lauantai 24. joulukuuta 2016

24. joulukuuta Joulutarina 2016

Tähti

Taivaalle on syttynyt tuikkivia tähtiä kuin timantteja. Yksi suuri joulun tähti valaisee muita kirkkaammin. Tähden valossa metsässä on rauhallinen hämyinen tunnelma. Kaikki halaavat toisiaan ja toivottavat "Hyvää joulua!" Sitten ryhdytään tutkimaan mitä jännittävää kaikista kääröistä löytyy. Metsä täytyy ihastuneista hihkaisuista, kun paketeista paljastuu jokaiselle jotakin kivaa.


Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

perjantai 23. joulukuuta 2016

23. joulukuuta Joulutarina 2016

Lahjat

"Mitä ihmettä? Mistä nuo tulivat? Katsokaa kuusen juurelle!" eläimet hämmästelevät kuorossa. Soman kuusen juurelle on kenenkään huomaamatta ilmestynyt kasa paketteja. "Täällähän on jokaiselle paketti!" huudahtaa poro. "Ihmeellistä! Mutta meidän pitää malttaa viellä hetki... huomenna on jouluaatto." muistuttaa siili-muori.


Joulu on ihanien yllätysten aikaa. Vielä yksi päivä odotusta.

torstai 22. joulukuuta 2016

22. joulukuuta Joulutarina 2016

Tonttu

Pikkuinen tonttu kurkkii salaa puun takaa eläinten touhuja. Se hymyilee tyytyväisenä. Kylläpä eläimet osaavat olla kilttejä. He ansaitsevat kivan yllätyksen. "Mitähän kivaa keksisin?" Tonttu miettii ja alkaa sitten kirjoittaa hiljaa itsekseen mutisten ja pikkuruinen kynä sauhuten jotain pieneen muistivihkoonsa.


Mitähän tonttu keksii? Se selviää huomenna.

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Joulun karkit itse tehtynä

Täällä on ollut käynnissä pieni karamellitehdas. Olen jo monena jouluna tehnyt itse karkkeja ja vienyt niitä myös joululahjaksi. Joka vuosi haluan kokeilla uusia ohjeita, koska netissä on valtavasti herkullisia reseptejä karkkeihin.

Tänä vuonna kokeiluun pääsivät Omenainen joulukola, Hunajainen fudge, Minttunapit ja Pähkinäinen joulusuklaa. (Muutin nimiä alkuperäisistä, koska halusin nimistä kuvailevammat.) Ohjeet löytyivät netistä, mutta koska kirjoitin ne ylös paperille ajat sitten, en enää löytänytkään kaikista alkuperäisiä.

Lapset koemaistivat karkkeja. Omenainen joulukola oli todella huippu hyvää kaikkien mielestä. Minttunapit olivat myös herkkua. Pähkinöistä lapset eivät niin paljon välitä, mutta suklaan kanssa 4 -vuotiaalle upposi nekin. Hunajainen fudge jäi pojilta syömättä (vaikka hunaja onkin heidän herkkua!), mutta tytöt suorastaan ahmivat nämäkin. :D

Omenainen joulukola 

(alkuperäinen ohje, jota hieman muokkaisn, löytyy täältä mansikkakolan kohdalta, tuolla on myös PALJON muita karkkiohjeita!)

1 dl omenasosetta
1 rkl sitruunamehua
1 1/2 dl kuohukermaa
2 1/2 dl sokeria
1 rkl tummaa siirappia
3 tl piparkakkumaustetta

Sekoita kaikki aineet paksupohjaisessa kattilassa. Keitä n. 35 minuuttia. Tee "kuula-testi". (Ota hieman seosta ja tipauta kylmään veteen, jos muodostuu "kuula" seos on valmista. Muutoin jatka keittämistä.) Vuoraa vuoka leivinpaperilla, kaada seos siihen. Anna jähmettyä hetki. Leikkaa paloiksi. Säilytä jääkaapissa.

Hunajainen fudge

Ohjeen nappasin jostain. Alkuperäisessä ohjeessa keitettiin kuohukermaa ja sokeria, mutta minä menin korvaamaan ne kondensoidulla maidolla, koska sitä oli puoli tölkkiä toisista karkeista ylimääräistä. Vaihto vaikutti varmasti rakenteeseen, eikä massa ollut kunnolla pursotettavissa, mutta pursotin kuitenkin. :) (Alkuperäinen ohje tosin levitettiin levyksi vuokaan ja leikeltiin paloiksi.) Jos ei pidä hunajan mausta, tästä voi tehdä fudgea siirapilla, vaihtamalla hunajan siirappiin.

1/2 tölkkiä kondensoitua maitoa
3 rkl voita
2 rkl hunajaa
2 dl vaahtokarkkeja
100 g maitosuklaata

Kondensoitu maito ja voi kiehautetaan, hunaja lisätään ja keitetään kunnes seos on sakeaa. (Kondensoitu maito on tosin heti alkuun jo niin paksua, että seos tuntui sakealta. Kannattaa kokeilla pudottaa tippa seosta vesilasiin ja varmistaa, että seos pysyy kasassa. Tosin vähemmällä keittämisellä lopputuloksesta olisi voinut tulla pursotettavampaa...) Ota kattila liedeltä ja anna hieman jäähtyä. Hienonna vaahtokarkit sekä suklaa ja lisää ne seokseen. Sekoita kunnes ainekset sulavat ja muuttuvat tasaiseksi massaksi. Kaada vuokaan tai pursota karkkimuotteihin. Anna jähmettyä. Säilytä jääkaapissa.

Minttunapit

Ohje taisi tulla vastaan jossain Facebookin keskusteluketjussa.

1/2 tölkkiä kondensoitunutta maitoa
n. 6 dl tomusokeria
1 rkl piparminttuaromia
200g tummaa suklaata
3 rkl sulaa voita

Sekoita kondensoitu maito, 2 dl tomusokeria ja aromi vatkaimella. Lisää vähitellen tomusokeria, kunnes massa muistuttaa muovailuvahaa. (Sekoitin massaa lusikalla, kun alkoi tuntumaan liian paksulta vatkaimelle.) Pyörittele palloja, aseta leivinpaperille ja litistä. Laita kylmään n. tunniksi. Sulata suklaa vesihauteessa tai varovasti mikrossa, välillä sekoitellen. Anna hieman jäähtyä. Dippaile napit haarukoiden avulla suklaassa, valuta ylimääräinen suklaa pois ja laita leivinpaperin päälle. Anna kohmettua jääkaapissa vähintään tunti. Säilytä jääkaapissa.

Pähkinäinen joulusuklaa

Tähän ei varsinaisesti ole ohjetta. Tätä kai voisi kutsua myös nimellä Rocky Road, koska siihen voi käyttää melkein mitä vaan. :D

cashew-pähkinöitä
manteleita
vaahtokarkkeja
maitosuklaata
tummaa suklaata

Tähän käytin epämääräisen määrän cashew-pähkinöitä ja manteleita, joita vähän hienonsin ja sitten paahdoin paistinpannulla. Laitoin pähkinät ja mantelin isoon lasivuokaan. Silppusin sekaan vaahtokarkkeja. Sulatin maitosuklaata ja vähän tummaa suklaata ja kaadoin vuokaan. Sekottelin aineksia, kunnes kaikki olivat suklaan peitossa. Laitoin massan jääkaappiin kohmettumaan. Kohmettuneesta levystä leikkelin/palastelin epämääräisen kokoisia ja muotoisia herkkupaloja.

21. joulukuuta Joulutarina 2016

Tuohitorvi

Eläimet päättävät julistaa keskuuteensa virallisen joululrauhan ja sen kunniaksi poro puhaltaa tuohesta rakennettuun torveen niin, että koko metsä raikuu. "Töttörörööööö... täten kehoitamme kaikkia käyttäytymään rauhallisesti ja kunnioittamaan toinen toistaan ja asiaankuuluvalla hartaudella ja iloisella mielellä valmistautumaan joulun viettoon. Töttöröröööö.." Kuorossa eläimet lupavaat noudattaa joulurauhaa.


Vielä kolme yötä jouluaattoon. Metsässä ehtii tapahtumaan vielä kummia, mutta siitä myöhemmin.

tiistai 20. joulukuuta 2016

20. joulukuuta Joulutarina 2016

Hiiri ja kettu

"Piip-piip, tännekö saa tosiaan tulla mukaan?" vikisee pieni hiiri. "Juu, mitä isompi porukka, sitä onnellisempi ja hauskempi on joulun odotus." toteaa lammas. "Entäs minä? Saanko minäkin tulla, jos lupaan olla keksimättä kepposia?" kysyy kettu. "kaikki mahtuvat mukaan, kunhan kunnioittaa joulurauhaa." tuumaa Kisu.


Selviääköhän näin iso lauma eläimiä ilman riitaa jouluun asti? Se selviää pian.

maanantai 19. joulukuuta 2016

Tähtikranssi

Tänä vuonna ovat olleet suosittuja suodatinpussi-ruusuista tai kuusenkoriste-palloista tehdyt kranssit. Minun makuun ne ovat hiukan liian täyteläisiä ja raskaita, vaikka kauniita ovatkin. 

Tein meille oveen tällaisen pienen ja siron tähtikranssin. Tähdet on taiteltu paperista ja pohja on leikattu pahvista. Peitin pahvin ensin niinellä kieputtamalla. Liimasin tähdet kuumaliimalla ja lopuksi liimasin koristeeksi vielä pieniä helmiä.


Tein toisenkin samaan tyyliin. Nämä ovat kevyitä ja edullisia kransseja. Tosin lattialle pudotessaan tähtien sakarat menevät helposti lyttyyn, kuten tälle pääsi käymään. :)


19. joulukuuta Joulutarina 2016

Pöllö

"Hu-huu, onpa teillä kaunis kuusi!" huhuilee suuri pöllö. "Saanko liittyä seuraanne odottamaan joulua, koska kotikolossani on niin yksinäistä?" se kysyy. "Ilman muuta!" hihkaisevat eläimet. "Onkohan metsässä vielä muitakin yksinäisiä eläimiä, jotka haluaisi liittyä joukkoomme?" miettii Kisu. "Miten kaunis ajatus!" muut eläimät huudahtavat. "Huhuillaan kaikki yksinäiset mukaan iloiseen joukkoomme odottamaan joulua!"


Mitä enemmän porukkaa sen lämpimämpi tunnelma. Muistetaan yksinäisiä. Pian on joulu.

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

18. joulukuuta Joulutarina 2016

Kuusenkoristeet

"Ha-ha-haa, katsokaas näitä." nauraa harkakka ja saapuu paikalle tuoden mukanaan kasan koristeita kuusta varten. Siinä on kaikenlaista kimaltavaa ja kaunista koristetta. Ihastuksissaan eläimet ripustavat koristeita kuuseen. Linnut koristelevat yläoksat, jonne muut eivät ylety. "Tulipa siitä todella kaunis kuusi." Kisu tuumii tyytyväisenä.


Nyt säihkyy ja kimaltaa. Puuttuuko jouluvalmistetuista vielä jotain? Siitä lisää huomenna.

lauantai 17. joulukuuta 2016

17. joulukuuta Joulutarina 2016

Lumiukko

"Nyt keksin!" hihkaisee Kisu, "Rakennetaan lumiukko tästä juuri sataneesta lumesta!" Kaikki innostuvat ajatuksesta. Pian pyöritellään palloja ja aukiolle kohoaa yhteisvoimin hieno lumiukko. Oravalla on lumiukolle pipo ja pupulta löytyy porkkana nenäksi. Lumiukon ympärillä leikitään piirileikkiä. Lumiukkoakin näyttää naurattavan iloinen yhdessäolo.


Joulun odotus on hauskaa ja vielä viikko saadaa odottaa!

perjantai 16. joulukuuta 2016

16. joulukuuta Joulutarina 2016

Lumihiutaleet

"Katsokaa, alkaa sata lunta!" huudahtaa pupu ja hyppii innoissaan. Toden totta, suuret valkoiset kimaltavat hiutaleet leijuvat hiljalleen alas taivaalta. Kisu pyydystää niitä kielellään ja kikattaa onnellisena. Hiljalleen puut saavat kauniin uuden koristekerroksen. Metsään laskeutuu hetkeksi hiljaisuus ja rauha kaikkien ihaillessa lumisadetta.


Joko joulu voi tulla? Odotellaan vielä vähän.

torstai 15. joulukuuta 2016

15. joulukuuta Joulutarina 2016

Kissa

Eläimet säikähtävät metsän reunasta kuuluvaa hurjaa mouruamista. Mutta sitten kuuluu: "Kisuuuu, missä ooooleeeeet?" "Oi, sehän on äitini!" huudahtaa Kisu onnellisena. "Äitii, olen täällä ystävien luona, kuusen juurella." Äiti-kissa saapuu paikalle ja huolestunut ilme vaihtuu helpotukseen. Kisu kertoo äidilleen seikkailuistaan, eksymisestään, uusista lapasistaan, ystävistään ja joulun odotuksesta. "Äiti, saanhan jäädä odottamaan joulua uusien ystävieni kanssa, saanhan?!?" "Hyvä on, mutta minä haluan tulla mukaan." Äiti-kissa toteaa. "Tervetuloa"! huutavat eläimet yhdestä suusta.


Pikku Kisu ei ole enää eksyksissä. Joulun odotusta on ihana jatkaa yhdessä.

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Lasten makuun koristellut piparit

Piparkakut kuuluvat jouluun, sehän on selvä. Jouluisissa tunnelmissa leivoimme pipareita lasten kanssa. Piparkakkujen jäähdyttyä lapset saivat vielä koristella omat piparinsa. Piparkakkuihin tuli erivärisiä sokerihileitä ja -palloja sekä tähti- ja lumihiutale-strösseleitä. Esikoisen sanoin lapset päättivät varmistaa, että piparit maisutvat taatusti hyviltä ja makeilta ja niinpä niihin kipattiin aikamoinen kerros koristeita. Joihinkin jopa niin paljon, että kaikki koristeet eivät mahtuneet tarttumaan kuorrutukseen vaan karisivat pois. No, nämä ovat siis lasten näköisiä piparkakkuja. :)


Itse tyydyin vähän hillitympään koristeluun. Oikeastaan mielestäni piparkakut maistuvat parhailta ilman mitään koristeita ja sen vuoksi minun tulee harvoin pipareita koristeltua. Koristelin nyt kuitenkin lasten seurana muutamia piparkakkuja vallankin, kun minulla oli käytössä noita suloisia lumihiutale-strösseleitä. Eihän noilla kauneuskilpailua voita, mutta ihan kivaa puuhaa tuo oli.


14. joulukuuta Joulutarina 2016

Lapaset

"No niin, Kisu. Kokeilepa näitä." toteaa orava ja ojentaa Kisulle sievät lapaset. "Oi, miten somat!" Kisu huokaisee, "Juuri sopivat ja ihanan lämpimät!" "Kylläpä ovat kauniit." kehuu lammaskin ja muut nyökyttelevät mukana. "Olet tosi taitava, orava-hyvä." pupu tuumii, "Neuloisitko muillekin jotain lämmintä?" "Mielelläni!" orava vastaa. "Saisinko kaulahuivin?" kysyy majava. "Minä niin haluaisin pipon!" sirkuttaa punatulkku. "Selvä homma." orava huikkaa ja alkaa puikot viuhuen neuloa.

Mitähän muut eläimet keksivät oravan ahkeroidessa? Siitä lisää myöhemmin.

tiistai 13. joulukuuta 2016

13. joulukuuta Joulutarina 2016

Kuusi

Majava ja poro ovat löytäneet hienon pienen kuusen. Se on juuri täydellisen soma. Nyt se on saatu pystyyn metsäaukiolle ja eläimet kokoontuvat sen ympärille ihastelemaan sitä. "Siihen tarvittaisiin vähän koristeita ja kimallusta." tuumii Kisu. "Minun pesästä voisi löytyä jotain sopivaa, kun on tullut haalittua vuosien satossa kaikkea kimaltavaa." harakka nauraa. 


Harakan lentäessä pois, muut jäävät jännityksellä odottamaan mitä harkka tuo tullessaan.

maanantai 12. joulukuuta 2016

12. joulukuuta Joulutarina 2016

Poro

"Pitäisikö meidän vielä miettiä, kuinka jouluun valmistaudutaan?" kysyy Kisu. "Totta, 12 päivää ja sitten on jouluaatto!" tuumaa lammas. "Tarvitaan ainakin kuusi.", tietää majava ja toteaa, että: "Minä voin sen helposti kaataa, mutta en tiedä kuinka jaksan sen raahata tänne asti." Kuin tilauksesta paikalle ilmestyy poro, joka ilmoittaa olevansa hyvin vahva. "Minä voin kiskoa kuusen tänne ja näillä hienoilla sarvillani autan sen pystyttämisessä." se sanoo. Iloisesti hyräillen kaksikko lähtee siis etsimään sopivaa joulupuuta.


Tuovatkohan poro ja majava männyn tai koivun joulupuuksi? Vai osaavatko he valita kauniin kuusen? Se selviää myöhemmin.

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

11. joulukuuta Joulutarina 2016

Harakka

Oravan neuloessa muut eläimet laulelevat joululauluja. Koivun oksalle lennähtää harakka naureskelemaan. "Ha-hah-ha-har-hak-ha", laulelee harakka "Saanko tulla mukaan laulamaan, kun minä niin tykkään laulamisesta ja minulla on maailman kaunein ääni?" Eläimiä hiukan naurattaa, mutta ystävällisesti ne huolivat joukkoonsa kaikki.


Metsässä kaikuu moniääninen kakofonia ja siitä metelistä ehkä juuri ja juuri erottaa joululaulun sävelen. Iloisissa tunnelmissa jäämme odotamaan mitä huomenna tapahtuu.

lauantai 10. joulukuuta 2016

10. joulukuuta Joulutarina 2016

Herkkuja

Kaikenlainen touhu on saanut eläimet hyvin nälkäisiksi. "Jouluna kuuluu sopivasti herkutella, eikös vaan?!" pohtii pupu. "Jos kaikki tuovat varastoistaan hieman herkkuja, saamme kaikille upean ja monipuolisen herkkupöydän" toteaa siili-muori. "Hyvä idea", muut huudahtavat. Pian tarjolle on kasaantunut kuivattuja omenoita, siemeniä, hunajaa, marhahilloa, rapsakoita käpyjä, pähkinöitä, silakoita ja porkkanoita. Jokaiselle löytyy herkkua ja kaikki saavat syödä mahansa pullolleen. "Herkkua on siinä monenlaista..." hyräilee Kisu onnellisena.


Tekisikö mieli herkutella itsekin? Jos ihan pikkuisen. :) Ja huomenna kuunnellaan lisää tarinaa.

perjantai 9. joulukuuta 2016

9. joulukuuta Joulutarina 2016

Orava

"Nyt meillä on ihanaa lankaa, mutta kuka osaa neuloa lapaset?" Kisu kysyy. Hieman hämillään eläimet katsovat toisiaan ja toteavat yksi toisensa perään: "En minä." "Enkä minä." Kisun ilme muuttuu surulliseksi, ei hän taidakaan saada lapasia. "Mutta minäpä osaan", huudahtaa silloin orava ja hyppää männynoksalle villisti kiikkumaan. Kaikki säikähtävät ensin, mutta huomatessaan ettei olekaan vaaraa, kaikkia naurattaa. "Ihanaa, kohta on lapaset valmiit!" Kisu hihkuu. Näppärä orava nappaa nipun puutikkuja ja alkaa neuloa lapasia.


Ihanaa, että löytyy ystäviä joilla on erilaisia taitoja. Mitähän taitoja vielä tarvitaan? Huomenna kuulette lisää.

torstai 8. joulukuuta 2016

Ikkunat täyttyvät hammastahnasta ja pienistä sormenjäljistä

Pitihän sitä kokeilla. Ikkunat on kiva koristella joulun alla talvisilla kuvilla ja tänä vuonna meillä kokeiltiin maalausta. Maalaamiseen käytettiin hammastahnaa, jota moni muukin netin perusteella on tänä vuonna kokeillut. Lapset saivat koristella omien huoneidensa ikkunat ja minä keittiön ja olohuoneen ikkunoihin.

Tuli hyvään käyttöön sabluunat, jotka ostin viime vuonna käsityömessuilta ja jotka kuuluivat onnettomiin puhallustusseihin (joista oli juttua täällä). Lapset töpöttelivät ja sutivat pensselillä hammastahnaa sabluunoiden avulla ikkunaan. Vallankin illan pimennyttyä kuviot näyttävät kauniilta. Mutta ovat tosi hankalia valokuvata, niin että näyttäisivät samalta kuin luonnossa. Ikkunat täyttyivät myös pienistä sormenjäljistä, joita en ole vielä yrittänyt putsata pois kuvioiden seasta.






Olohuoneen ikkunaan innostuin kokeilemaan maalausta ilman sabluunoita ja ajattelin tehdä talvisen kuvan, jota jaksaa katsella vielä joulun jälkeenkin. Poika ehdotti, että olisin jatkanut kuvaa parvekkeen laseihin, jotta olisi tullut kunnolla kolmiulotteinen, mutta tyydyin yhteen pintaan. Mietin myös, että jos ikkunaan olisi maalannut ulkopuolelle muutamia puita lisää, niin se olisi jo lisännyt kolmiulotteisuutta, mutta olkoon nyt näin.


8. joulukuuta Joulutarina 2016

Kynttilät

Ystävykset alkavat miettimään jouluvalmisteluja. "Minulla on täällä kynttilöitä", majava toteaa ja tuo koti-kolostaan kasan kauniita punaisia kynttilöitä. Eläimet sytyttävät kynttilät ja ihastelevat, kuinka kynttilät heti saivat aikaan jouluisen tunnelman ja kuinka ne tuovat lämmintä valoa viileään, pimenevään päivään. Sitten eläimet keräävät värjätyt kuivaneet langat kerälle. Kisusta lankakerä olisi houkutteleva lelu, mutta lammas ei anna Kisun leikkiä sillä, ettei lanka mene solmuun.


Malttaako Kisu pitää tassunsa erossa lankakerästä? Se selviää huomenna.

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

7. joulukuuta Joulutarina 2016

Punatulkku

Ystävysten pitäisi saada värjätyt langat puun oksille kuivahtamaan, mutta oksat ovat liian korkealla eikä kukaan heistä ylety sinne. Onneksi juuri silloin paikalle lennähtää punatulkku, joka auttaa mielellään lankojen ripustelussa. "Tämähän on kuin koristelisi joulukuusta!" se sirkuttaa iloisena. "Hyvänen aika, jouluhan on tosiaan tulossa!" pupu toteaa. "Vietetäänkö joulua yhdessä?" lammas kysyy muilta ja kaikki vastaavat innoissaan: "Joo, kivaa!"


Unohtuvatko Kisun lapaset jouluhössötyksen alkaessa? Se selviää myöhemmin.

tiistai 6. joulukuuta 2016

6. joulukuuta Joulutarina 2016

Pupu

Tieto ihmeellisestä lanka-härvelistä on kiirinyt halki metsän ja pupu loikkii paikalle härveliä kummastelemaan. "Onpa hieno laite ja kaunista lankaa!" pupu tuumaa. "Minulla on tässä mustikoita. Tuliskohan langasta minkälaisen väristä, jos hieroisimme siihen mustikkaa?" pupu pohtii. "Hieno idea, koitetaan ihmeessä!" Kisu huudahtaa. Kaikki ryhtyvät hieromaan lankoihin mustikkaa. Kohta jokainen tassu, käpälä ja sorkka sekä nenänpää on aivan violetti, mutta niin ovat langatkin.


Mitähän eläimet seuraavaksi keksivät? Se selviää huomenna.

maanantai 5. joulukuuta 2016

5. joulukuuta Joulutarina 2016

Rukki

Kisu ihmettelee silmät selällään majavan rakentamaa härveliä. Siinä on iso pyörä ja jonkinlainen poljin. Majava kutsuu sitä rukiksi. Iloisesti huristen rukin pyörä pyörii ja siili-muori saa villan kiertymään langaksi. Siinä riittää hämmästeltävää pikku kissalle pitkäksi aikaa, mutta pyörivän rukinpyörän seuraaminen saa Kisun pään aivan pyörälle ja se kellahtaa rukin vierelle torkkumaan.


Kisu taitaa nähdä jo untakin langasta! Langasta lisää huomenna.

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

4. joulukuuta Joulutarina 2016

Majava

"Nyt meillä on suoraa villaa, mutta ei tästä vielä lapasia saa. Tarvitsemme langanteko-härvelin!" tuumaa lammas. "Miten ihmeessä me sellaisen teemme?" Kisu huudahtaa. "Kysytään naapuriltani majavalta, jos hän osaisi rakentaa sellaisen" siili-muori keksii. Kisu, lammas ja siili rientävät majavan luo. He selittävät mistä on kyse ja kysyvät osaako majava auttaa. "Tottahan toki! Minulta syntyy puusta härveli kuin härveli." sanoo majava ja alkaa heti järsimään sopivia oksia.


Minkälaisen härvelin majava saa aikaiseksi? Se selviää huomenna.

lauantai 3. joulukuuta 2016

3. joulukuuta Joulutarina 2016

Siili

Puun kolosta kurkistaa siili-muori. "Mikäs häly täällä minun rappusilla on?" se kysyy. Lammas kertoo Kisun hukkuneista lapasista. Siili-muori näyttää ystävälliseltä ja ymmärtäväiseltä. Lammas näyttää sotkuista villatukkoa ja tiedustelee voisiko se mahdollisesti karstata eli oikoa villan siilin piikeissä. Siili suostuu ja yhteistuumin kolmikko suoristaa pörröistä villaa.


Menevätkö villat vain takkuun vai saavatko eläimet jotain aikaiseksi? Tarina jatkuu huomenna.

perjantai 2. joulukuuta 2016

2. joulukuuta Joulutarina 2016

Lammas

Kisu herää säpshtäen, kun pehmeä lämpöinen villakasa istahtaa sen viereen. "Bää-äää, kukas se täällä on?, kysyy lammas. Kisu maukaisee olevansa eksynyt Kisu, jolla on lapasetkin hukassa. Lammas lupaa auttaa. Se nyhtäisee ison tukun omaa villaansa ja tuumaa: "Tästä me sinulle vielä lapaset saadaan!" Kiitollisena Kisu käpertyy lampaan viereen.


Vaan kuinka villatukusta saadaan lapaset? Vai saadaanko ollenkkaan? Se selviää lähipäivinä. :)

torstai 1. joulukuuta 2016

Joulukalenteri miehelleni

Rakkaalla aviomiehelläni on 3. joulukuuta syntymäpäivä ja hänelle on tosi vaikea keksiä lahjaa. Onhan juuri ollut isänpäivä ja kohta on joulu. Tänä vuonna sain hyvän idean, kun näin netissä miehelle tehtyjä joulukalentereita. Annan synttärilahjana pari päivää etuajassa itse tehdyn joulukalenterin.

Mitän kallista versiota kalenterista ei ollut nyt mahdollista toteuttaa, mutta tässä kalenterissa on mielestäni ajatusta sitäkin enemmän eli "24 syytä, miksi rakastan Sinua". Kirjoitin asiat lapuille ja kiedoin jokaisen lapun karkin ympärille. Päällystin joulupaperilla pahvilaatikosta leikkelemäni rasian ja kirjoitin varmuuden vuoksi ohjeen, että "ota 1 joka päivä jouluun asti". Rakkauden täyteistä synttäriä ja joulun odotusta ukko-kullalle! :)



Tarina-joulukalenteri 2016 (1. joulukuuta)

Viime vuonna tein lapsille tarina-joulukalenterin, johon maalasin itse taustan ja keksin sadun. Tänä vuonna hyödynnän tuon saman pohjan, mutta olen keksinyt siihen uuden tarinan. Eli lapset kiinnittävät taustaan sinitarralla joka aamu uuden hahmon tarinan mukaan.

Olin viime vuonna piirtänyt hahmojen paikat tussilla taustaan ja nyt totesin, että tämän vuotiset hahmot eivät sovi samoina päivinä samoihin paikkoihin. Maalasin siis valkoisella ja harmaalla vanhat numerot piiloon. Jotta säästyn maalaushommilta ensi vuonna, päätin tehdä tällä kertaa numerot pienille lapuille, jotka kiinnitin pohjaan sinitarralla. Viime vuonna keskellä taustaa oli kuusi, joka oli sinitarroilla kiinni ja koska en tarvinnut sitä tänä vuonna nyppäsin sen irti. Osat hahmoista on samoja kuin viime vuonna, osat piirsin uusia. Tykkään tästä kalenterista, koska se on aika helposti muokattavissa eikä tarvitse tehdä uutta alusta asti joka vuosi. 

Tällainen oli siis kalenteri alussa.


Jokaisena joulukuun aamuna aattoon asti ilmestyy tänne blogiin sen päivän pätkä tarinasta. Tarina alkaa...

1. joulukuuta

Pieni Kisu kulkee lumisessa metsässä. Sitä itkettää. Se on kadottanut lapasensa ja niitä etsiessään se on eksynyt. Pieniä tassuja paleltaa eikä Kisu tiedä minne menisi. Aikansa harhailtuaan sitä alkaa väsyttämään ja se käpertyy kerälle suuren puun juurelle. Pian pikku Kisu on syvässä unessa.


Tervetuloa seuraamaan pikku Kisun seikkailua ja joulunodotusta! :)

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Suklaakalenterista xyli-pastilli-kalenteri

Meillä ei ole aikaisempina vuosina ollut suklaakalentereita syystä, että esikoiseni (9 v.) inhoaa sydämensä pohjasta suklaata (ja kaakaota) kaikissa sen muodoissa. Toinen syy on se, että olen tykkännyt askarrella ja kasailla lapsille toiminnallisen kalenterin ja tarina-kalenterin. Niissä on enemmän jännitystä, koska joka aamu ei ole odottamassa suklaapala (pahimmassa tapauksessa pahanmakuista suklaata). Kolmas syy miksi olen vältellyt suklaa- ja karkkikalentereita on, että en ole halunnut antaa lapsille karkkia joka aamu. (Vaikka eihän se suuren suuri suklaapala siellä luukussa olekaan.)


Tänä vuonna saimme yllättäen 4 suklaakalenteria. (Meillä on siis 4 lasta, joista nuorimmalle tulee ikää juuri ennen joulua 1,5 vuotta.) Meillä on tänäkin vuonna toiminnallinen kalenteri ja tarina-kalenteri. Olin ajatellut ostaa kuvakalenterin kolmanneksi, jolloin kolme vanhinta lasta saisi aukaista vuoroaamuin kolmea eri kalenteria.  Arvelin nuorimmaisenkin haluavan osallistua aukaisuun, mutta en ollut vielä ratkaisuut mitä hänelle tekisin. Suklaakalenterit sekoittivat suunnitelmiani. Kuvakalenteri jäi ostamatta ja asiaa harkittuani totesin, että tuunaan suklaakalentereista jotain muuta. 

Kysyin Facebookissa vinkkejä ja sain hyviä ideoita. Tosi kiva idea olisi ollut täyttää kalenterin koloset kipsillä ja laittaa ripustusnaru kipsiin. Sitten olisi pieni pöytäkuusi, johon joka päivä saisi ripustaa uuden kipsi-koristeen. Valittettavasti askartelukaupasta oli kipsi juuri sinä päivänä loppunut, kun sinne pääsin enkä ehtinyt enää ajoissa muualta etsimään. Tämän idean toteutan ehkä jonain toisena jouluna.

Tänä vuonna toteutin xylitol-pastilli-idean. Eli suklaat pois ja pastillit tilalle. Käytin kahta eri makua. Hammaskeijun luomu-mustikkaa ja päärynää. 


Jokainen voi kuvitella mitä käy, kun kalenterin nostaa pystyyn. Hyvin todennäköisesti kävisi niin, että irralliset pastillit ropisisivat kalenterin alalaitaan ja lokerot olisivat tyhjiä. Tähän sain vinkin, että käytä kelmua. En tiedä kuinka muut ovat kelmun käytön toteuttaneet. Yhtenäisenä levynä kelmu ei estänyt pastillien liikkumista, koska se ei tarttunut muoviin. Kokeilin kuumaliimaakin, mutta se tuppasi sulattamaan kelmun. Minä sitten teippailin kelmua suikaleina niin, että kalenterin kolojen alaraunan kohdalle tuli aina teippiä. Yläreunasta kelmu on irrallaan, joten pastilli on toivottavasti helppo kaivaa pois. 

