keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Lapsiperheen seikkailut Eestissä - Toinen päivä

Eestin matkamme toisena päivän lähdimme ajamaan Soomaan kansallispuistoon, joka on myös Euroopan luonnonsuojelualue. Puistoon ajaa Pärnusta noin 45 minuutissa. Pysähdyimme ennen kansallispuista pienessä kylässä nimeltä Tori. Siellä on hieno joenrantapenger, jossa on pieniä luolia. Lapset kiipeilivät hiekkakivisessä rinteessä todella innoissaan. Penkereessä näkyy historia monella tasolla, sillä ihmiset ovat kaivertaneet vuosikymmenien ajan nimiään ja vuosilukuja penkereeseen. Löysin jopa kauniisti kaiverrettuja nimiä vuodelta 1907!








Soomaan kansallispuiston infossa on pieni tiedekeskus, jossa on näytillä mm. täytettyjä paikallisia eläimiä. Lapset saivat tutkia mikroskoopeilla pieniä ötököitä. Yläkerrassa on pieni leikkitila. Asia, josta olisi pitänyt huomauttaa henkilökunnalle, mutta jota mietimme vasta jälkikäteen, oli se, että yläkerran leikkitila on pienille lapsille hengenvaarallinen. Yläkerta on parvi, jonka kaide on vain kolme poikkipuuta. Alimmainen poikkipuu on niin korkealla, että konttaava lapsi voisi aivan hyvin kontata sen ali ja pudota alakertaan! Turvallisuuteen ei taideta Eestissä kiinnittää kovin tarkkaa huomiota (ainakaan jos vertaa mitä turvallisuus-intoilijoita amerikkalaiset ovat).


Kävelyretkellemme valmistautuminen ei mennyt aivan putkeen. Olimme ostaneet edellisenä päivänä varta vasten hyttysmyrkkyä ja yleis-ötökkämyrkkyä mm. punkkeja vastaan. Päästytämme kansallispuistoon, jouduimme ikävästi toteamaan, että olimme unohtaneet myrkyt loma-asunnolle. Onneksi itikoita ei ollut aivan hirveitä määriä, mutta kyllä lapset silti vinkuivat, että itikat syövät liikaa. Valitsimme kävelyreitiksemme majava-polun. Soomaa on todella laaja alue ja siellä on monia vaellusreittejä. Näimme majavien kaatamia puita ja monia patorakennelmia (joista ei tullut yhtään kunnon kuvaa!!), mutta itse majavia emme onnistuneet näkemään.



Soomaalta lähtiessämme olimme nälkäisiä ja päätimme etsiä ruokapaikan. Google maps näytti lähistöllä jonkun pikkukylän kohdalle ruokapaikan, joten ajoimme sinne. Rakennus, jossa ruokapaikan piti olla, oli hyvin hämmentävä. Rakennuksessa oli kaksi eri liikettä, mutta ainoa tunnistettava merkki oli pieni postin tunnus ja nimi. Ikkunoista ei näkynyt sisälle. Mieheni kävi kurkkaamassa sisälle liikkeeseen, jonka ikkunassa oli postin tunnus, koska kartta näytti ruokapaikan siihen. Itseäni koko paikka hieman arvelutti. Ymäristö ei houkutellut, tien toisella puolella oli pitkä rivi rähjäisiä kerrostaloja. Mieheni kuitenkin vinkkasi, että tulkaa sisälle. Sisällä odotti positiivinen yllätys. Paikka oli oikein siisti postin ja ravintolan yhdistelmä. :) Söimme siellä oikein maittavan ruuan.

Ruuan jälkeen ajoimme takaisin Pärnuun päin. Pärnusta n. 11 km:n päässä on Nurmenuku Puhkekeskus eli Nurmenuku lomakeskus ja nettitietojen perusteella se näytti kivalta paikalta, joten ajoimme sinne. Yllätykseksemme olimme lähes ainoat ihmiset siellä. Vain kaksi muuta pientä lasta kävi siellä niiden monen tunnin aikana, jotka me siellä vietimme! Lapsemme saivat aivan omaan käyttöönsä pomppuliukumäen, pallomeren, karusellin, pikkujunan ja muut. Pieni pettymys oli se, että netistä olimme lukeneet (ja nähneet kuvia), että paikassa olisi kotieläimiä mm. poneja ja pikkupossuja. Sieltä löytyi kyllä lampaita, vuohia, kanoja, kalkkunoita, hanhia, lehmä ja sonni, mutta juuri nuo joita eniten odotin, eli ponit ja possut, puuttuivat. Lapset viihtyivät kuitenkin erinomaisesti ja ilmoittivat haluavansa tulla toisenkin kerran. Pieni yllätys tässä lomakeskuksessa oli se, että siellä kävi vain käteinen raha. Onneksi yksi lapsista oli ottanut rahansa mukaan reissuun, niin hän pääsi leikkimään pankkiiria ja lainaamaan vanhemmille rahaa hyvällä korolla. :)








Meidän siellä ollessa tapahtui iloinen perhetapahtuma ja yksi lampaista sai karitsan. Synnytystä emme sentään nähneet, mutta tunnin vanhan lampaan eläintenhoitaja meille näytti. Juuri jaloilleen noussut karitsa on kuvassa tuo musta pallero vasemmanpuoleisen valkoisen lampaan vieressä.


Lapset rakensivat (isän avustuksella) hienon talon isoista "lego"-palikoista.



Pois lähtiessämme näimme lomakeskuksen ulkopuolella tyttären suureksi iloksi hevosen.


Päivä oli kaiken kaikkiaan oikein onnistunut ja uni maittoi. Lisää seikkailuja seuraavassa postauksessa.

2 kommenttia: