Vallilan verhoista inspiraatio maalaukseen

Kuka tykkää väreistä? Minulle värit ovat vähän vaikea juttu. Mieluiten pysyttelen turvallisesti värimaailmoissa, joissa värisävyt ovat lähellä toisiaan tai sitten skaalalla mustasta valkoiseen harmaan sävyt hyödyntäen. Tämä pätee minulla niin sisustukseen, pukeutumiseen kuin taiteen tekemiseenkin. Välillä yritän tuoda mukaan enemmän väriä, mutta vaikeaa se on.

Sain värien suhteen mielenkiintoisen haasteen. Ystäväni pyysi minua tekemään taulun. Hänellä on Vallilan verho, jota toivoi minun käyttävän inspiraation lähteenä. Pitsit ja perhoset olivat toivottuja sekä turkoosi ja pinkki väri. Onneksi oli tuo verho, josta saatoin ottaa mallia värimaailmaan. 

Tällaisen taulun sain aikaiseksi ja onneksi ystäväni piti siitä. :D

Inspiraation lähteenä toimi siis tuollainen Vallilan Leijonapalmu-verho.

Mitähän sitä seuraavaksi maalaisi? :)

Tarina-joulukalenterien kierrätystä

Meillä on ollut kahtena peräkkäisenä vuonna tarina-joulukalenteri. Olen itse maalannut taustan ja keksinyt siihen kaksi eri tarinaa. Mietin tälle vuodelle, että kirjoittaisinko uuden tarinan, mutta salavihkaa asiaa tiedusteltuani totesin, että lapset eivät todellakaan muista toissavuoden tarinaa. Joten tänä vuonna on luvassa vanha tarina, joka löytyy täältä.

Tässä vielä viime vuoden tarina koottuna yhteen postaukseen. Molemmissa tarinoissa on siis käytetty samaa taustaa, joihin olen vain piirrellyt erikseen tarinoihin sopivat hahmot (osittain käytin samojakin). Numeroiden ja hahmojen kiinnitys tehdään sinitarralla, jolloin kalenteria voi käyttää vuodesta toiseen. Tarinoita saa halutessaan lainata. :) Hahmoissa voi hyödyntää kiiltokuvia, lehdistä leikattuja kuvia, valokuvia, tarroja, jne. tai ne voi piirtää itse.

Tällainen oli siis kalenteri alussa.

Ja tällaiselta se näytti jouluaattona!

Tarina alkaa...

1. joulukuuta Kisu

Pieni Kisu kulkee lumisessa metsässä. Sitä itkettää. Se on kadottanut lapasensa ja niitä etsiessään se on eksynyt. Pieniä tassuja paleltaa eikä Kisu tiedä minne menisi. Aikansa harhailtuaan sitä alkaa väsyttämään ja se käpertyy kerälle suuren puun juurelle. Pian pikku Kisu on syvässä unessa.

2. joulukuuta Lammas

Kisu herää säpshtäen, kun pehmeä lämpöinen villakasa istahtaa sen viereen. "Bää-äää, kukas se täällä on?, kysyy lammas. Kisu maukaisee olevansa eksynyt Kisu, jolla on lapasetkin hukassa. Lammas lupaa auttaa. Se nyhtäisee ison tukun omaa villaansa ja tuumaa: "Tästä me sinulle vielä lapaset saadaan!" Kiitollisena Kisu käpertyy lampaan viereen.

Vaan kuinka villatukusta saadaan lapaset? Vai saadaanko ollenkkaan? Se selviää lähipäivinä. :)

3. joulukuuta Siili

Puun kolosta kurkistaa siili-muori. "Mikäs häly täällä minun rappusilla on?" se kysyy. Lammas kertoo Kisun hukkuneista lapasista. Siili-muori näyttää ystävälliseltä ja ymmärtäväiseltä. Lammas näyttää sotkuista villatukkoa ja tiedustelee voisiko se mahdollisesti karstata eli oikoa villan siilin piikeissä. Siili suostuu ja yhteistuumin kolmikko suoristaa pörröistä villaa.

Menevätkö villat vain takkuun vai saavatko eläimet jotain aikaiseksi? Tarina jatkuu huomenna.

4. joulukuuta Majava

"Nyt meillä on suoraa villaa, mutta ei tästä vielä lapasia saa. Tarvitsemme langanteko-härvelin!" tuumaa lammas. "Miten ihmeessä me sellaisen teemme?" Kisu huudahtaa. "Kysytään naapuriltani majavalta, jos hän osaisi rakentaa sellaisen" siili-muori keksii. Kisu, lammas ja siili rientävät majavan luo. He selittävät mistä on kyse ja kysyvät osaako majava auttaa. "Tottahan toki! Minulta syntyy puusta härveli kuin härveli." sanoo majava ja alkaa heti järsimään sopivia oksia.

