Leipälapiosta katseenvangitsija

Kauan kesti, että sain tämän projektin valmiiksi. Syksyllä lapsista otettiin koulu- ja kerhokuvat ja halusin ne keittiön tyhjää valkoista seinää koristamaan. Keksin, että keittiön sisustukseen sopisi valokuvien ripustimeksi leipälapio. Yritin ensin etsiä vanhoja käytettyjä, mutta ei sattunut kohdalle ja lopulta (n. puoli vuotta kuvien ottamisen jälkeen) hankittiin kaupasta uusi leipälapio. 

Eihän se väriltään sopinut yhtään meidän harmaasävyiseen keittiöön, mutta olin nähnyt netissä neuvoja, kuinka puun väriä saa vanhennettua. Pidin etikka-rautavilla -seosta lasikupissa monta päivää ja sitten aloin leipälapion käsittelyn. Yritin ensin haarukalla raaputella pintaa hieman epätasaiseksi ja hyvin siihen uria saikin aikaan, mutta puun kostuessa käsittelyn aikana urat taisivat turvota lähes umpeen.

Toistin etikka-seos käsittelyn neljä kertaa ja annoin aina välissä lapion kuivua ainakin päivän. Mutta kuten pelkäsinkin (netin mallikuvien perusteella), väristä tuli rusertava eikä harmahtava niin kuin olisin halunnut. Rusertava sävy sopisi kyllä meidän laminaatteihin, mutta keittiössä ei ole laminaattia ja keittiön kaapit ovat tosiaan harmaat, joten harmahtavaa väriä oli saatava. (Onpa eriväriset lattiat, vaikka samasta lattiasta kyse! :D Kuvat otettu eri kameroilla.)

Otin sitten akryylimaalini käyttöön. Epämääräisesti valkoista ja mustaa sekaisin niin sain sopivasti epätasaisen harmaan pinnan. Etikka-rautavilla -seos leipälapion pinnalla sekoittui jonkin verran maaliin, joten paikoitellen lapioon tuli myös rusertavaa sävyä. En maalannut sitä piiloon, koska se tuo pintaan sopivasti lisää sävyä.

Päätin tehdä kuvien ripustuslenkeiksi pienet pätkät makramee-solmeilua. Olen tehnyt makramee-töitä viimeksi koulussa, joskus  reilusti yli 10 v. sitten. Täytyy myöntää, että yhtään ei ollut muistissa enää, kuinka solmuja tehdään. Niin ne opit unohtuu, kun niitä ei käytä. Jossain olisi ollut tallessa vanhat makramee-ohjeeni, mutta totesin, että nopeammin löydän ohjeita netistä. Minulla olisi ollut varastossa vanhoja makramee-naruja, mutta halusin tähän työhön röpelöisemmän ja rouheisemman jäljen, joten solmeilin juuttinarulla.

Johan tuota keittiön tyhjää valkoista seinää on tuijotettu yli 2 vuotta, että vihdoin sain tuohon seinälle kivan sisustusjutun! :D Tän teoksen nimi voisi olla "Meidän pullat". ;)