Varmasti tulee nuorimmainen olemaan innoissaan, kun hänellä on oma kalenteri. Kovasti kiinnosti kalenteri heti pikkuista, vaikka ei vielä tiedäkään, että luukkuja pääsee aukomaan. :) 


Ps. Jätin kaksi suklaakalenteri käyttämättä. Kolmanteen kalenteriin laitoin vaihtelevasti eri värisiä & makuisia purukumeja ja xylitol-pastilleja, mutta laitoin aina kolme samaan koloon. Eli sieltä saa kaikki kolme isointa lasta xylitolia joka aamu. (Toiminnallisesta-kalenterista tulee yllätys kaikille ja tarinan kuulevat tietysti kaikki, joten kaikista kolmesta kalentereista tulee kaikille jotain.)

tiistai 29. marraskuuta 2016

Kirjansivuista koristeita oksatauluihin

Loppumattoman tuntuinen on se epämääräisen tavaran määrä, jota olen vanhempieni varastoon kasannut iät ajat sitten (eli ennen naimisiin menoa ja vähän vielä sen jälkeenkin). Sieltä löytyi kauniit oksista tehdyt risukkokehykset, kaksi eri kokoa. Niihin olin joskus muinaisina aikoina liimannut kuivakukista ja mm. kuivatuista appelsiineistä koristeita, mutta ne olivat nyt aikansa eläneitä ja rapistuneita. Enkä taaskaan muistanut ottaa kuvaa tuosta lähtötilanteesta ennen kuin revin kaikki härpäkkeet irti. 

Tällä hetkellä olen ihastunut vanhoista kirjansivuista tehtyihin koristeisiin, joten päätin käyttää kirjan sivuja jotenkin oksakehysten koristelussa. Päädyin tekemään ruusuja.

Kuumaliimalla kehykseen kiinni muutama kirjan sivusta rullattu ruusu ja vähän juuttinarua. Pelkistetty, mutta tässä tuo kehys on jo niin kiva, että en halunnut sitä liikaa piilottaa. Kokeilin pienellä pyykkipojalla laittaa risukkoon kuvia kiinni ja sekin on ihan hauska vaihtoehto, mutta ainakin alkuun pidän kehykset ilman kuvia.



torstai 24. marraskuuta 2016

Tuli niin kiva, että en ehkä haluaisikaan antaa pois

Löysin vanhempieni varastosta yli 15 vuotta vanhan koristeen. Se oli pieni taulu, jonka joskus sain kaveriltani ja se on ollut jo yli 10 vuotta varastossa. Siinä oli reunat punaruskeaa puuta, vihreä omena ikkuna-aukossa, omenan vihreää ruudullista nauhaa, niintä, iloisen oransseja koriste-porkkanoina (joita hiiret olivat nakerrelleet) ikkunan ympärillä. Valitettavasti en ottanut siitä kuvaa ennen kuin revin kaikki vanhat härpäkkeet irti, mutta taulu oli siis värikäs. Ainoastaan koriste-omppo on enää jäljellä.


 Ajattelin, että tuunailen taulua jotenkin ja vien koulun joulumyyjäisiin tyrkylle...

Maalasin puuosan vaalean harmaalla ja valkoisella. Liimasin juuttinarusta ripustuslenkin ja vähän koristetta. Täytin pikkuriikkisiä lasipulloja erilaisilla helmillä ja kookoshiutaleilla. Liimasin pullot ikkunalle. Ja tykästyin. Siitähän tuli niiiin soma. Taulu sopisi myös kivasti väreiltään meidän keittiöön. Toisaalta tarkoitukseni on yrittää vähentää meidän tavaramäärää, joten ehkä kuitenkin kokeilen, jos joku muukin tykkää ja ostaa tämän pois. Ja jos ei osta, niin eipä harmita sekään. :)




keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Mustikka-tahran Murphyn laki

Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun näin kävi. Lapsella on päällään kirjava paita (tai mekko tai mikä tahansa vaate), jossa on tummia kohtia ja valkoisia kohtia. Syödään jotain mustikasta tehtyä herkkua, kuten mustikkarahkaa tai mustikkasmoothieta tai mustikkapiirakkaa tai... Lapselta putoaa yksi huomaamaton tippa tai pieni muru sitä mustikkaista herkkua. Mihin se putoaa? No, tietysti siihen valkoiseen kohtaan. Pahinta on, että sen tahran huomaa vasta illalla, kun se on jo jämähtänyt tehokkaan tiukkaan siihen valkoiseen alustaansa. Siinä sitä tuijottaa paitaa ja pohtii, että miksi, oi miksi juuri tähän valkoiseen. Vieressä olisi ollut monta hyvää sävyä sinistä johon tahra olisi sulautunut kuin mustikka metsään. Kuulostaako tämä mustikka-tahran Murphyn laki kenellekään muulle tutulta?

maanantai 21. marraskuuta 2016

P*skarteluhaaste #333



P*skarteluhaasteessa oli haasteena tosi herkulliset värit, joten pitihän sitä kokeilla mitä niistä syntyisi. 

Jotain tuo kortti vielä kaipaisi, mutta en osaa päättää, että mitä, joten pelkistetyllä linjalla mennään taas. :)