Leipälapiosta katseenvangitsija

Kauan kesti, että sain tämän projektin valmiiksi. Syksyllä lapsista otettiin koulu- ja kerhokuvat ja halusin ne keittiön tyhjää valkoista seinää koristamaan. Keksin, että keittiön sisustukseen sopisi valokuvien ripustimeksi leipälapio. Yritin ensin etsiä vanhoja käytettyjä, mutta ei sattunut kohdalle ja lopulta (n. puoli vuotta kuvien ottamisen jälkeen) hankittiin kaupasta uusi leipälapio. 

Eihän se väriltään sopinut yhtään meidän harmaasävyiseen keittiöön, mutta olin nähnyt netissä neuvoja, kuinka puun väriä saa vanhennettua. Pidin etikka-rautavilla -seosta lasikupissa monta päivää ja sitten aloin leipälapion käsittelyn. Yritin ensin haarukalla raaputella pintaa hieman epätasaiseksi ja hyvin siihen uria saikin aikaan, mutta puun kostuessa käsittelyn aikana urat taisivat turvota lähes umpeen.

Toistin etikka-seos käsittelyn neljä kertaa ja annoin aina välissä lapion kuivua ainakin päivän. Mutta kuten pelkäsinkin (netin mallikuvien perusteella), väristä tuli rusertava eikä harmahtava niin kuin olisin halunnut. Rusertava sävy sopisi kyllä meidän laminaatteihin, mutta keittiössä ei ole laminaattia ja keittiön kaapit ovat tosiaan harmaat, joten harmahtavaa väriä oli saatava. (Onpa eriväriset lattiat, vaikka samasta lattiasta kyse! :D Kuvat otettu eri kameroilla.)

Otin sitten akryylimaalini käyttöön. Epämääräisesti valkoista ja mustaa sekaisin niin sain sopivasti epätasaisen harmaan pinnan. Etikka-rautavilla -seos leipälapion pinnalla sekoittui jonkin verran maaliin, joten paikoitellen lapioon tuli myös rusertavaa sävyä. En maalannut sitä piiloon, koska se tuo pintaan sopivasti lisää sävyä.

Päätin tehdä kuvien ripustuslenkeiksi pienet pätkät makramee-solmeilua. Olen tehnyt makramee-töitä viimeksi koulussa, joskus  reilusti yli 10 v. sitten. Täytyy myöntää, että yhtään ei ollut muistissa enää, kuinka solmuja tehdään. Niin ne opit unohtuu, kun niitä ei käytä. Jossain olisi ollut tallessa vanhat makramee-ohjeeni, mutta totesin, että nopeammin löydän ohjeita netistä. Minulla olisi ollut varastossa vanhoja makramee-naruja, mutta halusin tähän työhön röpelöisemmän ja rouheisemman jäljen, joten solmeilin juuttinarulla.

Johan tuota keittiön tyhjää valkoista seinää on tuijotettu yli 2 vuotta, että vihdoin sain tuohon seinälle kivan sisustusjutun! :D Tän teoksen nimi voisi olla "Meidän pullat". ;)

Tyyny ilman ompelua 4-vuotiaan kanssa

Meidän 4 v. halusi tehdä tyynyn. (Kuuli, kun isoveli kehuskeli tehneensä tyynyn koulussa.) Hän halusi siihen vaalenapunaista askarteluhuopaa, jota löysi minun laatikosta. Mietin, kuinka tekisimme tyynyn niin, että tytär saisi tehdä mahdollisimman paljon itse. Ompelua emme ole vielä kokeilleet ja ajattelin, että tyyny on ehkä turhan suuri ensimmäiseksi kokeiluksi. Solmujen teko onnistuu hyvin, joten päätin, että tyyny tehdään solmuilla.

Vaaleanpunaista huopaa oli vain yksi A4 kokoinen pala, joten pyysin tytärtä valisemaan tyynyn takakappaleeksi toisen värin. Hän valitsi keltaisen. Työtä tehdessä huomasin, että oli tosi hyvä, että kappaleet olivat eriväriset, koska oli paljon helpompi hahmottaa mitkä hapsut milloinkin kuului solmia yhteen. 

Tyär halusi tyynystä pöllön, joten pyöristin palasten alareunoja hieman ja yläreunasta leikkasin keskeltä vähän pois, että pöllölle tuli "korvat". Pöllöstä tuli mittasuhteiltaan pitkä ja laiha, leveämpi pöllö olisi ollut söpömpi, mutta en halunnut pienentää tyynyä niin paljon, että pöllö olisi näyttänyt pulleammalta. Neliön muotoisesta palasta saisi ehkä hyvät mittasuhteet.

Leikkasin reunat hapsuille ja tytär solmi hapsut. Kaikkia ei solmittu kerralla, kun välillä iski väsy ja työtä jatkettiin toisena päivänä. Ennen pöllön täyttämistä teimme silmät, nokan ja siivet. Tytär valisi taas värit, mutta huovan leikkaaminen oli sen verran vaikeaa, että leikkasimme yhdessä. Liimasin osat kiinni kuumaliimalla tyttären näyttämällä tavalla.

Tytär täytti pöllön vanhasta tyynystä ottamallamme vanulla ja solmi loput hapsut kiinni. Pöllöstä tuli heti uusi lemppari yökaveri. Se hyöty pitkänlaihasta mallista on, että pöllö kulkee mukavasti kainalossa! :D

Jälkiviisaana totean, että tämä minulla varastossa ollut askarteluhuopa ei ollut paras materiaalivalinta tyynyyn. Se on kyllä ihanan pehmeää, mutta pinta näyttää menevän nopeasti nukkaiseksi. Fleece tai laadukkaampi huopa olisi kestävämpi vaihtoehto. No, tytär tekee varmasti mielellään uuden tyynyn, jahka tämä kuluu huonoksi. :)