Poikien 3D-askartelu

Tilasin meidän pojille (esikoinen syksyllä 10 vuotta täyttävä ja kakkonen tänään 8 vuotta) Kiinasta 3D palapelin tai miksi tuollaista kasattavaa askartelua sitten nimittäisikään. Teimme jo aikaisemmin koko lapsikatraan kanssa vastaavan 3D-linnan ja pojat halusivat sen jälkeen lisää. Nyt postissa saapui mm. miehekäs sotalaiva ja se piti päästä heti rakentamaan. Pojat saivat laivan tehtyä aivan ilman minun apua ja hienohan siitä tuli! 

Se on heinäkuu! Ihanaa viikonloppua kaikille!

Purjevene opelle

Poikani tekivät opettajajilleen kiitokseksi kuluneesta vuodesta purjeveneet. Vene on hankaussieni, jonka toinen pää leikattiin veneen kokkaa muistuttamaan. Purjeeksi laitettiin tiskirätti, johon pojat saivat miettiä ja kirjoittaa opettajalle viestin. Teksti on kirjoitettu tekstiilitussilla ja testasin omaan rättiin, että se kesti kuumassa vedessä pesua ja hinkkausta. Masto on grilli-tikku ja maston päässä on paperinen lippu, johon pojat värittivät Suomen liput. Vähän erilaiset kukat opettajille ja ehkä opeille tulee hyvä mieli näillä räteillä pöytää pyyhkiessä. :)

Ekaluokkalaiseni purjevene.

Kolmasluokkalaiseni purjevene.

Pojat maalasivat veneille alustaksi paperilautaset.

Pakkasin veneet sellofaaniin.

Ihanaa kesää ja lomaa kaikille opettajille ja kaikille muillekin kasvattajille!

Lapsiperheen seikkailut Eestissä - Neljäs päivä

Neljäntenä seikkailupäivänämme jätimme hyvästit Pärnulle ja ajelimme kohti Tallinnaa. Teimme pienen kiertolenkin Saulan kylään, n. 30 km päässä Tallinnasta sijaitsevaan Viikingikülaan eli Viikinkikylään.

Nettitietojen mukaan siellä on tarjolla kalastusta ja oman saaliin saisi sitten paistettuna syödä. Myös kirveenheittoa pääsisi kokeilemaan ja kotieläimiä ihmettelemään.  Esikoinen on kova kalamies, joten arvasimme hänen innostuvan kalastuksesta.

Vanhanaikaisiin onkivapoihin oli laitettu syötit valmiiksi, joten pääsimme heti kalastamaan. Kalalammessa näkyi paljon kaloja ja välillä kala hyppäsi vedestä saaden iloiset pärskeet aikaan, joten odotimme saavamme nopeasti saalista.

Vaan toisin kävi. Vaikka kalastusta kokeiltiin eripuolilta lampea ja syötti saatiin aivan kalan suun viereen useastikin, ei yksikään kala edes näykkäissyt syöttiä. Taisi mennä melkein tunti kalan saannin yrittämiseen ennen kuin totesimme, että kalat on taidettu syöttää täyteen tai sitten syöttinä on jotain mistä ne ei tykkää ja luovutimme. Tilasimme sitten ravintolasta muuta kuin itse pyydystettyä kalaa.

Ruokaa odotellessa mieheni kiersi lasten kanssa alueen ja tutki toimintapisteitä. Minä varasin vauvelin kanssa pöytää. Palattuaan kierrokselta mies totesi, että taitaa olla paikka menossa konkurssiin, niin huonossa kunnossa ja lahoamassa kaikki kuulemma oli. Myöskään kirveenheittoa tai muita aktiviteetteja ei kukaan ollut järjestämässä. Vain ravintolarakennukset tuntuivat olevan käytössä ja kunnossa.  Onkohan rahat loppuneet kesken? Harmi, sillä paikan idea on hyvä.

Päärakennus eli ravintola.

