Paperilinna-askartelu

Näin netissä hauskan paperitalo-askartelun. Siinä oli mustasta paperista taiteltu kummitustalo. Arvelin, että 5-vuotias tyttäreni tekisi mieluummin prinsessa-talon ja olin oikeassa. Hän valitsi talon väriksi vaaleanpunaisen. :) Myös 8-vuotias poikani innostui tästä askartelusta ja halusi tehdä talon tai oikeastaan hän kysyi voisiko tehdä ritarilinnan ja onnistuihan sekin. Poika halusi linnaan aukeavia ovia, kurkistusikkunoita ja ison tornin.

Talon/linnan voi koristella haluamansa teeman mukaan. Yläosan voi kuvioida talon katoksi tai jos haluaa linnan, niin silloin yläreunaan voi piirtää sakaraharjan. Meillä minä piirsin lasten pyytämät kuviot ja lapset värittivät ja osaksi leikkasivat ne itse. Väritetyt ja leikatut kuvat liimasimme lasten haluamiin kohtiin. Linnan saa tehtyä liimaamalla kaksi perustaloa yhteen. Jos haluaa tornin, se kannattaa tehdä kaksinkertaisesta paperista ja liimata talojen väliin. 

Tyttären talokin laajeni linnamaiseksi kartanoksi, koska taloon piti saada mahtumaan kaikki prinsessat. Ensin talosta oli tulossa vain Lumikin mökki, mutta isoveljen linna inspiroi laajennustöihin. :D

Tässä vielä perustalon taittelu-ohje. Varitse minkä värisen talon/linnan haluat ja ota sen värinen A4 arkki. Taita arkki pituussuunnassa puoliksi. 

Taita molemmat puolikkaat vielä uudestaan puoliksi.

Avaa arkki ja taita se leveyssuunnassa puoliksi.

Avaa arkkia päädystä ja litistä yläosa kolmioksi.

Tee molemmille päädyille sama ja perustalo on valmis korsiteltavaksi. (Seinät voi halutessaan liimata kiinni toisiinsa.) Minkälainen olisi unelmatalo? :)

Jos et ole huomannut, niin blogissani on käynnissä synttäriARVONTA! Vielä ehtii hyvin osallistua ja sinne pääsee tästä. 

Kurkistus 5-vuotiaan prinsessasynttäreiden kulisseihin

Blogissa on ollut pitkääkin pitkempi tauko, koska oma terveys on vähän reistaillut. Tyttären 5-vuotis synttäritkin sain järjestettyä vasta yli kuukauden oikean syntymäpäivän jälkeen. Pohdin pitkään synttäreiden pitopaikkaa, mutta päädyin pitämään juhlat kotonamme. Viime vuonna vietimme juhlat puistossa (täällä tunnelmia yhteissynttäreistä), mutta tänä vuonna on ollut sen verran epävakaiset ilmat, että en uskaltanut suunnitella ulkoilmasynttäreitä. Erilaiset touhu-peuhu-paikat mietin myös vaihtoehtoina, mutta totesin, että pienelle porukalle kotisynttäreistä saa tehtyä kaikista persoonallisimmat.

Vihdoin koitti kauan odotettu päivä. Vieraiden saapuessa ensimmäisenä ohjelmassa oli koristautumista. Jokainen sai kasvomaalausväreillä haluamansa muotoisen ja värisen kaulakorun, kruunun tai käsirenkaan. 

Ohjelmassa oli myös prinsessamekko-piparien koristelu. Olin leiponut mekon muotoiset piparit etukäteen. Minulla ei ollut mekkoon muottia, mutta leikkasin leivinpaperista mekon muodon ja sitä apuna käyttäen leikkasin piparit. Jokainen sai laittaa pinkin kuorrutteen päälle haluamansa koristeet. Syntyi upeita, kimaltavia ja runsaasti koristeltuja mekkoja. :)

Kakkua en tehnyt ollenkaan vaan pöydän katseenvangitsijana toimi keksilinna. Vadelma-valkosuklaa kuppikakut pinkillä kuorrutteella ja kruunu/kukka-koristeella herättivät myös ihastuneita huudahduksia pikku-prinsessojen saapuessa herkkupöydän ääreen. 

Viimeisenä ohjelmassa oli aarteenmetsästys. Kuningatar (eli minä) oli kadottanut aarteensa poimiessaan kukkia. Olohuoneessa olevien kukkien seasta prinsessat löysivät lapun, jossa oli vihje. Koska kukaan prinsessoista ei vielä osannut lukea, riensi tokaluokkalainen isoveli avuksi. (Isoveli odotti synttäreitä vähintään yhtä innoissaan kuin päivänsankari ja hän oli ollut myös innolla auttamassa valmisteluissa.) Vihjeessä sanottiin: "Ei ollut aarre täällä. Sen veivät perhoset". Tyttöjen huoneesta löytyi perhosia, jotka sankaritar oli 2-vuotiaan pikkusiskonsa kanssa viikkoa ennen synttäreitä askarrellut koristeeksi. 

Perhosen siiven takaa löytyi uusi viesti. (Sovimme, että jokainen prinsessa sai vuorollaan etsiä vihjelapun ja olin etukäteen miettinyt lappuja tarpeeksi monta.) Perhosten viesti kuului: "Ei ole meillä aarretta. Se oli liian painava ja putosi lohikäärmeen pesään."

Lohikäärmeen olin askarrellut yhdessä tokaluokkalaiseni kanssa. Keittiössä olevan lohikäärmeen siiven takaa paljastui taas uusi vihje, joka kertoi, että:"Ei ole aarretta minulla. Piilotin sen korkeaan torniin."

Olohuoneeseen olin askarrellut koristeeksi prinsessa Tähkäpään tornin ja ikkunasta kurkisti prinsessa, jonka hurjan pitkien hiusten letittämisessä oli tokaluokkalaiseni ollut taas apuna. Korkean tornin huipulta löytyi viesti: "Ei ole aarre täällä. Sen vei mukanaan ilkeä noita."

Makuuhuoneen oviaukkoon olimme virittäneet peiton ja siihen olin kiinittänyt askartelemani Tähkäpään kasvattiäitiä esittävän hahmon. Hahmon takaa löytyi viimeinen vihje: "Ei ole minulla. Pudotin aarteen lampeen, eikä sammakko suostu hakemaan sitä kuin prinsessoille!" Onneksi oli monta innokasta prinsessaa, jotka pääsivät jokainen vuorollaan onkimaan. Ämpäriin laitettiin pieni sammakko ja ongittiin verhon takaa yllätyspussit. Verhon takana oli esikoiseni "sammakkona" eli laittamassa ylläykset ämpäriin.

Ohjelmien välissä prinsessat ehtivät myös vähän leikkimään vapaasti omia juttujaan. Päivänsankari oli oikein tyytyväinen juhliinsa ja tilasi jo ensi vuoden juhlat samalla kaavalla... mutta katsotaan sitä sitten vuoden päästä! :D

DIY Lumilinna-nukkekoti

Ensilumi on jo jossainpäin Suomea nähty. Meillä ei vielä ole, mutta tein silti lumilinnan. Sulamattoman sellaisen. Pikkuisille prinsessa-nukeille sopivan kokoisen. 

Tähän linnaan tarvittiin muro- ja hiutalepaketteja sekä talouspaperirullan hylsyjä, paperimassaa ja liisteriä (jonka tein perunajauhosta), kuumaliimaa, teippiä, paperia ja pahvia, mattoveitsi ja sakset, kimalleliimaa, foliota, hopeatussin... ja mielikuvitusta. Teippailin ja liimailin laatikoita yhteen kunnes sain mieleisen muotoisen ja kokoisen rakennuksen. Leikkelin veitsellä ikkuna-aukkoja, ovia ja parvekkeen. Lisäsin parvekkeeksi yhden laatikon poikittain, jolloin sain parvekkeesta suuremman. Liimasin rakennelman kiinni tukevaan pahviin. Lisäilin torneja. Rakensin rappuset yhden tornin ympäri tukevasta pahvista. 