Minkälaisen härvelin majava saa aikaiseksi? Se selviää huomenna.

5. joulukuuta Rukki

Kisu ihmettelee silmät selällään majavan rakentamaa härveliä. Siinä on iso pyörä ja jonkinlainen poljin. Majava kutsuu sitä rukiksi. Iloisesti huristen rukin pyörä pyörii ja siili-muori saa villan kiertymään langaksi. Siinä riittää hämmästeltävää pikku kissalle pitkäksi aikaa, mutta pyörivän rukinpyörän seuraaminen saa Kisun pään aivan pyörälle ja se kellahtaa rukin vierelle torkkumaan.

Kisu taitaa nähdä jo untakin langasta! Langasta lisää huomenna.

6. joulukuuta Pupu

Tieto ihmeellisestä lanka-härvelistä on kiirinyt halki metsän ja pupu loikkii paikalle härveliä kummastelemaan. "Onpa hieno laite ja kaunista lankaa!" pupu tuumaa. "Minulla on tässä mustikoita. Tuliskohan langasta minkälaisen väristä, jos hieroisimme siihen mustikkaa?" pupu pohtii. "Hieno idea, koitetaan ihmeessä!" Kisu huudahtaa. Kaikki ryhtyvät hieromaan lankoihin mustikkaa. Kohta jokainen tassu, käpälä ja sorkka sekä nenänpää on aivan violetti, mutta niin ovat langatkin.

Mitähän eläimet seuraavaksi keksivät? Se selviää huomenna.

7. joulukuuta Punatulkku

Ystävysten pitäisi saada värjätyt langat puun oksille kuivahtamaan, mutta oksat ovat liian korkealla eikä kukaan heistä ylety sinne. Onneksi juuri silloin paikalle lennähtää punatulkku, joka auttaa mielellään lankojen ripustelussa. "Tämähän on kuin koristelisi joulukuusta!" se sirkuttaa iloisena. "Hyvänen aika, jouluhan on tosiaan tulossa!" pupu toteaa. "Vietetäänkö joulua yhdessä?" lammas kysyy muilta ja kaikki vastaavat innoissaan: "Joo, kivaa!"

Unohtuvatko Kisun lapaset jouluhössötyksen alkaessa? Se selviää myöhemmin.

8. joulukuuta Kynttilät

Ystävykset alkavat miettimään jouluvalmisteluja. "Minulla on täällä kynttilöitä", majava toteaa ja tuo koti-kolostaan kasan kauniita punaisia kynttilöitä. Eläimet sytyttävät kynttilät ja ihastelevat, kuinka kynttilät heti saivat aikaan jouluisen tunnelman ja kuinka ne tuovat lämmintä valoa viileään, pimenevään päivään. Sitten eläimet keräävät värjätyt kuivaneet langat kerälle. Kisusta lankakerä olisi houkutteleva lelu, mutta lammas ei anna Kisun leikkiä sillä, ettei lanka mene solmuun.

Malttaako Kisu pitää tassunsa erossa lankakerästä? Se selviää huomenna.

9. joulukuuta Orava

"Nyt meillä on ihanaa lankaa, mutta kuka osaa neuloa lapaset?" Kisu kysyy. Hieman hämillään eläimet katsovat toisiaan ja toteavat yksi toisensa perään: "En minä." "Enkä minä." Kisun ilme muuttuu surulliseksi, ei hän taidakaan saada lapasia. "Mutta minäpä osaan", huudahtaa silloin orava ja hyppää männynoksalle villisti kiikkumaan. Kaikki säikähtävät ensin, mutta huomatessaan ettei olekaan vaaraa, kaikkia naurattaa. "Ihanaa, kohta on lapaset valmiit!" Kisu hihkuu. Näppärä orava nappaa nipun puutikkuja ja alkaa neuloa lapasia.

Ihanaa, että löytyy ystäviä joilla on erilaisia taitoja. Mitähän taitoja vielä tarvitaan? Huomenna kuulette lisää.

10. joulukuuta Herkkuja

Kaikenlainen touhu on saanut eläimet hyvin nälkäisiksi. "Jouluna kuuluu sopivasti herkutella, eikös vaan?!" pohtii pupu. "Jos kaikki tuovat varastoistaan hieman herkkuja, saamme kaikille upean ja monipuolisen herkkupöydän" toteaa siili-muori. "Hyvä idea", muut huudahtavat. Pian tarjolle on kasaantunut kuivattuja omenoita, siemeniä, hunajaa, marhahilloa, rapsakoita käpyjä, pähkinöitä, silakoita ja porkkanoita. Jokaiselle löytyy herkkua ja kaikki saavat syödä mahansa pullolleen. "Herkkua on siinä monenlaista..." hyräilee Kisu onnellisena.

