perjantai 29. heinäkuuta 2016

Lapsiperheen seikkailut Eestissä - Neljäs päivä

Neljäntenä seikkailupäivänämme jätimme hyvästit Pärnulle ja ajelimme kohti Tallinnaa. Teimme pienen kiertolenkin Saulan kylään, n. 30 km päässä Tallinnasta sijaitsevaan Viikingikülaan eli Viikinkikylään.


Nettitietojen mukaan siellä on tarjolla kalastusta ja oman saaliin saisi sitten paistettuna syödä. Myös kirveenheittoa pääsisi kokeilemaan ja kotieläimiä ihmettelemään.  Esikoinen on kova kalamies, joten arvasimme hänen innostuvan kalastuksesta.

Vanhanaikaisiin onkivapoihin oli laitettu syötit valmiiksi, joten pääsimme heti kalastamaan. Kalalammessa näkyi paljon kaloja ja välillä kala hyppäsi vedestä saaden iloiset pärskeet aikaan, joten odotimme saavamme nopeasti saalista.



Vaan toisin kävi. Vaikka kalastusta kokeiltiin eripuolilta lampea ja syötti saatiin aivan kalan suun viereen useastikin, ei yksikään kala edes näykkäissyt syöttiä. Taisi mennä melkein tunti kalan saannin yrittämiseen ennen kuin totesimme, että kalat on taidettu syöttää täyteen tai sitten syöttinä on jotain mistä ne ei tykkää ja luovutimme. Tilasimme sitten ravintolasta muuta kuin itse pyydystettyä kalaa.

Ruokaa odotellessa mieheni kiersi lasten kanssa alueen ja tutki toimintapisteitä. Minä varasin vauvelin kanssa pöytää. Palattuaan kierrokselta mies totesi, että taitaa olla paikka menossa konkurssiin, niin huonossa kunnossa ja lahoamassa kaikki kuulemma oli. Myöskään kirveenheittoa tai muita aktiviteetteja ei kukaan ollut järjestämässä. Vain ravintolarakennukset tuntuivat olevan käytössä ja kunnossa.  Onkohan rahat loppuneet kesken? Harmi, sillä paikan idea on hyvä.

Päärakennus eli ravintola.


Viikinkiravintolassa ruoka ja juoma tuotiin teemaan sopivasti savisissa astioissa. Ravintolalla näytti menevän hyvin ja ruoka oli ihan hyvää. Lapsille tosin ei ollut montaa vaihtoehtoa lasten annoksissa, mutta siihen törmäsimme muuallakin.



"Kahvikuppi"

Ravintolan pihamaalla tepasteli kanoja ja kukko. Pihan reunalla aitauksissaan oli pässi, hanhia ja pupuja. Niitä lapset katselivat ja syöttivät mielellään.


Paikka ei täyttänyt odotuksia, mutta on todella sääli, jos kaikki se vaivannäkö, joka kylään on vuosien saatossa laitettu, pääsee lahoamaan ja rapistumaan.

Eestin matkamme loppuajan vietimme Tallinnassa. Loppuaikaa oli vähän enemmän kuin olimme molemmat luulleet. Vasta Tallinnassa tulimme tarkistaneeksi lautan lähtöajan ja se olikin 22:30 eikä 19:30, niin kuin olimme kuvitelleet. Siinä sitten ihmettelimme, että kuinka olimme noin myöhäisen lähdön ottaneet, mutta eipä asialle enää mitään voinut.

Onneksi olimme miettineet Viinkinkikylälle varasuunnitelman ja hyödynsimme nyt sen. Menimme Energian Oivalluskeskukseen, tiedekeskukseen. Siellä riittikin lapsille paljon nähtävää, kokeiltavaa ja oivallettavaa. 1 -vuotiaammekin touhusi pienten lasten leikkipaikassa innoissaan. Touhutessa jäi kuvaaminen väliin, joten ei ole kuvia kaikenmaailman härveleistä mitä siellä sai kokeilla.


Kaiken touhun jälkeen lapset jaksoivat nippa nappa kävellä vanhaan kaupunkiin lähimpään ravintolaan iltapalalle. Ruuan jälkeen, kysyimme että haluavatko lapset mennä hetkeksi touhuamaan puistoon vai mieluummin autoon istumaan ja odottamaan laivaan pääsyä. Lapset valitsivat auton eli taisivat olla tosiaan väsyksissä. :)

Laivaan päästyä virtaa riitti taas leikkihuoneessa leikkimiseen ja ostosten tekoon. Onneksi paluumatkalla tulimme nopealla laivalla, jolloin matka kesti vain 2 tuntia (mennessä keski 3,5h). Laivan saavuttua satamaan ja meidän päästyä autoon lapset olivat unessa ennen kuin pääsimme ajamaan auton ulos laivasta. (Siinä meni tosin yllättävän kauan, yli puoli tuntia. Taisimme olla viimeisten laivasta poistujien joukossa.)

Ylimääräisiä sydämentytkytksiä saimme, kun ajoimme satama-alueelta ensimmäisiin liikennevaloihin. Valot olivat pimeinä, koska oli yö. Joku pakettiauto ajoi meidän vasemmalta puolelta tasa-arvoiseen risteykseen kovalla vauhdilla hidastamatta. Mies joutui tekemään äkkijarrutksen, ettei pakettiauto törmännyt meidän nokkaan. Esikoinen oli nukahdettuaan kellahtanut niin, että turvavyö oli kai jotenkin huonosti, koska hän löi naamansa ilmeisesti edessä olevaan tuoliin ja satutti huulensa. Onneksi ei käynyt pahemmin.

Pienistä pettymyksistä huolimatta matka oli kaiken kaikkiaan onnistunut ja kaikilla oli huippu kivaa. Lapset ilmoittivat haluavansa uudestaan Eestiin. Ehkä teemme sinne matkan siis ensi kesänäkin!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti