Tarina-joulukalenterien kierrätystä

Meillä on ollut kahtena peräkkäisenä vuonna tarina-joulukalenteri. Olen itse maalannut taustan ja keksinyt siihen kaksi eri tarinaa. Mietin tälle vuodelle, että kirjoittaisinko uuden tarinan, mutta salavihkaa asiaa tiedusteltuani totesin, että lapset eivät todellakaan muista toissavuoden tarinaa. Joten tänä vuonna on luvassa vanha tarina, joka löytyy täältä.

Tässä vielä viime vuoden tarina koottuna yhteen postaukseen. Molemmissa tarinoissa on siis käytetty samaa taustaa, joihin olen vain piirrellyt erikseen tarinoihin sopivat hahmot (osittain käytin samojakin). Numeroiden ja hahmojen kiinnitys tehdään sinitarralla, jolloin kalenteria voi käyttää vuodesta toiseen. Tarinoita saa halutessaan lainata. :) Hahmoissa voi hyödyntää kiiltokuvia, lehdistä leikattuja kuvia, valokuvia, tarroja, jne. tai ne voi piirtää itse.

Tällainen oli siis kalenteri alussa.

Ja tällaiselta se näytti jouluaattona!

Tarina alkaa...

1. joulukuuta Kisu

Pieni Kisu kulkee lumisessa metsässä. Sitä itkettää. Se on kadottanut lapasensa ja niitä etsiessään se on eksynyt. Pieniä tassuja paleltaa eikä Kisu tiedä minne menisi. Aikansa harhailtuaan sitä alkaa väsyttämään ja se käpertyy kerälle suuren puun juurelle. Pian pikku Kisu on syvässä unessa.

2. joulukuuta Lammas

Kisu herää säpshtäen, kun pehmeä lämpöinen villakasa istahtaa sen viereen. "Bää-äää, kukas se täällä on?, kysyy lammas. Kisu maukaisee olevansa eksynyt Kisu, jolla on lapasetkin hukassa. Lammas lupaa auttaa. Se nyhtäisee ison tukun omaa villaansa ja tuumaa: "Tästä me sinulle vielä lapaset saadaan!" Kiitollisena Kisu käpertyy lampaan viereen.

Vaan kuinka villatukusta saadaan lapaset? Vai saadaanko ollenkkaan? Se selviää lähipäivinä. :)

3. joulukuuta Siili

Puun kolosta kurkistaa siili-muori. "Mikäs häly täällä minun rappusilla on?" se kysyy. Lammas kertoo Kisun hukkuneista lapasista. Siili-muori näyttää ystävälliseltä ja ymmärtäväiseltä. Lammas näyttää sotkuista villatukkoa ja tiedustelee voisiko se mahdollisesti karstata eli oikoa villan siilin piikeissä. Siili suostuu ja yhteistuumin kolmikko suoristaa pörröistä villaa.

Menevätkö villat vain takkuun vai saavatko eläimet jotain aikaiseksi? Tarina jatkuu huomenna.

4. joulukuuta Majava

"Nyt meillä on suoraa villaa, mutta ei tästä vielä lapasia saa. Tarvitsemme langanteko-härvelin!" tuumaa lammas. "Miten ihmeessä me sellaisen teemme?" Kisu huudahtaa. "Kysytään naapuriltani majavalta, jos hän osaisi rakentaa sellaisen" siili-muori keksii. Kisu, lammas ja siili rientävät majavan luo. He selittävät mistä on kyse ja kysyvät osaako majava auttaa. "Tottahan toki! Minulta syntyy puusta härveli kuin härveli." sanoo majava ja alkaa heti järsimään sopivia oksia.

Minkälaisen härvelin majava saa aikaiseksi? Se selviää huomenna.

5. joulukuuta Rukki

Kisu ihmettelee silmät selällään majavan rakentamaa härveliä. Siinä on iso pyörä ja jonkinlainen poljin. Majava kutsuu sitä rukiksi. Iloisesti huristen rukin pyörä pyörii ja siili-muori saa villan kiertymään langaksi. Siinä riittää hämmästeltävää pikku kissalle pitkäksi aikaa, mutta pyörivän rukinpyörän seuraaminen saa Kisun pään aivan pyörälle ja se kellahtaa rukin vierelle torkkumaan.

Kisu taitaa nähdä jo untakin langasta! Langasta lisää huomenna.

6. joulukuuta Pupu

Tieto ihmeellisestä lanka-härvelistä on kiirinyt halki metsän ja pupu loikkii paikalle härveliä kummastelemaan. "Onpa hieno laite ja kaunista lankaa!" pupu tuumaa. "Minulla on tässä mustikoita. Tuliskohan langasta minkälaisen väristä, jos hieroisimme siihen mustikkaa?" pupu pohtii. "Hieno idea, koitetaan ihmeessä!" Kisu huudahtaa. Kaikki ryhtyvät hieromaan lankoihin mustikkaa. Kohta jokainen tassu, käpälä ja sorkka sekä nenänpää on aivan violetti, mutta niin ovat langatkin.