Viikinkiravintolassa ruoka ja juoma tuotiin teemaan sopivasti savisissa astioissa. Ravintolalla näytti menevän hyvin ja ruoka oli ihan hyvää. Lapsille tosin ei ollut montaa vaihtoehtoa lasten annoksissa, mutta siihen törmäsimme muuallakin.

"Kahvikuppi"

Ravintolan pihamaalla tepasteli kanoja ja kukko. Pihan reunalla aitauksissaan oli pässi, hanhia ja pupuja. Niitä lapset katselivat ja syöttivät mielellään.

Paikka ei täyttänyt odotuksia, mutta on todella sääli, jos kaikki se vaivannäkö, joka kylään on vuosien saatossa laitettu, pääsee lahoamaan ja rapistumaan.

Eestin matkamme loppuajan vietimme Tallinnassa. Loppuaikaa oli vähän enemmän kuin olimme molemmat luulleet. Vasta Tallinnassa tulimme tarkistaneeksi lautan lähtöajan ja se olikin 22:30 eikä 19:30, niin kuin olimme kuvitelleet. Siinä sitten ihmettelimme, että kuinka olimme noin myöhäisen lähdön ottaneet, mutta eipä asialle enää mitään voinut.

Onneksi olimme miettineet Viinkinkikylälle varasuunnitelman ja hyödynsimme nyt sen. Menimme Energian Oivalluskeskukseen, tiedekeskukseen. Siellä riittikin lapsille paljon nähtävää, kokeiltavaa ja oivallettavaa. 1 -vuotiaammekin touhusi pienten lasten leikkipaikassa innoissaan. Touhutessa jäi kuvaaminen väliin, joten ei ole kuvia kaikenmaailman härveleistä mitä siellä sai kokeilla.

Kaiken touhun jälkeen lapset jaksoivat nippa nappa kävellä vanhaan kaupunkiin lähimpään ravintolaan iltapalalle. Ruuan jälkeen, kysyimme että haluavatko lapset mennä hetkeksi touhuamaan puistoon vai mieluummin autoon istumaan ja odottamaan laivaan pääsyä. Lapset valitsivat auton eli taisivat olla tosiaan väsyksissä. :)

Laivaan päästyä virtaa riitti taas leikkihuoneessa leikkimiseen ja ostosten tekoon. Onneksi paluumatkalla tulimme nopealla laivalla, jolloin matka kesti vain 2 tuntia (mennessä keski 3,5h). Laivan saavuttua satamaan ja meidän päästyä autoon lapset olivat unessa ennen kuin pääsimme ajamaan auton ulos laivasta. (Siinä meni tosin yllättävän kauan, yli puoli tuntia. Taisimme olla viimeisten laivasta poistujien joukossa.)

Ylimääräisiä sydämentytkytksiä saimme, kun ajoimme satama-alueelta ensimmäisiin liikennevaloihin. Valot olivat pimeinä, koska oli yö. Joku pakettiauto ajoi meidän vasemmalta puolelta tasa-arvoiseen risteykseen kovalla vauhdilla hidastamatta. Mies joutui tekemään äkkijarrutksen, ettei pakettiauto törmännyt meidän nokkaan. Esikoinen oli nukahdettuaan kellahtanut niin, että turvavyö oli kai jotenkin huonosti, koska hän löi naamansa ilmeisesti edessä olevaan tuoliin ja satutti huulensa. Onneksi ei käynyt pahemmin.

Pienistä pettymyksistä huolimatta matka oli kaiken kaikkiaan onnistunut ja kaikilla oli huippu kivaa. Lapset ilmoittivat haluavansa uudestaan Eestiin. Ehkä teemme sinne matkan siis ensi kesänäkin!

Lapsiperheen seikkailut Eestissä - Ensimmäinen päivä

Lähdimme ensimmäistä kertaa pidemmälle lomamatkalle autolla neljän lapsemme kanssa. Kohteeksi valittiin Eesti ja siellä lähinnä Pärnun alue. Lapset eivät ole aikaisemmin olleet autolautalla (lentokoneessa sitäkin useammin), joten lauttamatka Helsingistä Tallinnaan oli jo elämys. Laivalla oli kivat leikkihuoneet ja tulipa vastaan Muumipeikkokin, jota pääsi halaamaan.

Eestiin päästyämme suuntasimme ensin Haapsaluun. Siellä on hieno piispanlinna (osittain raunioina), jossa riittää paljon nähtävää ja tutkittavaa. Linnassa on kivasti hyödynnetty rekvisiittaa ja mallinukkeja, joilla paikasta on tehty erityisen mielenkiintoinen. Linnaan liittyy myös tarinoita, joista voi lukea opastauluista. Kellarista löytyy yhden tarinan kummitus ja silmät punaisena hehkuva, aarretta vartioiva koira. Torneihin noustaan monen monta jännittävää, kapeaa ja jyrkkää porrasta. Linnan pihamaastossa on lapsille vielä iso leikkipuisto, joten Haapsalussa meillä vierähti mukavasti monta tuntia.

Illaksi ajoimme Pärnuun. Majapaikkana meillä oli aivan vanhankaupungin ytimessä yksityiseltä vuokrattu, modernisti sisustettu kaksio. Sijainti ei ehkä ollut kuitenkaan paras aikaisin nukkumaan käyvälle lapsiperheelle, koska kävelykadun ravintoloista ja pubeista kantautui live-musikkia erittäin kuuluvasti ainakin puoleen yöhön asti. Meidän lapsia meteli ei tosin häirinnyt, mutta itse olen herkkäuninen ja melu vaivasi jonkin verran.

Lisää Eestin seikkailuja tulossa seuraavassa postauksessa.

Ideoita lasten merirosvo-kutsuille

Teemakutsuja on mukava järjestää. Merirosvo on suosittu teema poikien keskuudessa. Tässä jutussa kerronkin joitain vinkkejä merirosvo-juhlien asuihin, koristeluun, leikkeihin ja tarjottaviin. Nämä kutsut juhlittiin jo pari vuotta sitten, mutta en ole esitellyt näitä vinkkejä täällä vielä. Toivottavasti joku saa hyviä ideoita tuleviin juhliinsa.

Houkutteleva kutsu antaa viitteitä minkälaiset teema-kutsut on tiedossa. 

Meillä seiniä koristeltiin paperista itse tehdyillä teemaan sopivilla kuvilla. Lapset askartelivat apuna paperista kaloja. Poikani (siihen aikaan 5v.) piirsi hain ja miekkavalaan.

Isoimmat seinäkoristeet toimivat aarteenmetsästyksessä vinkkien piilopaikkoina. Pienestä koristelaivasta löytyi aarteenmetsästyksen ensimmäinen vihje: "Ei aarre ollut laivassa. Se putosi mereen ja sen söi valas!"

Valaan suusta löytyi viesti: "En tykännyt aarteesta. Sylkäisin sen simpukkaan."

Simpukan viesti kertoi: "Helmiä etsiessään aarteen löysi merenneito."

Vaan tyhjin käsin oli merenneitokin: "Aarre lipesi minulta ja tarttui kalastajien verkkoihin."

"Verkot repesivät. Mustekala sai aarteen ja piilotti sen laivan hylkyyn."

"Aarteen löysi papukaija, joka lensi aarre mukanaan ulos puun oksalle!" Nopeasti lapset oivalsivat, että nyt pitää juosta ULOS!

Lopulta pihalta löytyi papukaija-pinata, jonka sisältä löytyi kaikille herkkuja, jahka pinata saatiin ensin rikki.

Muita leikkejä kutsuilla olivat "Sukeltajan pelastus" ja "Kapteeni koukku-käsi". 

"Sukeltajan pelastuksessa" laitettiin ämpäriin vettä ja kaikki lelulaatikoista löytyneet mereen viittaavat lelut (jotka kestävät vettä) laitettiin ämpäriin. (Leikki on syytä järjestää ulkona tai sitten tiloissa, jotka kestävät vesiroiskeet.) Lapsille esiteltiin sukeltaja-lelu, joka sekoitetiin ämpärissä olevien lelujen joukkoon. Vuorotellen jokainen pääsi pelastamaan sukeltajaa ämpäriin katsomatta eli esineitä tunnustelemalla. Otettiin aikaa, kuka suoriutui nopeimmin sukeltajan pelastamisesta. Sukeltajan tilalla voi tietysti käyttää mitä tahansa sovittua lelua.

"Kapteeni koukku-käsi" -leikki syntyy henkarin koukusta ja pussillisesta mini pretzeleitä (=suolatikkuja rinkelin muodossa). Pretzelit kaadetaan isoon laakeaan kulhoon. Vuorotellen jokainen lapsi saa olla kapteeni koukku-käsi ja yrittää poimia kulhosta koukulla niin monta pretzeliä kuin minuutissa ehtii. On muuten yllättävän hankalaa! :) Onkimansa pretzelit saa tietysti syödä, jahka ne on laskettu. Leikin lopuksi pretzeleitä saa syödä myös he, jotka eivät onkimisessa kovin hyvin menestyneet.

Herkkupöydässä meillä oli vesimelooni, jonka olin kaivertanut muistuttamaan haita tai jotain muuta terävähampaista kalantapaista otusta. 

Kakku oli merirosvolaiva (mikään superleipuri kun en ole niin kakku oli vähän lässähtänyt ja kinuskit ei pysyneet siellä missä piti). Koristeet tein hyvissä ajoin etukäteen. Laivasta löytyi merirosvo, myrskylyhty, aarrearkku, ruori, köyttä, ankkuri... purjeet tein paperista puiseen grillivartaaseen. Laivan vierellä ui merenneito ja mustekala sekä simpukoita.

Menusta löytyi myös nakki-mustekaloja, pikku miekkoihin pujotettuja rypäleitä, simpukka-keksejä, suklaa-kolikkoja, muffineja merirosvolipuilla, juustosarvia ja sipsiä. Pöydässä oli koristeena pieni aarre-arkku, jonka olin täyttänyt koruilla. Lisäksi pöydässä oli koristeena paperisia simpukka-, meritähti- ja kala-kuvioita.

Hauskoja teemaan sopivia asuja voi askarrella melko edullisesti, kun käyttää mielikuvitusta!

Esikoinen halusi olla mustekala. Ostin kirpputorilta isokokoisen hupparin. Valitettavasti värejä ei ollut tarjolla kovin hyvin, joten oli tyytyminen ruskeaan. Leikkelin helman suikaleiksi, niin että sain ommeltua niistä 6 lonkero-pötköä. Hihat toimivat kahtena lonkerona, jolloin lonkeroita tuli yhteensä 8. Silitin lonkeroihin imukupeiksi pyöreitä kuvioita. Jälleen värivalinta oli hieman outo, mutta en löytänyt muuta kuin pinkkiä seepra-kuviota. Se sai kelvata. Laitoin lonkeroihin täytteeksi vanua. Huppuun oli aluksi suunniteilla mollo-silmät, mutta poika halusikin puvun ilman silmiä.

Merirosvolle housuiksi löytyi mustat lyhyeksi jääneet collagehousut, joissa oli reikä. Leikkasin lahkeet shortseiksi ja tein reunasta repaleisen näköisen. Kirpparilta löytyi parilla eurolla poikien juhlaliivi, joka sopi merirosvolle. Punainen huivi löytyi kaapin kätköistä vyöksi ja leikeissä rispaantunut merirosvo-hattu kelpasi vielä päähineeksi. Silmälapun olisi voinut askarrella itse, mutta päädyin ostamaan sen kaupasta.

Pikkuinen merenneito sai pyrstön kirpparilta ostetuista aikuisten leggingseistä. Leikkasin lahkeet poikki viistosti pystön muotoon ja ompelin reunat kiinni. Vyötärönauhan alapuolella leikkasin aukon, josta merenneidon jalat pujotettiin ulos, jotta konttaus onnistuisi hyvin. Kavensin vyötärön pikkuiselle sopivaksi. Koristelin pyrstöön kimalleliimalla suomuja ja evän. Pystön sisälle löytyi ohutta superlonia tueksi. Kaapista uimapuku pyrstön kaveriksi ja rusettipanta päähän.