Minulla on vanhaa yleensä eristeeksi käytettävää paperimössöä, oliskohan oikealta nimeltä selluvillaa, en enää muista varmaksi. Sekoittelin siitä paperimassaa perunajauholiisterin avulla. Paperimassasta muotoilin lumikasoja ympäri linnarakennusta. 

Paperimassa kuivuttua maalasin linnan ensin valkoiseksi, että sain pakettien kirjavat pinnat  ja paperimassan haarmaan sävyn suunnilleen piiloon. Vasta tässä vaiheessa tein torneihin katot valkoisesta paperista. Maalasin linnaa vaaleansinisellä, koska halusin saada aikaan jäistä vaikutelmaa. Lapset auttoivat tekemään lumihiutale-rei'ittimellä valkoisia paperi-lumihiutaleita, joita he liimailivat seiniin ja torneihin. Foliolla viimeistelin sisäseiniä ja rappusia. Liimasin torneihin paperisia ikkunoita, joihin piirsin ikkunanpielet hopeatussilla. Lopuksi koristelin linnan yltä-päältä hopeisella kimalleliimalla. 

Lopputulos on aivan minun näköinen: pikkuisen huolimattomasti ja hätäisesti tehty, viimeistely on vähän sinnepäin, tornit hieman kallellaan jne. Mutta pääasia, että lapset ovat haltioissaan ja pienillä prinsessa-nukeilla on nyt oma koti, jolla on ihana leikkiä!

Pilttipurkista jäälinna-tuikkukippo (led-valolle)

Vielä silloin tällöin meillä tulee pilttipurkkeja tyhjäksi ja säästin yhden isomman purkin, kun ajattelin, että siihen voisi keksiä jonkun askartelun. Meillä asuu yksi Frozen-fani ja siitä sain ajatuksen kokeilla tehdä jäälinna-tuikkukippoa led-tuikulle. Ja nimenomaan led-tuikulle, koska joka paikassa toitotetaan, että pilttipurkki ei ole turvallinen tuikkukippo tavalliselle tuikulle.

Kaulin askartelusavesta (huoneenlämmössä kovettuvasta) levyn, josta leikkelin ensin pilttipurkin ympäri riittävän ja reunan ylittävän sakaraharjaisen kappaleen. Kiepautin sen purkin ympärille. Leikkelin summassa suippoja lisäsuikaleita. Etuosaan laitoin useamman kerroksen erikokoisia kappaleita päällekäin. Lopuksi kaivertelin veitsellä ovi- ja ikkuna-aukkoja. Ympyrä-ikkunat painoin pillillä.

Kuivuneen linnan maalasin akryylivärillä hieman sinertäväksi. Maalin kuivuttua liimasin pintaan muovista tekolunta, joka tosin näyttää jäältä, kun sitä on vain vähän.

Kaapista löytyi ajat sitten vahingossa ostamani väriä vaihtava led-tuikku. Tuikku on jäänyt käyttämättä, koska minusta sateenkaaren kaikissa väreissä väriään vaihtava tuikku ei luo oikeanlaista tunnelmaa. :D Tähän tarkoitukseen tuikku kuitenkin juuri ja juuri sopi. Ainakin lapsista on hurjan hienoa, kun ikkunoista loistaa vuorotellen eri värejä. Ajatus jäälinnasta toteutui hyvin, sillä mielestäni tuikkukippo tuo hyvin talvisen tunnelman. Vähän liiankin talvisen näin varhain syksyllä. :) Taidamme ottaa tämän käyttöön vasta talvella.

Huvittelua koko rahan edestä

Keksilinna -kilpailusta voittamani huvipuistorannekkeet on nyt tehokkaasti käytetty.  Särkänniemessä ei ole tullut käytyä vuosikausiin, vaikka lapsena siellä kävin vähintään kerran kesässä. Paljon oli muuttunut alue sitten viime käynnin.

Lähdimme hyvissä ajoin aamusta liikenteeseen, jotta olisimme paikalla heti, kun siellä portit aukeavat. Huvipuiston yhteydessä oleva Koiramäki-teemapuisto aukeaa tunnin aikaisemmin kuin huvipuisto, joten menimme sinne ensin.

Koiramäki oli ehdottomasti positiivinen yllätys. Tosin minulla ei ollut siitä juuri ennakko-odotuksia eikä tietoa, mitä siellä tulisi olemaan. Koiramäki on siis Mauri Kunnaksen kirja(sarja?) ja tuolla puistossa on hahmoja kirjasta; eläviä hahmoja, joissa ihminen on sisällä sekä lukuisia patsaita.

Koiramäessä on ihana maaseutu puoli, jossa on vanhanajan maatilan rakennuksia ja kotieläimiä. Ensimmäisenä kokeiltiin lautturin hommaa.

Maatilan rakennusten sisälle on keksitty pientä touhua lapsille. Lapset pääsivät kokeilemaan mm. "juuston" tekoa ja laskemaan liukumäkeä takasta.

Pihalla ihmeteltiin villasikaa ja muita tavallisempia kotieläimiä. Lapset kävivät ratsastamassa ponilla. Maatilan niityllä oli heinät kuivumassa heinäseipäillä ja kerroinkin lapsille, että kun äiti oli pieni niin pelloilla vielä näkyi heinäseipäitä, mutta nykyään näkyy vain suuria heinäkiekkoja tai valkoisia jättiläisen vaahtokarkkeja.

Kreivi Drakkulan puuhalinna keskellä Koiramäkeä oli lapsista aivan yliveto. Minäkin kävin siellä ensin, koska ovella oli lappu, että alle 5-vuotiaan kanssa pitäisi olla aikuinen... ehkä siellä ei ollut kuitenkaan tarkoitus, että aikuinen kiipeilee mukana, koska minä ainakaan en mahtunut joka koloon, enkä vallankaan pysynyt 4-vuotiaani perässä alkuunkaan. Ahdistus iski itselle, kun oli jumissa jossakin tunnelihärpäkkeessä!!

Koiramäen toinen puoli näytti vanhanajan kaupungilta puoteineen ja raatihuoneineen. Apteekissa oli myynnissä kauniita tikkareita ja nekkuja sekä muita vanhan ajan tyyliin myytäviä herkkuja.

Puolen päivän aikaan siirryimme huvipuiston puolelle. Siellä riitti pyöritystä ja huristusta. Ihanaksi yllätykseksi vanhempani olivat järjestäneet niin, että täysin tietämättämme Särkänniemeen ilmaantui mieheni sisko, joka on yksi parhaita ystäviäni. Huomasimme nopeasti, että kolmas aikuinen oli melkein välttämättömyys neljän eri-ikäisen lapsen kanssa.

Vanhin lapsista (8 v.) sai 140 (cm) -leiman ja pääsi siis hurjiinkin laitteisiin. Toiseksi vanhin lapsista (7 v.) ei saanut mitään leimaa koska sijoittui niin selvästi rajojen "yli 120cm, mutta alle 140cm" väliin. Häneltä jäi hurjimmat laitteet väliin, mutta eipä hän niihin hinkunutkaan. Juuri 4 vuotta täyttänyt pikku prinsessa sai 105 (cm) -leiman ja pääsi ilman aikuista joihinkin laitteisiin, mutta moniin tarvittiin aikuinen mukaan. Nuorin on niin pieni, että kulki rinkassa mukana, mutta vaati siis yhden aikuisen seurakseen koko ajan. Eli jotta kaikkien ei tarvinnut odottaa, kun yksi (tai kaksi) lapsista on jossakin laitteessa, jakauduimme vaihtelevasti ryhmiin ja kaikki pääsivät päivän aikana taatusti riittävän moneen härveliin.

Angry Bird -teemapuistossa lapset kiipeilivät yhdessä.

Kävimme välillä akvaariossa ja Näsinneulassa ja jakoimme hurjastelua. En olisi uskonut, että jaksamme koko päivän, mutta ihmeekseni kello oli kymmentä vaille 8 illalla, kun lähdimme autolle!