Tekisikö mieli herkutella itsekin? Jos ihan pikkuisen. :) Ja huomenna kuunnellaan lisää tarinaa.

11. joulukuuta Harakka

Oravan neuloessa muut eläimet laulelevat joululauluja. Koivun oksalle lennähtää harakka naureskelemaan. "Ha-hah-ha-har-hak-ha", laulelee harakka "Saanko tulla mukaan laulamaan, kun minä niin tykkään laulamisesta ja minulla on maailman kaunein ääni?" Eläimiä hiukan naurattaa, mutta ystävällisesti ne huolivat joukkoonsa kaikki.

Metsässä kaikuu moniääninen kakofonia ja siitä metelistä ehkä juuri ja juuri erottaa joululaulun sävelen. Iloisissa tunnelmissa jäämme odotamaan mitä huomenna tapahtuu.

12. joulukuuta Poro

"Pitäisikö meidän vielä miettiä, kuinka jouluun valmistaudutaan?" kysyy Kisu. "Totta, 12 päivää ja sitten on jouluaatto!" tuumaa lammas. "Tarvitaan ainakin kuusi.", tietää majava ja toteaa, että: "Minä voin sen helposti kaataa, mutta en tiedä kuinka jaksan sen raahata tänne asti." Kuin tilauksesta paikalle ilmestyy poro, joka ilmoittaa olevansa hyvin vahva. "Minä voin kiskoa kuusen tänne ja näillä hienoilla sarvillani autan sen pystyttämisessä." se sanoo. Iloisesti hyräillen kaksikko lähtee siis etsimään sopivaa joulupuuta.

Tuovatkohan poro ja majava männyn tai koivun joulupuuksi? Vai osaavatko he valita kauniin kuusen? Se selviää myöhemmin.

13. joulukuuta Kuusi

Majava ja poro ovat löytäneet hienon pienen kuusen. Se on juuri täydellisen soma. Nyt se on saatu pystyyn metsäaukiolle ja eläimet kokoontuvat sen ympärille ihastelemaan sitä. "Siihen tarvittaisiin vähän koristeita ja kimallusta." tuumii Kisu. "Minun pesästä voisi löytyä jotain sopivaa, kun on tullut haalittua vuosien satossa kaikkea kimaltavaa." harakka nauraa. 

Harakan lentäessä pois, muut jäävät jännityksellä odottamaan mitä harkka tuo tullessaan.

14. joulukuuta Lapaset

"No niin, Kisu. Kokeilepa näitä." toteaa orava ja ojentaa Kisulle sievät lapaset. "Oi, miten somat!" Kisu huokaisee, "Juuri sopivat ja ihanan lämpimät!" "Kylläpä ovat kauniit." kehuu lammaskin ja muut nyökyttelevät mukana. "Olet tosi taitava, orava-hyvä." pupu tuumii, "Neuloisitko muillekin jotain lämmintä?" "Mielelläni!" orava vastaa. "Saisinko kaulahuivin?" kysyy majava. "Minä niin haluaisin pipon!" sirkuttaa punatulkku. "Selvä homma." orava huikkaa ja alkaa puikot viuhuen neuloa.

Mitähän muut eläimet keksivät oravan ahkeroidessa? Siitä lisää myöhemmin.

15. joulukuuta Kissa

Eläimet säikähtävät metsän reunasta kuuluvaa hurjaa mouruamista. Mutta sitten kuuluu: "Kisuuuu, missä ooooleeeeet?" "Oi, sehän on äitini!" huudahtaa Kisu onnellisena. "Äitii, olen täällä ystävien luona, kuusen juurella." Äiti-kissa saapuu paikalle ja huolestunut ilme vaihtuu helpotukseen. Kisu kertoo äidilleen seikkailuistaan, eksymisestään, uusista lapasistaan, ystävistään ja joulun odotuksesta. "Äiti, saanhan jäädä odottamaan joulua uusien ystävieni kanssa, saanhan?!?" "Hyvä on, mutta minä haluan tulla mukaan." Äiti-kissa toteaa. "Tervetuloa"! huutavat eläimet yhdestä suusta.

Pikku Kisu ei ole enää eksyksissä. Joulun odotusta on ihana jatkaa yhdessä.

16. joulukuuta Lumihiutaleet

"Katsokaa, alkaa sata lunta!" huudahtaa pupu ja hyppii innoissaan. Toden totta, suuret valkoiset kimaltavat hiutaleet leijuvat hiljalleen alas taivaalta. Kisu pyydystää niitä kielellään ja kikattaa onnellisena. Hiljalleen puut saavat kauniin uuden koristekerroksen. Metsään laskeutuu hetkeksi hiljaisuus ja rauha kaikkien ihaillessa lumisadetta.

Joko joulu voi tulla? Odotellaan vielä vähän.

17. joulukuuta Lumiukko

"Nyt keksin!" hihkaisee Kisu, "Rakennetaan lumiukko tästä juuri sataneesta lumesta!" Kaikki innostuvat ajatuksesta. Pian pyöritellään palloja ja aukiolle kohoaa yhteisvoimin hieno lumiukko. Oravalla on lumiukolle pipo ja pupulta löytyy porkkana nenäksi. Lumiukon ympärillä leikitään piirileikkiä. Lumiukkoakin näyttää naurattavan iloinen yhdessäolo.

Joulun odotus on hauskaa ja vielä viikko saadaa odottaa!

18. joulukuuta Kuusenkoristeet

"Ha-ha-haa, katsokaas näitä." nauraa harkakka ja saapuu paikalle tuoden mukanaan kasan koristeita kuusta varten. Siinä on kaikenlaista kimaltavaa ja kaunista koristetta. Ihastuksissaan eläimet ripustavat koristeita kuuseen. Linnut koristelevat yläoksat, jonne muut eivät ylety. "Tulipa siitä todella kaunis kuusi." Kisu tuumii tyytyväisenä.

Nyt säihkyy ja kimaltaa. Puuttuuko jouluvalmistetuista vielä jotain? Siitä lisää huomenna.

19. joulukuuta Pöllö

"Hu-huu, onpa teillä kaunis kuusi!" huhuilee suuri pöllö. "Saanko liittyä seuraanne odottamaan joulua, koska kotikolossani on niin yksinäistä?" se kysyy. "Ilman muuta!" hihkaisevat eläimet. "Onkohan metsässä vielä muitakin yksinäisiä eläimiä, jotka haluaisi liittyä joukkoomme?" miettii Kisu. "Miten kaunis ajatus!" muut eläimät huudahtavat. "Huhuillaan kaikki yksinäiset mukaan iloiseen joukkoomme odottamaan joulua!"

Mitä enemmän porukkaa sen lämpimämpi tunnelma. Muistetaan yksinäisiä. Pian on joulu.

20. joulukuuta Hiiri ja kettu

"Piip-piip, tännekö saa tosiaan tulla mukaan?" vikisee pieni hiiri. "Juu, mitä isompi porukka, sitä onnellisempi ja hauskempi on joulun odotus." toteaa lammas. "Entäs minä? Saanko minäkin tulla, jos lupaan olla keksimättä kepposia?" kysyy kettu. "kaikki mahtuvat mukaan, kunhan kunnioittaa joulurauhaa." tuumaa Kisu.

Selviääköhän näin iso lauma eläimiä ilman riitaa jouluun asti? Se selviää pian.

21. joulukuuta Tuohitorvi

Eläimet päättävät julistaa keskuuteensa virallisen joululrauhan ja sen kunniaksi poro puhaltaa tuohesta rakennettuun torveen niin, että koko metsä raikuu. "Töttörörööööö... täten kehoitamme kaikkia käyttäytymään rauhallisesti ja kunnioittamaan toinen toistaan ja asiaankuuluvalla hartaudella ja iloisella mielellä valmistautumaan joulun viettoon. Töttöröröööö.." Kuorossa eläimet lupavaat noudattaa joulurauhaa.

Vielä kolme yötä jouluaattoon. Metsässä ehtii tapahtumaan vielä kummia, mutta siitä myöhemmin.

22. joulukuuta Tonttu

Pikkuinen tonttu kurkkii salaa puun takaa eläinten touhuja. Se hymyilee tyytyväisenä. Kylläpä eläimet osaavat olla kilttejä. He ansaitsevat kivan yllätyksen. "Mitähän kivaa keksisin?" Tonttu miettii ja alkaa sitten kirjoittaa hiljaa itsekseen mutisten ja pikkuruinen kynä sauhuten jotain pieneen muistivihkoonsa.

Mitähän tonttu keksii? Se selviää huomenna.

23. joulukuuta Lahjat

"Mitä ihmettä? Mistä nuo tulivat? Katsokaa kuusen juurelle!" eläimet hämmästelevät kuorossa. Soman kuusen juurelle on kenenkään huomaamatta ilmestynyt kasa paketteja. "Täällähän on jokaiselle paketti!" huudahtaa poro. "Ihmeellistä! Mutta meidän pitää malttaa viellä hetki... huomenna on jouluaatto." muistuttaa siili-muori.

Joulu on ihanien yllätysten aikaa. Vielä yksi päivä odotusta.

24. joulukuuta Tähti

Taivaalle on syttynyt tuikkivia tähtiä kuin timantteja. Yksi suuri joulun tähti valaisee muita kirkkaammin. Tähden valossa metsässä on rauhallinen hämyinen tunnelma. Kaikki halaavat toisiaan ja toivottavat "Hyvää joulua!" Sitten ryhdytään tutkimaan mitä jännittävää kaikista kääröistä löytyy. Metsä täytyy ihastuneista hihkaisuista, kun paketeista paljastuu jokaiselle jotakin kivaa.

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

Taulu teologille

Rakas ystäväni ja kälyni valmistui teologiksi ja halusin tehdä hänelle lahjaksi taulun. Mietimme yhdessä aihetta ja äiti-lapsi -teema miellytti molempia. Heidän sisustustyyli on modernia musta-valko-harmaata, joten valitsin tauluun harmaan sävyt. Tyyliltään taulu on niin abrstakti kuin minulle on mahdollista. Yleensä teen enemmän esittäviä kuvia, mutta tykkään kyllä todella paljon tämän taulun taustasta. Taulun koko on 80x100cm ja se on maalattu akryyliväreillä.

Lisäsin blogiin uuden sivun, jossa on esiteltynä maalauksiani. Sinne pääsee tuolta yläpalkista tai tästä.

Tarina-joulukalenteri 2016 (1. joulukuuta)

Viime vuonna tein lapsille tarina-joulukalenterin, johon maalasin itse taustan ja keksin sadun. Tänä vuonna hyödynnän tuon saman pohjan, mutta olen keksinyt siihen uuden tarinan. Eli lapset kiinnittävät taustaan sinitarralla joka aamu uuden hahmon tarinan mukaan.

Olin viime vuonna piirtänyt hahmojen paikat tussilla taustaan ja nyt totesin, että tämän vuotiset hahmot eivät sovi samoina päivinä samoihin paikkoihin. Maalasin siis valkoisella ja harmaalla vanhat numerot piiloon. Jotta säästyn maalaushommilta ensi vuonna, päätin tehdä tällä kertaa numerot pienille lapuille, jotka kiinnitin pohjaan sinitarralla. Viime vuonna keskellä taustaa oli kuusi, joka oli sinitarroilla kiinni ja koska en tarvinnut sitä tänä vuonna nyppäsin sen irti. Osat hahmoista on samoja kuin viime vuonna, osat piirsin uusia. Tykkään tästä kalenterista, koska se on aika helposti muokattavissa eikä tarvitse tehdä uutta alusta asti joka vuosi. 

Tällainen oli siis kalenteri alussa.

Jokaisena joulukuun aamuna aattoon asti ilmestyy tänne blogiin sen päivän pätkä tarinasta. Tarina alkaa...

1. joulukuuta

Pieni Kisu kulkee lumisessa metsässä. Sitä itkettää. Se on kadottanut lapasensa ja niitä etsiessään se on eksynyt. Pieniä tassuja paleltaa eikä Kisu tiedä minne menisi. Aikansa harhailtuaan sitä alkaa väsyttämään ja se käpertyy kerälle suuren puun juurelle. Pian pikku Kisu on syvässä unessa.

Tervetuloa seuraamaan pikku Kisun seikkailua ja joulunodotusta! :)

Kirjansivuista koristeita oksatauluihin

Loppumattoman tuntuinen on se epämääräisen tavaran määrä, jota olen vanhempieni varastoon kasannut iät ajat sitten (eli ennen naimisiin menoa ja vähän vielä sen jälkeenkin). Sieltä löytyi kauniit oksista tehdyt risukkokehykset, kaksi eri kokoa. Niihin olin joskus muinaisina aikoina liimannut kuivakukista ja mm. kuivatuista appelsiineistä koristeita, mutta ne olivat nyt aikansa eläneitä ja rapistuneita. Enkä taaskaan muistanut ottaa kuvaa tuosta lähtötilanteesta ennen kuin revin kaikki härpäkkeet irti. 

Tällä hetkellä olen ihastunut vanhoista kirjansivuista tehtyihin koristeisiin, joten päätin käyttää kirjan sivuja jotenkin oksakehysten koristelussa. Päädyin tekemään ruusuja.

Kuumaliimalla kehykseen kiinni muutama kirjan sivusta rullattu ruusu ja vähän juuttinarua. Pelkistetty, mutta tässä tuo kehys on jo niin kiva, että en halunnut sitä liikaa piilottaa. Kokeilin pienellä pyykkipojalla laittaa risukkoon kuvia kiinni ja sekin on ihan hauska vaihtoehto, mutta ainakin alkuun pidän kehykset ilman kuvia.

