Huvittelua koko rahan edestä

Keksilinna -kilpailusta voittamani huvipuistorannekkeet on nyt tehokkaasti käytetty.  Särkänniemessä ei ole tullut käytyä vuosikausiin, vaikka lapsena siellä kävin vähintään kerran kesässä. Paljon oli muuttunut alue sitten viime käynnin.

Lähdimme hyvissä ajoin aamusta liikenteeseen, jotta olisimme paikalla heti, kun siellä portit aukeavat. Huvipuiston yhteydessä oleva Koiramäki-teemapuisto aukeaa tunnin aikaisemmin kuin huvipuisto, joten menimme sinne ensin.

Koiramäki oli ehdottomasti positiivinen yllätys. Tosin minulla ei ollut siitä juuri ennakko-odotuksia eikä tietoa, mitä siellä tulisi olemaan. Koiramäki on siis Mauri Kunnaksen kirja(sarja?) ja tuolla puistossa on hahmoja kirjasta; eläviä hahmoja, joissa ihminen on sisällä sekä lukuisia patsaita.

Koiramäessä on ihana maaseutu puoli, jossa on vanhanajan maatilan rakennuksia ja kotieläimiä. Ensimmäisenä kokeiltiin lautturin hommaa.

Maatilan rakennusten sisälle on keksitty pientä touhua lapsille. Lapset pääsivät kokeilemaan mm. "juuston" tekoa ja laskemaan liukumäkeä takasta.

Pihalla ihmeteltiin villasikaa ja muita tavallisempia kotieläimiä. Lapset kävivät ratsastamassa ponilla. Maatilan niityllä oli heinät kuivumassa heinäseipäillä ja kerroinkin lapsille, että kun äiti oli pieni niin pelloilla vielä näkyi heinäseipäitä, mutta nykyään näkyy vain suuria heinäkiekkoja tai valkoisia jättiläisen vaahtokarkkeja.

Kreivi Drakkulan puuhalinna keskellä Koiramäkeä oli lapsista aivan yliveto. Minäkin kävin siellä ensin, koska ovella oli lappu, että alle 5-vuotiaan kanssa pitäisi olla aikuinen... ehkä siellä ei ollut kuitenkaan tarkoitus, että aikuinen kiipeilee mukana, koska minä ainakaan en mahtunut joka koloon, enkä vallankaan pysynyt 4-vuotiaani perässä alkuunkaan. Ahdistus iski itselle, kun oli jumissa jossakin tunnelihärpäkkeessä!!

Koiramäen toinen puoli näytti vanhanajan kaupungilta puoteineen ja raatihuoneineen. Apteekissa oli myynnissä kauniita tikkareita ja nekkuja sekä muita vanhan ajan tyyliin myytäviä herkkuja.

Puolen päivän aikaan siirryimme huvipuiston puolelle. Siellä riitti pyöritystä ja huristusta. Ihanaksi yllätykseksi vanhempani olivat järjestäneet niin, että täysin tietämättämme Särkänniemeen ilmaantui mieheni sisko, joka on yksi parhaita ystäviäni. Huomasimme nopeasti, että kolmas aikuinen oli melkein välttämättömyys neljän eri-ikäisen lapsen kanssa.

Vanhin lapsista (8 v.) sai 140 (cm) -leiman ja pääsi siis hurjiinkin laitteisiin. Toiseksi vanhin lapsista (7 v.) ei saanut mitään leimaa koska sijoittui niin selvästi rajojen "yli 120cm, mutta alle 140cm" väliin. Häneltä jäi hurjimmat laitteet väliin, mutta eipä hän niihin hinkunutkaan. Juuri 4 vuotta täyttänyt pikku prinsessa sai 105 (cm) -leiman ja pääsi ilman aikuista joihinkin laitteisiin, mutta moniin tarvittiin aikuinen mukaan. Nuorin on niin pieni, että kulki rinkassa mukana, mutta vaati siis yhden aikuisen seurakseen koko ajan. Eli jotta kaikkien ei tarvinnut odottaa, kun yksi (tai kaksi) lapsista on jossakin laitteessa, jakauduimme vaihtelevasti ryhmiin ja kaikki pääsivät päivän aikana taatusti riittävän moneen härveliin.

Angry Bird -teemapuistossa lapset kiipeilivät yhdessä.

Kävimme välillä akvaariossa ja Näsinneulassa ja jakoimme hurjastelua. En olisi uskonut, että jaksamme koko päivän, mutta ihmeekseni kello oli kymmentä vaille 8 illalla, kun lähdimme autolle! 

Lapsiperheen seikkailut Eestissä - Kolmas päivä

Kolmantena seikkailupäivänämme keskityimme Pärnuun. Lomakodissamme syödyn pienen aamupalan jälkeen menimme katselemaan vanhaakaupungia ja söimme "jälkiaamupalan" kivassa kahvilassa. Kahvilan hinnat eivät päätä huimanneet; kahvi, 3 mehua ja 4 viineriä/pullaa maksoivat yhteensä 5,60€. Saisiko sillä Suomessa yhden kahvin ja pullan? :)

Kävelimme vanhassakaupungissa, kauniissa puistossa ja lapset leikkivät viikinki-teemaisessa leikkipuistossa.

Leikkipuistosta suuntasimme matkamme mini-eläintarhaan nimeltä MiniZoo. Odotukset olivat korkealla, silla nettitietojen mukaan siellä olisi pienten liskojen, hämähäkkien ja käärmeiden lisäksi myös Niilin krokotiili! Hiukan yllättäen täälläkin maksuvälineenä kävi vain käteinen ja koska emme olleet edelleenkään nostaneet käteistä, päädyimme taas käyttämään "lapsi-pankkiiriamme". :)

Paikalla oli vain toinen suomalaisperhe, joten työntekijä ehti kertomaan meille suomeksi paljon tarinoita ja yksityiskohtaista tietoa eläimistä. Tarantellaa olisi saanut silittää, mutta jätin väliin, koska hämähäkit ovat suorastaan puistattavia otuksia. Käärmeitä pääsi pitämään käsissään ja lapset pitelivätkin, mutta minä jätin taas väliin. :) Melkoinen pettymys oli, että krokotiilin altaassa ui pelkkiä kaloja. Krokotiili oli jossain muualla. :( Lapsista etenkin tuleva kolmasluokkalainen oli kuitenkin tästä paikasta tosi innoissaan ja ilmoitti tulevansa uudestaan. (Tummat kuvat, koska en halunnut häiritä eläimiä käyttämällä salamaa.)

Askartelijana ja käsityö-ihmisenä ilmoitin jo ennen matkaa, että ainoa paikka missä ehdottomasti haluan käydä on Maarja-Magdalena Gild. Siellä on käsityöläisten avoimia työpajoja ja siellä voi myös tehdä itse vaikka mitä tai sitten voi ostaa käsityökaupasta paikallisten käsityöläisten uniikkeja tuotteita. Olimme hiukan myöhään liikenteessä, koska paikka oli enää reilun tunnin auki ja osat työpajoista oli sulkeutuneet. Mutta ehdimme näkemään muutamia todella upeita juttuja. Lapset olivat tosi vaikuttuneita huovutetuista tauluista. Lapset ehtivät vielä osallistumaan Endla's Design Studiolla pieneen ohjattuun askarteluun. Pojat vääntelivät rautalangasta ja piipunrassista itselleen koira-avaimenrepät ja tytär teki (minun pienellä avustuksella) helmikaulakorun (Endlan FB sivuilla on 12 kuvaa meistä).

Loppupäivän vietimme Pärnun uimarannalla. Päivä oli pilvinen, joten rannalla oli mukavasti tilaa. :)

Vielä yksi seikkailupäivä tiedossa eli lisää seuraavassa postauksessa.

Lapsiperheen seikkailut Eestissä - Toinen päivä

Eestin matkamme toisena päivän lähdimme ajamaan Soomaan kansallispuistoon, joka on myös Euroopan luonnonsuojelualue. Puistoon ajaa Pärnusta noin 45 minuutissa. Pysähdyimme ennen kansallispuista pienessä kylässä nimeltä Tori. Siellä on hieno joenrantapenger, jossa on pieniä luolia. Lapset kiipeilivät hiekkakivisessä rinteessä todella innoissaan. Penkereessä näkyy historia monella tasolla, sillä ihmiset ovat kaivertaneet vuosikymmenien ajan nimiään ja vuosilukuja penkereeseen. Löysin jopa kauniisti kaiverrettuja nimiä vuodelta 1907!

Soomaan kansallispuiston infossa on pieni tiedekeskus, jossa on näytillä mm. täytettyjä paikallisia eläimiä. Lapset saivat tutkia mikroskoopeilla pieniä ötököitä. Yläkerrassa on pieni leikkitila. Asia, josta olisi pitänyt huomauttaa henkilökunnalle, mutta jota mietimme vasta jälkikäteen, oli se, että yläkerran leikkitila on pienille lapsille hengenvaarallinen. Yläkerta on parvi, jonka kaide on vain kolme poikkipuuta. Alimmainen poikkipuu on niin korkealla, että konttaava lapsi voisi aivan hyvin kontata sen ali ja pudota alakertaan! Turvallisuuteen ei taideta Eestissä kiinnittää kovin tarkkaa huomiota (ainakaan jos vertaa mitä turvallisuus-intoilijoita amerikkalaiset ovat).

Kävelyretkellemme valmistautuminen ei mennyt aivan putkeen. Olimme ostaneet edellisenä päivänä varta vasten hyttysmyrkkyä ja yleis-ötökkämyrkkyä mm. punkkeja vastaan. Päästytämme kansallispuistoon, jouduimme ikävästi toteamaan, että olimme unohtaneet myrkyt loma-asunnolle. Onneksi itikoita ei ollut aivan hirveitä määriä, mutta kyllä lapset silti vinkuivat, että itikat syövät liikaa. Valitsimme kävelyreitiksemme majava-polun. Soomaa on todella laaja alue ja siellä on monia vaellusreittejä. Näimme majavien kaatamia puita ja monia patorakennelmia (joista ei tullut yhtään kunnon kuvaa!!), mutta itse majavia emme onnistuneet näkemään.

Soomaalta lähtiessämme olimme nälkäisiä ja päätimme etsiä ruokapaikan. Google maps näytti lähistöllä jonkun pikkukylän kohdalle ruokapaikan, joten ajoimme sinne. Rakennus, jossa ruokapaikan piti olla, oli hyvin hämmentävä. Rakennuksessa oli kaksi eri liikettä, mutta ainoa tunnistettava merkki oli pieni postin tunnus ja nimi. Ikkunoista ei näkynyt sisälle. Mieheni kävi kurkkaamassa sisälle liikkeeseen, jonka ikkunassa oli postin tunnus, koska kartta näytti ruokapaikan siihen. Itseäni koko paikka hieman arvelutti. Ymäristö ei houkutellut, tien toisella puolella oli pitkä rivi rähjäisiä kerrostaloja. Mieheni kuitenkin vinkkasi, että tulkaa sisälle. Sisällä odotti positiivinen yllätys. Paikka oli oikein siisti postin ja ravintolan yhdistelmä. :) Söimme siellä oikein maittavan ruuan.

Ruuan jälkeen ajoimme takaisin Pärnuun päin. Pärnusta n. 11 km:n päässä on Nurmenuku Puhkekeskus eli Nurmenuku lomakeskus ja nettitietojen perusteella se näytti kivalta paikalta, joten ajoimme sinne. Yllätykseksemme olimme lähes ainoat ihmiset siellä. Vain kaksi muuta pientä lasta kävi siellä niiden monen tunnin aikana, jotka me siellä vietimme! Lapsemme saivat aivan omaan käyttöönsä pomppuliukumäen, pallomeren, karusellin, pikkujunan ja muut. Pieni pettymys oli se, että netistä olimme lukeneet (ja nähneet kuvia), että paikassa olisi kotieläimiä mm. poneja ja pikkupossuja. Sieltä löytyi kyllä lampaita, vuohia, kanoja, kalkkunoita, hanhia, lehmä ja sonni, mutta juuri nuo joita eniten odotin, eli ponit ja possut, puuttuivat. Lapset viihtyivät kuitenkin erinomaisesti ja ilmoittivat haluavansa tulla toisenkin kerran. Pieni yllätys tässä lomakeskuksessa oli se, että siellä kävi vain käteinen raha. Onneksi yksi lapsista oli ottanut rahansa mukaan reissuun, niin hän pääsi leikkimään pankkiiria ja lainaamaan vanhemmille rahaa hyvällä korolla. :)

Meidän siellä ollessa tapahtui iloinen perhetapahtuma ja yksi lampaista sai karitsan. Synnytystä emme sentään nähneet, mutta tunnin vanhan lampaan eläintenhoitaja meille näytti. Juuri jaloilleen noussut karitsa on kuvassa tuo musta pallero vasemmanpuoleisen valkoisen lampaan vieressä.

Lapset rakensivat (isän avustuksella) hienon talon isoista "lego"-palikoista.

Pois lähtiessämme näimme lomakeskuksen ulkopuolella tyttären suureksi iloksi hevosen.

Päivä oli kaiken kaikkiaan oikein onnistunut ja uni maittoi. Lisää seikkailuja seuraavassa postauksessa.