Mitähän eläimet seuraavaksi keksivät? Se selviää huomenna.

7. joulukuuta Punatulkku

Ystävysten pitäisi saada värjätyt langat puun oksille kuivahtamaan, mutta oksat ovat liian korkealla eikä kukaan heistä ylety sinne. Onneksi juuri silloin paikalle lennähtää punatulkku, joka auttaa mielellään lankojen ripustelussa. "Tämähän on kuin koristelisi joulukuusta!" se sirkuttaa iloisena. "Hyvänen aika, jouluhan on tosiaan tulossa!" pupu toteaa. "Vietetäänkö joulua yhdessä?" lammas kysyy muilta ja kaikki vastaavat innoissaan: "Joo, kivaa!"

Unohtuvatko Kisun lapaset jouluhössötyksen alkaessa? Se selviää myöhemmin.

8. joulukuuta Kynttilät

Ystävykset alkavat miettimään jouluvalmisteluja. "Minulla on täällä kynttilöitä", majava toteaa ja tuo koti-kolostaan kasan kauniita punaisia kynttilöitä. Eläimet sytyttävät kynttilät ja ihastelevat, kuinka kynttilät heti saivat aikaan jouluisen tunnelman ja kuinka ne tuovat lämmintä valoa viileään, pimenevään päivään. Sitten eläimet keräävät värjätyt kuivaneet langat kerälle. Kisusta lankakerä olisi houkutteleva lelu, mutta lammas ei anna Kisun leikkiä sillä, ettei lanka mene solmuun.

Malttaako Kisu pitää tassunsa erossa lankakerästä? Se selviää huomenna.

9. joulukuuta Orava

"Nyt meillä on ihanaa lankaa, mutta kuka osaa neuloa lapaset?" Kisu kysyy. Hieman hämillään eläimet katsovat toisiaan ja toteavat yksi toisensa perään: "En minä." "Enkä minä." Kisun ilme muuttuu surulliseksi, ei hän taidakaan saada lapasia. "Mutta minäpä osaan", huudahtaa silloin orava ja hyppää männynoksalle villisti kiikkumaan. Kaikki säikähtävät ensin, mutta huomatessaan ettei olekaan vaaraa, kaikkia naurattaa. "Ihanaa, kohta on lapaset valmiit!" Kisu hihkuu. Näppärä orava nappaa nipun puutikkuja ja alkaa neuloa lapasia.

Ihanaa, että löytyy ystäviä joilla on erilaisia taitoja. Mitähän taitoja vielä tarvitaan? Huomenna kuulette lisää.

10. joulukuuta Herkkuja

Kaikenlainen touhu on saanut eläimet hyvin nälkäisiksi. "Jouluna kuuluu sopivasti herkutella, eikös vaan?!" pohtii pupu. "Jos kaikki tuovat varastoistaan hieman herkkuja, saamme kaikille upean ja monipuolisen herkkupöydän" toteaa siili-muori. "Hyvä idea", muut huudahtavat. Pian tarjolle on kasaantunut kuivattuja omenoita, siemeniä, hunajaa, marhahilloa, rapsakoita käpyjä, pähkinöitä, silakoita ja porkkanoita. Jokaiselle löytyy herkkua ja kaikki saavat syödä mahansa pullolleen. "Herkkua on siinä monenlaista..." hyräilee Kisu onnellisena.

Tekisikö mieli herkutella itsekin? Jos ihan pikkuisen. :) Ja huomenna kuunnellaan lisää tarinaa.

11. joulukuuta Harakka

Oravan neuloessa muut eläimet laulelevat joululauluja. Koivun oksalle lennähtää harakka naureskelemaan. "Ha-hah-ha-har-hak-ha", laulelee harakka "Saanko tulla mukaan laulamaan, kun minä niin tykkään laulamisesta ja minulla on maailman kaunein ääni?" Eläimiä hiukan naurattaa, mutta ystävällisesti ne huolivat joukkoonsa kaikki.

Metsässä kaikuu moniääninen kakofonia ja siitä metelistä ehkä juuri ja juuri erottaa joululaulun sävelen. Iloisissa tunnelmissa jäämme odotamaan mitä huomenna tapahtuu.

12. joulukuuta Poro

"Pitäisikö meidän vielä miettiä, kuinka jouluun valmistaudutaan?" kysyy Kisu. "Totta, 12 päivää ja sitten on jouluaatto!" tuumaa lammas. "Tarvitaan ainakin kuusi.", tietää majava ja toteaa, että: "Minä voin sen helposti kaataa, mutta en tiedä kuinka jaksan sen raahata tänne asti." Kuin tilauksesta paikalle ilmestyy poro, joka ilmoittaa olevansa hyvin vahva. "Minä voin kiskoa kuusen tänne ja näillä hienoilla sarvillani autan sen pystyttämisessä." se sanoo. Iloisesti hyräillen kaksikko lähtee siis etsimään sopivaa joulupuuta.

Tuovatkohan poro ja majava männyn tai koivun joulupuuksi? Vai osaavatko he valita kauniin kuusen? Se selviää myöhemmin.