Tuli niin kiva, että en ehkä haluaisikaan antaa pois

Löysin vanhempieni varastosta yli 15 vuotta vanhan koristeen. Se oli pieni taulu, jonka joskus sain kaveriltani ja se on ollut jo yli 10 vuotta varastossa. Siinä oli reunat punaruskeaa puuta, vihreä omena ikkuna-aukossa, omenan vihreää ruudullista nauhaa, niintä, iloisen oransseja koriste-porkkanoina (joita hiiret olivat nakerrelleet) ikkunan ympärillä. Valitettavasti en ottanut siitä kuvaa ennen kuin revin kaikki vanhat härpäkkeet irti, mutta taulu oli siis värikäs. Ainoastaan koriste-omppo on enää jäljellä.

 Ajattelin, että tuunailen taulua jotenkin ja vien koulun joulumyyjäisiin tyrkylle...

Maalasin puuosan vaalean harmaalla ja valkoisella. Liimasin juuttinarusta ripustuslenkin ja vähän koristetta. Täytin pikkuriikkisiä lasipulloja erilaisilla helmillä ja kookoshiutaleilla. Liimasin pullot ikkunalle. Ja tykästyin. Siitähän tuli niiiin soma. Taulu sopisi myös kivasti väreiltään meidän keittiöön. Toisaalta tarkoitukseni on yrittää vähentää meidän tavaramäärää, joten ehkä kuitenkin kokeilen, jos joku muukin tykkää ja ostaa tämän pois. Ja jos ei osta, niin eipä harmita sekään. :)

Taulu avainnaulakoksi

Aikaisemmin tänä vuonna tein "Avaimet sydämeeni" -taulun. (Siitä enemmän täällä.) Mietin jo kauan, että taidan jatkojalostaa sitä ja nyt se vihdoin tapahtui.

Pähkäilin pitkään minkälaisella kiinnityksellä saisin parhaiten tauluun rivin koukkuja. Löysin kultaisen värisiä koukku-ruuveja ja se tuntui helpoimmalta ja yksinkertaisimmalta ratkaisulta. Ruuvailin siis taulun alalaitaan koukkuja ja ta-daa... meillä on uusi, persoonallinen, taatusti uniikki naulakko avaimille! :)

Pikkuinen mökki kuutamossa

Vihdoinkin saamme kehystetyn taulun omalle seinälle. Mieheni on jo pitkään moittinut, että miksi en maalaa meille tauluja. Onhan minulla toki muutama taulu ollut lojumassa, mutta kehyksien hankkiminen on kestänyt. Nyt vihdoin (isäni avustuksella) kehykset on saatu hankittua.

Tykkään maalata esittäviä tauluja, mutta ihan pelkkä maisema on mielestäni liian pysähtynyt. Yritänkin maalata maisemaan aina jonkin eläimen hahmon, tällöin taulua katsoessa voi miettiä, että seuraavassa hetkessä kuva muuttuu, kun eläin liikkuu. Joskus eläin voi olla piilossa, niin ettei sitä ensi silmäyksellä huomaa. Toisinaan eläimiä on useampia. Tähänkin tauluun niitä tuli kaksi ja ne käyvät taulussa omaa jännitysnäytelmäänsä.

Pikkuiset mökit ovat mielestäni maalauksellisia. Tämä voi olla mummon tai erakon mökki tai vaikka rantasauna. Katsoja päättäköön.

Järvi kuutamon valossa on yksi tunnelmallisimpia maalauksen aiheita. Taulu on 40x50 cm ja maalattu akryyliväreillä.

Murheenkryyni maalaukseksi

Harrastelija-maalari taas vauhdissa häsäämässä ja säätämässä. Mielessä oli tehdä äiti ja lapsi -taulu. Halusin myös kokeilla vähän abstraktimpaa tyyliä kuin mitä yleensä maalaan. Mutta eipä sitä itselleen mitään mahda, ei tästä niin abstraktia tullut kuin mielessäni ensin ajattelin. Muutenkin taulu muuttui paljon työn edetessä ja oli aikamoinen murheenkryyni.

Äidin kasvot olivat aluksi aivan erilaiset, pelkkä sivuprofiili, mutta ne eivät miellyttäneet ja jatkoin ja jatkoin. No eihän sillä tavalla hyvä tule, vaan tuli tukkoinen lopputulos. Oikeille taiteilijoille ei varmaan käy koskaan näin. Mutta minä otin valkoista maalia ja maalasin keskiosan päälle kunnes hahmot eivät kuultaneet enää läpi. Uusi suunnitelma ja uudet maalit päälle. Lopputulos kummallinen yhdistelmä ensimmäistä ja toista ajatusta. Ja taas meinasi käydä sama, että en malta lopettaa. Kohdan jos toisenkin maalasin kertaan jos toiseenkin. Lopulta oli vaan pakko pistää pensselit sivuun. Taidan pitäytyä maisemamaalauksissa, mutta niin iso taistelu tämän työn kanssa oli, että seinälle pistän muistutukseksi. :)

Taulu on maalattu akryylimaaleilla ja on kokoa 45X60.

Avaimet sydämeen

Tässä on ollut yritys saada hetken huumassa hommatuista askartelutarvikkeista jotain esille laitettavaa tuotosta. Nämä vanhoilta näyttävät avaimet on mielestäni todella hurmaavia. Halusin ne jotenkin tauluun.

Ensin suunnittelin niitä avaimen muotoon, mutta se ajatus ei kantanut alkusuunnitelmaa pidemmälle. Sydän on aika tavanomainen muoto, mutta siihen päädyin kuitenkin. Värimaailmaksi en ajatellut alunperin aivan näin synkkää, mutta työn edistyessä musta-kulta -yhdistelmä oli omaan silmään paras.

Taulun pohjan maalasin mustalla ja kullalla akryylivärillä (ja vähän valkoisellakin). Vanhan kirjan sivusta revin ja rypistelin suikaleita, jotka liimasin kuumaliimalla sydämen muotoon. Leikkasin mustasta kartongista sydämen, johon lisäsin kultaista maalia. (Lopulta niin paljon, että mustaa ei juurikaan näe.) Kartonkisydämeen somittelin avaimia eri muotoihin. Lopulta päädyin kuitenkin laittamaan avaimet riveihin, osat ylösalaisin. Kiinnitin avaimet kuumaliimalla.

Lisäsin lopuksi mustaa korostamaan sydämen reunoja. Taustaan maalasin vielä pieniä lukkoja (jotka näyttää käsilaukuilta!). Taulun nimi voisi olla vaikka "Avaimet sydämeeni" tai "Arvaa millä avaimella sydämeni aukeaa?" :D

"Deittipaikka" yksinäisille... sukille

Netin syövereissä on näkynyt erilaisia "hakuilmoituksia" englanninkielisillä teksteillä kuten "Wanted", "Lost socks" tai hauska "Clean. Single. Looking for Mate." Siitä sain idean ja tein suomenkielisen version omaan tauluun.

Meillä (kuten ilmeisesti kovin monella muullakin) on aivan liian paljon parittomia sukkia. Jospa tällainen "deittitaulu" auttaisi sukkia löytämään toisensa.

Käytin pohjaksi canvas-taulun, koska niitä löytyy kotoa. Maalasin siihen mustalla, valkoisella ja sinisellä akryylivärillä epämääräisiä viuhahduksia ja tuputtelin täpliä.

Maalasin puisia pyykkipoikia vaalean siniharmaalla. Myöhemmin maalsin osat pyykkipojista harmaaksi.

Taulun kuivuttua kirjoitin harmaalla arkyylimaalilla maalaten tekstin "Puhdas, Yksinäinen, etsii kaveria." (Nyt tajusin vasta, että pilkut olisi olleet kivemmat pisteinä ja sitten tuo "etsii" olisi pitänyt olla myös isolla. Ehkä tuon pystyisi korjaamaan, mutta näillä mennään nyt.)

Alareunaan liimasin kuumaliimalla pyykkipoikia kahteen riviin. Sitten taulu paikalleen ja yksinäiset sukat pyykkipoikiin odottaman kaveriaan. Saattaa olla, että liimaan reunoille vielä pari pyykkipoikaa lisää, jos tuntuu, että tila loppuu kesken. :)

Lapset totesivat, että "Ai, onko tää joku leikki, että meidän pitää ettiä noille parit?" Joo, sehän sopii äidille paremmin kuin hyvin! :)

Vinkki:

Taulunhan voi tehdä mistä vaan tukevahkosta levystä. Koristelussa voi käyttää haluamaansa tekniikkaa (servetti, mosaiikki, painanta... mitä ikinä keksii). Teksti voisi olla myös vaikka "Puhdas. Yksinäinen. Vailla paria." Tai vailla kumppania tai kaveria. Tai "Etsii kumppania." Monta hauskaa mahdollisuutta.

Tilaustyö

Sain tehdä tilaustyön, kun jotkut tykkäsivät sen verran paljon saamastaan maalauksestani, että rohkenivat pyytää toisen. Tilaustöitä tehdessä itseä aina vähän jännittää, että kuinka taulu onnistuu ja tuleeko siitä yhtään sellainen kuin tilaajalla oli mielessä.

Tässä taulussa oli toiveena vanhanajan tunnelma ja aiheena puunajo talvella. Hevosen väriksi toivottiin samanlaista kuin tilaajan isällä on aikoinaan ollut ja sain tuosta hevosesta kesäisen valokuvan (jossa hevonen seisoo paikallaan). Tutkin netistä tulostettuja vanhoja, rakeisia, mustavalkoisia kuvia, joissa hevonen vetää rekeä tai puukuormaa, ja niiden pohjalta luonnostelin ja maalasin tämän taulun. Kuskin naama kaipaisi vielä viimeistelyä, mutta muuten taulu on signeerausta vaille valmis. Toivottavasti kelpaa tilaajalle.

Nappi-sydän

Tähän tauluun sain inspiraation Pastellipäivä -blogissa näkemästäni ihanasta sydäntaulusta. Olen aina halunnut kokeilla myös nappeja taulussa ja päätin yhdistää ne tuollaiseen kirjansivu -taustaan. Meillä on pajon ruskeaa, joten valitsin tauluunkin ruskeita sävyjä. Toisaalta tämän olisi voinut toteuttaa vaikka punaisen tai vihreän sävyssä, niin olisi saanut meille vähän lisää väriä. Testasin sydäntä pelkästään tummilla napeilla, mutta lopputulos oli mielestäni liian synkkä. (Tuli vähän huonoja kuvia, kun irtosalama hajosi ja nyt sävyt tuntuu tulevan kuviin ihan väärin.)

Rakastan kirjoja, enkä millään olisi raaskinut tuhota ainuttakaan kirjaa tätä askartelua varten. Päädyinkin ostamaan kirpputorilta 20 senttiä maksavan kirjan, jossa kannet olivat jo valmiiksi osittain irti. Hauskasti tämä kirja sattui olemaan yhtä vanha kuin minä ja sen on kirjoittanut muistelminaan henkilö, jolla on sama nimi kuin yhdellä lapsistani.

Taulun pohjana on valmiiksi pingoitettu ja valkoiseksi päällystetty canvastaulu. Sen päälle liimasin rypisteltyjä paloja kirjan sivuista. Keskelle jätin suunnilleen sydämen muotoisen aukon, johon liimasin napit. Sydämestä tuli pikkuisen muotopuoli, mutta ehkä se tuo tauluun vähän jännittävyyttä. 

Lisäsin työhön pahville liimatut pitsin pätkät (ja jouduin irrottamaan muutaman napin, koska en ollut aloittaessani suunnitellut mitä oikein tulen tekemään). Liimasin sydämen ympäri vielä pitsinauhan, jotta sydämen muoto erottuisi selkeämmin, mutta siinä olisi toiminut paremmin joku tumma sävy. Vaalea pitsi yksinään hukkuu tuohon vaaleaan taustaan. Tuputtelin taulun reunat ja kirjansivujen kohokohdat ruskealla akryylimaalilla. Ehkä tuli laitettua yhteen tauluun turhan montaa eri elementtiä ja vähän on taas hutiloiden tehty... viime silausta vailla. :) Mutta olen lopputulokseen kuitenkin sen verran tyytyväinen, että kehtaan pistää tämän seinälle.

Maalauksia

Syyslomalla kävin kuvailemassa joitain vanhoja maalauksiani "talteen". Nämä taulut on mun vanhempien omistuksessa. Jonkin verran tauluja on lähtenyt kauemmas, että niistä ei ole kuvia.

Auringonlasku -aiheisia tauluja olen maalannut useamman. Tämän taulun nimi voisi olla "Illaksi kotiin".

Tässäkin taulussa lentää kaksi kurkea pilvien lomassa illaksi kotiin.

Talvi-aiheisia tauluja on useita, mutta tämä "Pöllön syöksy" on mielestäni parhaiten onnistunut.

Myös Erakon mökki -aihe toistuu useammassa taulussani.

Maalauksia

Lähiaikoina on tullut taas maalattua pitkästä aikaa. Ystäväni tilasi minulta "siivet" -teemalla valkoisen eri sävyissä taulun. Tämmöinen siitä sitten tuli. Siipien lisäksi tauluun tuli hahmo, olkoon suojelusenkeli ystävälleni.

Vanhempi tyttäristäni on sellainen röyhelöitä ja mekkoja rakastava pikku prinsessa (nuoremmasta ei vielä tiedä, kun ikää on vasta muutama kuukausi).
Pitihän hänestä sitten maalata rinsessa-taulu. Tauluja maalatessa mun "silausta vaille" -tyyli kääntyy päälaelleen ja silauksia tulee yleensä liikaa. Millään ei tule tarpeeksi hyvää, eikä malta lopettaa ja sitten on tukkoinen lopputulos. Tämä taulu meinas jo monesti saada peitteekseen paksun valkoisen maalikerroksen, mutta koitin sitä silti aina vaan korjailla ja korjailla ja lopulta en raaskinu tuhota taulua, kun siihen oli menny sen verran paljon aikaa. Vieläkin tuossa näkee korjattavaa, mutta pitää vaan yrittää ajatella, että maalaus ei ole valokuva. Jospa tuon kehystäisi ja sitten laittais jopa seinälle, kun ei meidän seinillä vielä tauluja olekaan.