastillit ropisisivat kalenterin alalaitaan ja lokerot olisivat tyhjiä. Tähän sain vinkin, että käytä kelmua. En tiedä kuinka muut ovat kelmun käytön toteuttaneet. Yhtenäisenä levynä kelmu ei estänyt pastillien liikkumista, koska se ei tarttunut muoviin. Kokeilin kuumaliimaakin, mutta se tuppasi sulattamaan kelmun. Minä sitten teippailin kelmua suikaleina niin, että kalenterin kolojen alaraunan kohdalle tuli aina teippiä. Yläreunasta kelmu on irrallaan, joten pastilli on toivottavasti helppo kaivaa pois. 

Varmasti tulee nuorimmainen olemaan innoissaan, kun hänellä on oma kalenteri. Kovasti kiinnosti kalenteri heti pikkuista, vaikka ei vielä tiedäkään, että luukkuja pääsee aukomaan. :) 

Ps. Jätin kaksi suklaakalenteri käyttämättä. Kolmanteen kalenteriin laitoin vaihtelevasti eri värisiä & makuisia purukumeja ja xylitol-pastilleja, mutta laitoin aina kolme samaan koloon. Eli sieltä saa kaikki kolme isointa lasta xylitolia joka aamu. (Toiminnallisesta-kalenterista tulee yllätys kaikille ja tarinan kuulevat tietysti kaikki, joten kaikista kolmesta kalentereista tulee kaikille jotain.)

Tylsyyden karkoittaja

"Äiti, mitä mä tekisin?" "Äiti, mulla ei oo mitään tekemistä!" Näihin iänikuisiin kyselyihin ja valituksiin ei tullut loppua. Ja vaikka yritin ehdotella jotain tekemistä, niin ei se tuntunut koskaan kelpaavan. Meillä lapset menee ilmeisesti sellaiseen "tylsyys-moodiin", että sieltä ei hevillä pääse pois.

Keskustelin asiasta mieheni kanssa ja samalla muistin, että jossain olin nähnyt idean laatikosta, jonne laitetaan tylsiä hetkiä varten leikki-ideoita. (Iso kiitos ideasta sinulle, kuka olitkaan, joka jossain ideasta kerroit. :) ) Mies totesi, että tosi hyvä idea ja saman tien lapset kutsuttiin paikalle. Kaikki saivat ehdottaa touhu-ideoita ja minä kirjotin ne lapuille. "Taikatemppuja", "askartelua", "muovailuvaha", "temppurata", "teltta/maja", "pehmoleluleikki", "lautapeli", "tehdään ruokaa", "suihkuun" jne. Lisää lappuja tehdään aina, jos tulee uusia ideoita.

Laput laitettiin tyhjään (pestyyn) turkkilais-jogurttipurkkiin. Sieltä tylsyyden iskiessä otetaan yksi lappu ja sovimme lasten kanssa, että lappua pitää totella. Innoissaan lapset halusivat heti testata ja ensimmäiseksi tuli "Barbie/Minecraft-lelu leikit". Naureskellen kolme isointa lasta (kohta 9v. ja 7v. pojat sekä 4v. tyttö) ryntäsivät leikkimään yhdessä Mine-hahmoilla ja leikissä vierähtikin hyvän aikaa.

Päätin, että ensimmäisen kerran, kun purkista nousisi "askartelu", niin koristelisimme "tylsyyden karkoittajan". Askartelun koittaessa lapset valitsivat purkkiin väreiksi punaista ja sinistä sekä koristeiksi Minions-tarroja. Jokainen sai purkista oman sektorin, johon piirrellä ja laittaa tarroja. Kanteen tuli iso keltainen kuu ja avaruusaluksia.

Purkki on ollut nyt käytössä noin viikon verran, päivittäin sieltä on nostettu lappuja ja aina on löytynyt tekemistä. :) Saattaa olla, että jossain vaiheessa tarkennan tehtäviä, että esim. "lautapelit" sijasta lukeekin vaikka "Afrikan tähti". Ja lisää uusia tehtäviä ja leikkejä tulemme keksimään, jottei purkki ala kyllästyttämään vaan pysyy yllättävänä. :)

Kuinka teillä poistetaan tylsyys?