13. joulukuuta Kuusi

Majava ja poro ovat löytäneet hienon pienen kuusen. Se on juuri täydellisen soma. Nyt se on saatu pystyyn metsäaukiolle ja eläimet kokoontuvat sen ympärille ihastelemaan sitä. "Siihen tarvittaisiin vähän koristeita ja kimallusta." tuumii Kisu. "Minun pesästä voisi löytyä jotain sopivaa, kun on tullut haalittua vuosien satossa kaikkea kimaltavaa." harakka nauraa. 

Harakan lentäessä pois, muut jäävät jännityksellä odottamaan mitä harkka tuo tullessaan.

14. joulukuuta Lapaset

"No niin, Kisu. Kokeilepa näitä." toteaa orava ja ojentaa Kisulle sievät lapaset. "Oi, miten somat!" Kisu huokaisee, "Juuri sopivat ja ihanan lämpimät!" "Kylläpä ovat kauniit." kehuu lammaskin ja muut nyökyttelevät mukana. "Olet tosi taitava, orava-hyvä." pupu tuumii, "Neuloisitko muillekin jotain lämmintä?" "Mielelläni!" orava vastaa. "Saisinko kaulahuivin?" kysyy majava. "Minä niin haluaisin pipon!" sirkuttaa punatulkku. "Selvä homma." orava huikkaa ja alkaa puikot viuhuen neuloa.

Mitähän muut eläimet keksivät oravan ahkeroidessa? Siitä lisää myöhemmin.

15. joulukuuta Kissa

Eläimet säikähtävät metsän reunasta kuuluvaa hurjaa mouruamista. Mutta sitten kuuluu: "Kisuuuu, missä ooooleeeeet?" "Oi, sehän on äitini!" huudahtaa Kisu onnellisena. "Äitii, olen täällä ystävien luona, kuusen juurella." Äiti-kissa saapuu paikalle ja huolestunut ilme vaihtuu helpotukseen. Kisu kertoo äidilleen seikkailuistaan, eksymisestään, uusista lapasistaan, ystävistään ja joulun odotuksesta. "Äiti, saanhan jäädä odottamaan joulua uusien ystävieni kanssa, saanhan?!?" "Hyvä on, mutta minä haluan tulla mukaan." Äiti-kissa toteaa. "Tervetuloa"! huutavat eläimet yhdestä suusta.

Pikku Kisu ei ole enää eksyksissä. Joulun odotusta on ihana jatkaa yhdessä.

16. joulukuuta Lumihiutaleet

"Katsokaa, alkaa sata lunta!" huudahtaa pupu ja hyppii innoissaan. Toden totta, suuret valkoiset kimaltavat hiutaleet leijuvat hiljalleen alas taivaalta. Kisu pyydystää niitä kielellään ja kikattaa onnellisena. Hiljalleen puut saavat kauniin uuden koristekerroksen. Metsään laskeutuu hetkeksi hiljaisuus ja rauha kaikkien ihaillessa lumisadetta.

Joko joulu voi tulla? Odotellaan vielä vähän.

17. joulukuuta Lumiukko

"Nyt keksin!" hihkaisee Kisu, "Rakennetaan lumiukko tästä juuri sataneesta lumesta!" Kaikki innostuvat ajatuksesta. Pian pyöritellään palloja ja aukiolle kohoaa yhteisvoimin hieno lumiukko. Oravalla on lumiukolle pipo ja pupulta löytyy porkkana nenäksi. Lumiukon ympärillä leikitään piirileikkiä. Lumiukkoakin näyttää naurattavan iloinen yhdessäolo.

Joulun odotus on hauskaa ja vielä viikko saadaa odottaa!

18. joulukuuta Kuusenkoristeet

"Ha-ha-haa, katsokaas näitä." nauraa harkakka ja saapuu paikalle tuoden mukanaan kasan koristeita kuusta varten. Siinä on kaikenlaista kimaltavaa ja kaunista koristetta. Ihastuksissaan eläimet ripustavat koristeita kuuseen. Linnut koristelevat yläoksat, jonne muut eivät ylety. "Tulipa siitä todella kaunis kuusi." Kisu tuumii tyytyväisenä.

Nyt säihkyy ja kimaltaa. Puuttuuko jouluvalmistetuista vielä jotain? Siitä lisää huomenna.

19. joulukuuta Pöllö

"Hu-huu, onpa teillä kaunis kuusi!" huhuilee suuri pöllö. "Saanko liittyä seuraanne odottamaan joulua, koska kotikolossani on niin yksinäistä?" se kysyy. "Ilman muuta!" hihkaisevat eläimet. "Onkohan metsässä vielä muitakin yksinäisiä eläimiä, jotka haluaisi liittyä joukkoomme?" miettii Kisu. "Miten kaunis ajatus!" muut eläimät huudahtavat. "Huhuillaan kaikki yksinäiset mukaan iloiseen joukkoomme odottamaan joulua!"

Mitä enemmän porukkaa sen lämpimämpi tunnelma. Muistetaan yksinäisiä. Pian on joulu.

20. joulukuuta Hiiri ja kettu

"Piip-piip, tännekö saa tosiaan tulla mukaan?" vikisee pieni hiiri. "Juu, mitä isompi porukka, sitä onnellisempi ja hauskempi on joulun odotus." toteaa lammas. "Entäs minä? Saanko minäkin tulla, jos lupaan olla keksimättä kepposia?" kysyy kettu. "kaikki mahtuvat mukaan, kunhan kunnioittaa joulurauhaa." tuumaa Kisu.

Selviääköhän näin iso lauma eläimiä ilman riitaa jouluun asti? Se selviää pian.

21. joulukuuta Tuohitorvi

Eläimet päättävät julistaa keskuuteensa virallisen joululrauhan ja sen kunniaksi poro puhaltaa tuohesta rakennettuun torveen niin, että koko metsä raikuu. "Töttörörööööö... täten kehoitamme kaikkia käyttäytymään rauhallisesti ja kunnioittamaan toinen toistaan ja asiaankuuluvalla hartaudella ja iloisella mielellä valmistautumaan joulun viettoon. Töttöröröööö.." Kuorossa eläimet lupavaat noudattaa joulurauhaa.

Vielä kolme yötä jouluaattoon. Metsässä ehtii tapahtumaan vielä kummia, mutta siitä myöhemmin.

22. joulukuuta Tonttu

Pikkuinen tonttu kurkkii salaa puun takaa eläinten touhuja. Se hymyilee tyytyväisenä. Kylläpä eläimet osaavat olla kilttejä. He ansaitsevat kivan yllätyksen. "Mitähän kivaa keksisin?" Tonttu miettii ja alkaa sitten kirjoittaa hiljaa itsekseen mutisten ja pikkuruinen kynä sauhuten jotain pieneen muistivihkoonsa.

Mitähän tonttu keksii? Se selviää huomenna.

23. joulukuuta Lahjat

"Mitä ihmettä? Mistä nuo tulivat? Katsokaa kuusen juurelle!" eläimet hämmästelevät kuorossa. Soman kuusen juurelle on kenenkään huomaamatta ilmestynyt kasa paketteja. "Täällähän on jokaiselle paketti!" huudahtaa poro. "Ihmeellistä! Mutta meidän pitää malttaa viellä hetki... huomenna on jouluaatto." muistuttaa siili-muori.

Joulu on ihanien yllätysten aikaa. Vielä yksi päivä odotusta.

24. joulukuuta Tähti

Taivaalle on syttynyt tuikkivia tähtiä kuin timantteja. Yksi suuri joulun tähti valaisee muita kirkkaammin. Tähden valossa metsässä on rauhallinen hämyinen tunnelma. Kaikki halaavat toisiaan ja toivottavat "Hyvää joulua!" Sitten ryhdytään tutkimaan mitä jännittävää kaikista kääröistä löytyy. Metsä täytyy ihastuneista hihkaisuista, kun paketeista paljastuu jokaiselle jotakin kivaa.

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

Maalatut joulupallot

Mistä lie idea lähti. Taisi syntyä kaupassa siinä hetkessä, kun näin kuparin väriset joulupallot, jotka oli yläreunastaan suihkautettu mustiksi. Ostin niitä muutaman kotiin ja kokeilin kuinka niihin onnistuu maalaamaan. Maalasin akryylimaaleilla yhteen palloon talviseen maisemaan pupun, toiseen kauriin ja kolmanteen ketun. Maalaamalla voi siis tuunailla vaikka kuinka kauniit ja persoonalliset joulupallot!

Palloista tuli niin kivan näköisiä, että kävin ostamassa lisää palloja. Ajattelin, että vien niitä koulun myyjäisiin myyntiin. Vaan sattuipa yhdessä Facebook-ryhmässä olemaan poikkeuksellisesti myyjäiset tässä yhtenä viikonloppuna ja laitoin kuvan palloistani sinne. Pallot saivat yllättävän suosion ja pääsin maalaamaan vielä lisää palloja!

Parhaillaan olen maalailemassa uusia palloja. :) Tämä onkin kiva harrastus. Voisin maalailla palloja vaikka kuinka paljon. :D Mietin jotain muitakin kuvia palloihin, kuten punatulkkua, lumiukkoa, pikkuista mökkiä, tonttua, enkeliä... mutta jotenkin nuo pupu, kauris ja kettu tuntuvat herttaisimmilta. Mitä mieltä olette, mikä kuva olisi ihana joulupallossa? 

Pikkusiskon lahja isoveljelle

Meillä vietetään tällä viikolla esikoiseni 10-vuotissynttäreitä. On ollut huikeaa opetella nämä 10 vuotta, kuinka olla äiti tuolle upealle pojalle. :) Ja on ihanaa seurata, kuinka rakas tuo isoveikka on myös noille pienemmille sisaruksille... 8 v. poikani osti omilla rahoillaan jo kuukausia sitten synttärilahjan isoveljelle ja viime viikolla hän kysyi saako tehdä kortin. Totta maar saa! Myös pikkusiskot (5 v. ja 2 v.) halusivat askarrella kortit isoveljelle. <3

Korttien valmistuttua 5 v. tyttäreni totesi, että hän haluaa askarrella lahjankin veljelle. Tytär mietti hetken, että mikä se lahja olisi ja muisti sitten kuulleensa, että pienenä poikana veljen lempilelu oli kirahvi. Hän halusi askarrella kirahvin. Kysyin, että tehdäänkö paperista vai huovasta ja tytär tuumasi, että huovasta ommellaan. Kirahvin suunnittelu eteni sitä mukaa kuin sitä tehtiin, joten toteutus ei ollut loppuun asti mietittyä. 

Kirahvin oli tyttären mielestä ehdottomasti oltava keltainen. Onneksi löysin palan keltaista huopaa. Huopapalan koko määräsi kirahvin koon. Tytär ompeli kaksi kirahvin vartalo-kappaletta yhteen, autoin hieman hankalissa kohdissa ja jos neula juuttui. Olin ajatellut, että työ käännettäisiin ympäri, jotta ompeleet jäävät suurimmaksi osaksi piiloon, mutta tytär taas ehdottomasti halusi, että työtä ei käännetä. Ei käännetty. :) Kirahvi käytettiin vanulla. 

Hännäksi pyörittelimme pätkän lankaa. Kysyin, että tehdäänkö jalat samalla tyylillä langasta, mutta tytär tuumasi, että ei, koska jalkojen pitää olla sellaiset, että kirahvi pysyy pystyssä. Aha, mistähän jalat tehdään!?! Kävisikö piipunrassi? Löytyisi mustaa piipunrassia. Käy, mutta siihen pitää kieputtaa keltaista lankaa. Jaaha, hyvä idea. :) Myös sarvet päätimme tehdä piipunrassista ja korvat huopapaloista. Käytimme korvien, sarvien ja silmien kiinnitykseen kuumaliimaa, joten minä huolehdin niiden kiinnittämisestä. Jalat oli hieman haastavaa ommella kiinni, joten myös siinä tytär tarvitsi minun apua. 

Lopuksi leikkelimme ruskeasta huovasta epämääräisiä täpliä ja tytär liimasi ne puikkoliimalla kirahviin. Aika hauska kaveri tästä kirahvista tuli. Tytär teki sille vielä nimikyltin, johon tuli myös syntymäaika. :) Kirahvin nimi on Tähtis. Nyt jännityksellä odotellaan vielä muutama päivä isoveljen kommentteja hienosta lahjasta!

Vielä ehtii osallistumaan blogin SYNTTÄRI-ARVONTAAN ja sinne pääsee tästä!

Nopea jätski-askartelu

Ilmojen viilennyttyä ei tule syötyä enää yhtä usein jäätelöä kuin mitä kesällä syötiin. Tytöt pyytelevät kuitenkin välillä jäätelöä ja päätin, että tehdään leikki-jäätelöt, jotta tytöt saavat leikkiä jäätelökioskia... jos vaikka se riittäisi. :D

Tämä oli nopea askartelu, johon tarvittiin kananmunakennosta leikattuja tötteröitä, tyttöjen valitsemista kankaista leikattuja, suunnilleen neliön muotoisia kangaspaloja, vanua, vähän lankaa, kuumaliimaa ja askarteluhuopaa.

Kangaspalan sisään laitoin vanua ja solmin kankaan palloksi langan avulla. Siistimmän pallon saisi pyöreästä palasta, jonka reunan kiristäisi harsimalla, mutta tämä nopea tyyli kelpasi meille. 

Kiinnitin pallon töttöröön kuumaliimalla.

Lapset valitsivat, kuinka jokainen jäätelö koristeltiin. Koristelussa vain mielikuvitus on rajana. Me käytimme askarteluhuopaa, mutta koristeeksi voisi laittaa myös lankaa, nappeja, helmiä...

Sitten vain kioski pystyyn!

Kurkistus 5-vuotiaan prinsessasynttäreiden kulisseihin

Blogissa on ollut pitkääkin pitkempi tauko, koska oma terveys on vähän reistaillut. Tyttären 5-vuotis synttäritkin sain järjestettyä vasta yli kuukauden oikean syntymäpäivän jälkeen. Pohdin pitkään synttäreiden pitopaikkaa, mutta päädyin pitämään juhlat kotonamme. Viime vuonna vietimme juhlat puistossa (täällä tunnelmia yhteissynttäreistä), mutta tänä vuonna on ollut sen verran epävakaiset ilmat, että en uskaltanut suunnitella ulkoilmasynttäreitä. Erilaiset touhu-peuhu-paikat mietin myös vaihtoehtoina, mutta totesin, että pienelle porukalle kotisynttäreistä saa tehtyä kaikista persoonallisimmat.

Vihdoin koitti kauan odotettu päivä. Vieraiden saapuessa ensimmäisenä ohjelmassa oli koristautumista. Jokainen sai kasvomaalausväreillä haluamansa muotoisen ja värisen kaulakorun, kruunun tai käsirenkaan. 

Ohjelmassa oli myös prinsessamekko-piparien koristelu. Olin leiponut mekon muotoiset piparit etukäteen. Minulla ei ollut mekkoon muottia, mutta leikkasin leivinpaperista mekon muodon ja sitä apuna käyttäen leikkasin piparit. Jokainen sai laittaa pinkin kuorrutteen päälle haluamansa koristeet. Syntyi upeita, kimaltavia ja runsaasti koristeltuja mekkoja. :)

Kakkua en tehnyt ollenkaan vaan pöydän katseenvangitsijana toimi keksilinna. Vadelma-valkosuklaa kuppikakut pinkillä kuorrutteella ja kruunu/kukka-koristeella herättivät myös ihastuneita huudahduksia pikku-prinsessojen saapuessa herkkupöydän ääreen. 

Viimeisenä ohjelmassa oli aarteenmetsästys. Kuningatar (eli minä) oli kadottanut aarteensa poimiessaan kukkia. Olohuoneessa olevien kukkien seasta prinsessat löysivät lapun, jossa oli vihje. Koska kukaan prinsessoista ei vielä osannut lukea, riensi tokaluokkalainen isoveli avuksi. (Isoveli odotti synttäreitä vähintään yhtä innoissaan kuin päivänsankari ja hän oli ollut myös innolla auttamassa valmisteluissa.) Vihjeessä sanottiin: "Ei ollut aarre täällä. Sen veivät perhoset". Tyttöjen huoneesta löytyi perhosia, jotka sankaritar oli 2-vuotiaan pikkusiskonsa kanssa viikkoa ennen synttäreitä askarrellut koristeeksi. 

Perhosen siiven takaa löytyi uusi viesti. (Sovimme, että jokainen prinsessa sai vuorollaan etsiä vihjelapun ja olin etukäteen miettinyt lappuja tarpeeksi monta.) Perhosten viesti kuului: "Ei ole meillä aarretta. Se oli liian painava ja putosi lohikäärmeen pesään."

Lohikäärmeen olin askarrellut yhdessä tokaluokkalaiseni kanssa. Keittiössä olevan lohikäärmeen siiven takaa paljastui taas uusi vihje, joka kertoi, että:"Ei ole aarretta minulla. Piilotin sen korkeaan torniin."

Olohuoneeseen olin askarrellut koristeeksi prinsessa Tähkäpään tornin ja ikkunasta kurkisti prinsessa, jonka hurjan pitkien hiusten letittämisessä oli tokaluokkalaiseni ollut taas apuna. Korkean tornin huipulta löytyi viesti: "Ei ole aarre täällä. Sen vei mukanaan ilkeä noita."

Makuuhuoneen oviaukkoon olimme virittäneet peiton ja siihen olin kiinittänyt askartelemani Tähkäpään kasvattiäitiä esittävän hahmon. Hahmon takaa löytyi viimeinen vihje: "Ei ole minulla. Pudotin aarteen lampeen, eikä sammakko suostu hakemaan sitä kuin prinsessoille!" Onneksi oli monta innokasta prinsessaa, jotka pääsivät jokainen vuorollaan onkimaan. Ämpäriin laitettiin pieni sammakko ja ongittiin verhon takaa yllätyspussit. Verhon takana oli esikoiseni "sammakkona" eli laittamassa ylläykset ämpäriin.

Ohjelmien välissä prinsessat ehtivät myös vähän leikkimään vapaasti omia juttujaan. Päivänsankari oli oikein tyytyväinen juhliinsa ja tilasi jo ensi vuoden juhlat samalla kaavalla... mutta katsotaan sitä sitten vuoden päästä! :D

Kynä-kukkakimput kerhotädeille

Viime vuonna kuvittelin onnistuneeni kivasti lasten eskari- ja kerhotätien kevätmuistamisessa. Kehittelin "siemenpussi"-kukkakimput, jotka olivat mielestäni hauska idea. Niistä tuntui muutkin tykkäävän. Tätä viime vuoden postausta käytiin kurkkimassa ahkeraan ja netissä näkyi myös muiden tekemiä vastaavia kukkakimppuja. Joten kyllä minä jonkin verran mieleni pahoitin, kun pojan eskari-ope hymähti lahjan saatuaan "taas siemeniä". Onhan se tietysti ikävää, jos vaikka kymmenen oppilasta sattuu tuomaan siemeniä, mutta kyllä kasvatusalan-ammattilaisen pitäisi kyetä pitämään oma harmistuminen piilossa. Jos ei lahja miellytä, niin eihän sitä toki tarvi alkaa ihastelemaan isoon ääneen ylisanoilla. Ihan vaan "Kiitos" olisi riittänyt. Onneksi poika ei tainnut ymmärtää open alentuvaa mielenilmausta.

Somessa näkyy usein kommetteja, että eivät opet ja päiväkodintädit halua muuta kuin kortin. Ymmärrän hyvin, että monikaan ei halua joka vuosi lisää sekalaista "roinaa". Enkä ole kenellekään tyrkyttämässä lasteni tekemiä kippoja tai kuppoja, mutta jotain kivaa halusin, etenkin tyttären kanssa, askarrella ihanille kerhotädeille. Mielellään jotain hyödyllistä. Ja tällä kertaa sellaista, että vaikka jokainen kerholainen toisi samanlaisen, ei sillä olisi niin väliä. Mietin mitä kerhotädit tarvitsisivat. Varmasti monenlaista, mutta päädyin kyniin. Niitä tarvii aina ja ne kuluvat käytössä. Pelkät kynät olisi vähän tylsä lahja, joten askartelimme tyttären kanssa kyniin kukkaset. Kokeilimme useampaa erilaista tekniikkaa, joten lopputuloksesta tuli kirjava kesäinen kukkapuska. :D Kyniksi ostin erivärisiä geelikyniä, mutta tähänhän voisi laittaa mitä kyniä vaan, vaikka lyijykyniä.

Ruusut on tehty silkkipaperista. Pyöreän kynän ympärille pyöritetään löysästi silkkipaperia. (Käytimme summassa erikokoisia, suorakaiteen muotoisia, paperin paloja, jotta saimme eri kokoisia terälehtiä.) Ihan koko paperia ei pyöritetä. Meillä tytär pyöritti turhankin pitkälle, eikä terälehtiin tullut kunnolla "vartta". Eli ainakin yli 2 cm kannattaa jättää pyörittämättä.

Paperi painetaan kasaan. (Jos on pyörittänyt paperin liian tiukkaan kynän ympärille, paperia on vaikea saada ruttuun.) Tytär tykkäsi tästä rutisteluvaiheesta ja ekaluokkalainen poikanikin halusi tulla tekemään oman ruusun nähdessään tämän hauskan työvaiheen. :)

Kynä otetaan pois. Pötköä venytetään hieman ja käännetään terälehden muotoon. Terälehdelle kannattaa pyöritellä aika pitkä "varsi", jotta kukka on helpompi kasata.

Terälehtien määrä riippuu siitä, kuinka ison kukan haluaa tehdä. Meillä pienemmässä ruusussa on 10 terälehteä ja isommassa 15. Kasaaminen oli melko haastavaa ja vaatii vielä kehittelyä. Pidemmillä terälehdenvarsilla, kuin mitä meillä oli, onnistuu varmasti meitä paremmin. :) Kukkateippi saattaisi olla toimiva ratkaisu. Itse kokeilin langalla ja teipillä. Lopuksi lisäilin erikeeperiä terälehtien koloihin varmistamaan, että viritelmä pysyy kasassa. Kukan kasaaminen aloitetaan pienimmistä terälehdistä ja isoimmat tulevat ulommaiseksi kerrokseksi. Piipunrassista tehtiin varsi. Liimasin sen kuumaliimalla ruusun kantaan. Tytär piirsi vihreälle paperille lehtiä, jotka hän myös itse leikkasi. Liimasin yhden lehden jokaisen kukan varteen.

Keltaiset ja punaiset kukat tehtiin askarteluhuovasta. Tytär leikkasi suorakaitteen muotoisen palan pitkät reunat hapsuille. Pala taitettiin pituussuunnassa kahtia. Piipunrassiin pujotettiin helmi, jonka ympärille pyöritettiin hapsu-huopa. Yritimme kiinnitystä erikeeperillä, mutta se ei pitänyt tarpeeksi, joten varmistin liimaukset kuumaliimalla.

Violetit ja pinkit kukat ovat paperia ja silkkipaperia. Tytär piirteli ensin paperille eri kokoisia kukkia, joista tuli hyvin epämääräisen muotoisia. Hän piirteli niihin myös ylimääräisiä koristuksia. :) Minä leikkasin kukat irti ja tein jokaisen kukan keskelle pienen reiän. Tytär pujotti kukat piipunrassiin suuruusjärjestykseen suurimmasta aloittaen. Päällimmäiseksi hän pujotti silkkipaperista leikattuja ympyröitä ja viimeiseksi piipunrassiin pujotettiin helmi. Taitoin piipunrassin pään helmen sisään ja kukan alapuolelle pyöritin piipunrassista pienen tuen, jotta kukka pysyy paikoillaan. Taittelin kukkasten papereihin muutamia laskoksia, jotta se ei ollut aivan suora lätty vaan muuttui hieman kuperaksi.

Tytär sai valita mikä kukka kiinnitetään mihin kynään. Kukka kiinnitettiin piipunrassia kynän ympäri kiertämällä. Sidoin valmiit kynä-kukat kimpuksi pinkillä piipunrassilla.

Pakkasin kimput sellofaaniin. Tytär askarteli kortit ja kirjoitin korttien sisälle tyttären sanelemia kivoja juttuja kerhotädeistä.

Kiitos kivasta kerhovuodesta!

Leipälapiosta katseenvangitsija

Kauan kesti, että sain tämän projektin valmiiksi. Syksyllä lapsista otettiin koulu- ja kerhokuvat ja halusin ne keittiön tyhjää valkoista seinää koristamaan. Keksin, että keittiön sisustukseen sopisi valokuvien ripustimeksi leipälapio. Yritin ensin etsiä vanhoja käytettyjä, mutta ei sattunut kohdalle ja lopulta (n. puoli vuotta kuvien ottamisen jälkeen) hankittiin kaupasta uusi leipälapio. 

Eihän se väriltään sopinut yhtään meidän harmaasävyiseen keittiöön, mutta olin nähnyt netissä neuvoja, kuinka puun väriä saa vanhennettua. Pidin etikka-rautavilla -seosta lasikupissa monta päivää ja sitten aloin leipälapion käsittelyn. Yritin ensin haarukalla raaputella pintaa hieman epätasaiseksi ja hyvin siihen uria saikin aikaan, mutta puun kostuessa käsittelyn aikana urat taisivat turvota lähes umpeen.

Toistin etikka-seos käsittelyn neljä kertaa ja annoin aina välissä lapion kuivua ainakin päivän. Mutta kuten pelkäsinkin (netin mallikuvien perusteella), väristä tuli rusertava eikä harmahtava niin kuin olisin halunnut. Rusertava sävy sopisi kyllä meidän laminaatteihin, mutta keittiössä ei ole laminaattia ja keittiön kaapit ovat tosiaan harmaat, joten harmahtavaa väriä oli saatava. (Onpa eriväriset lattiat, vaikka samasta lattiasta kyse! :D Kuvat otettu eri kameroilla.)

Otin sitten akryylimaalini käyttöön. Epämääräisesti valkoista ja mustaa sekaisin niin sain sopivasti epätasaisen harmaan pinnan. Etikka-rautavilla -seos leipälapion pinnalla sekoittui jonkin verran maaliin, joten paikoitellen lapioon tuli myös rusertavaa sävyä. En maalannut sitä piiloon, koska se tuo pintaan sopivasti lisää sävyä.

Päätin tehdä kuvien ripustuslenkeiksi pienet pätkät makramee-solmeilua. Olen tehnyt makramee-töitä viimeksi koulussa, joskus  reilusti yli 10 v. sitten. Täytyy myöntää, että yhtään ei ollut muistissa enää, kuinka solmuja tehdään. Niin ne opit unohtuu, kun niitä ei käytä. Jossain olisi ollut tallessa vanhat makramee-ohjeeni, mutta totesin, että nopeammin löydän ohjeita netistä. Minulla olisi ollut varastossa vanhoja makramee-naruja, mutta halusin tähän työhön röpelöisemmän ja rouheisemman jäljen, joten solmeilin juuttinarulla.

Johan tuota keittiön tyhjää valkoista seinää on tuijotettu yli 2 vuotta, että vihdoin sain tuohon seinälle kivan sisustusjutun! :D Tän teoksen nimi voisi olla "Meidän pullat". ;)

Vappulintuja bongattu

Pojat keksivät tänä vuonna koulun vappunaamiaisiin asut lintu-teemalla. Ekaluokkalainen halusi olla kukkopoika ja isoveli päätti sitten, että hänestä tehdään pingviini. Vaatetus molemille löytyi suurimmaksi osaksi kotoa. Ainoastaan kukkopojan siivet ja pyrstö tehtiin kreppipaperista, joka löytyi pääsiäisen jälkeisestä askartelutarvike-alesta eurolla. 

Kukkopojalla on punaiseksi suihkutettu tukkatöyhtö ja kaksi punaista vesi-ilmapalloa leuan alla. Nokka on maalattu kasvoväreillä. Tyyny laitettiin paidan alle, jotta ei olisi niin laiha kukko. :) Kuvien julkaisuun kysyin pojilta luvan. :)

Pingviini-asu syntyi yksinkertaisesti ja helposti mustista ja valkoisista vaatteista sekä kasvomaalauksesta. :)

Näkyikö teilläpäin vappuna lintuja vai vain lunta? :D

Orava-ovikoristeen tuunausta

Meillä on ollut ovessa vanhaan punottuun lautaseen tekemäni koriste jo moneen eri otteeseen. Siinä on aina seikkaillut orava. Talvella talvisemmassa maisemassa (siitä enemmän täällä) ja syksyllä syksyisemmässä (täältä löytyy juttu siitä). Nyt oli aika päästää orava keväiselle tai jopa kesäiselle kukkaniitylle ihailemaan kukkien hehkua. Keltaiset kukat olisivat olleet keväisempiä, mutta minulla ei ollut varastossa kuin pari valkoista, vaaleanpunaista ja kirkkaan punaista, joten niillä mentiin. Ideahan tämän ovikoristeen kanssa on ollut alusta asti kierrättäminen eli mitään uusia juttuja en halua tähän ostaa. Varastosta löytyi myös vanhoja höyheniä, jotka sopivat kukkien värimaailmaan ja toivat koristeeseen keveyttä.