keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Suklaakalenterista xyli-pastilli-kalenteri

Meillä ei ole aikaisempina vuosina ollut suklaakalentereita syystä, että esikoiseni (9 v.) inhoaa sydämensä pohjasta suklaata (ja kaakaota) kaikissa sen muodoissa. Toinen syy on se, että olen tykkännyt askarrella ja kasailla lapsille toiminnallisen kalenterin ja tarina-kalenterin. Niissä on enemmän jännitystä, koska joka aamu ei ole odottamassa suklaapala (pahimmassa tapauksessa pahanmakuista suklaata). Kolmas syy miksi olen vältellyt suklaa- ja karkkikalentereita on, että en ole halunnut antaa lapsille karkkia joka aamu. (Vaikka eihän se suuren suuri suklaapala siellä luukussa olekaan.)


Tänä vuonna saimme yllättäen 4 suklaakalenteria. (Meillä on siis 4 lasta, joista nuorimmalle tulee ikää juuri ennen joulua 1,5 vuotta.) Meillä on tänäkin vuonna toiminnallinen kalenteri ja tarina-kalenteri. Olin ajatellut ostaa kuvakalenterin kolmanneksi, jolloin kolme vanhinta lasta saisi aukaista vuoroaamuin kolmea eri kalenteria.  Arvelin nuorimmaisenkin haluavan osallistua aukaisuun, mutta en ollut vielä ratkaisuut mitä hänelle tekisin. Suklaakalenterit sekoittivat suunnitelmiani. Kuvakalenteri jäi ostamatta ja asiaa harkittuani totesin, että tuunaan suklaakalentereista jotain muuta. 

Kysyin Facebookissa vinkkejä ja sain hyviä ideoita. Tosi kiva idea olisi ollut täyttää kalenterin koloset kipsillä ja laittaa ripustusnaru kipsiin. Sitten olisi pieni pöytäkuusi, johon joka päivä saisi ripustaa uuden kipsi-koristeen. Valittettavasti askartelukaupasta oli kipsi juuri sinä päivänä loppunut, kun sinne pääsin enkä ehtinyt enää ajoissa muualta etsimään. Tämän idean toteutan ehkä jonain toisena jouluna.

Tänä vuonna toteutin xylitol-pastilli-idean. Eli suklaat pois ja pastillit tilalle. Käytin kahta eri makua. Hammaskeijun luomu-mustikkaa ja päärynää. 


Jokainen voi kuvitella mitä käy, kun kalenterin nostaa pystyyn. Hyvin todennäköisesti kävisi niin, että irralliset pastillit ropisisivat kalenterin alalaitaan ja lokerot olisivat tyhjiä. Tähän sain vinkin, että käytä kelmua. En tiedä kuinka muut ovat kelmun käytön toteuttaneet. Yhtenäisenä levynä kelmu ei estänyt pastillien liikkumista, koska se ei tarttunut muoviin. Kokeilin kuumaliimaakin, mutta se tuppasi sulattamaan kelmun. Minä sitten teippailin kelmua suikaleina niin, että kalenterin kolojen alaraunan kohdalle tuli aina teippiä. Yläreunasta kelmu on irrallaan, joten pastilli on toivottavasti helppo kaivaa pois. 

Varmasti tulee nuorimmainen olemaan innoissaan, kun hänellä on oma kalenteri. Kovasti kiinnosti kalenteri heti pikkuista, vaikka ei vielä tiedäkään, että luukkuja pääsee aukomaan. :) 


Ps. Jätin kaksi suklaakalenteri käyttämättä. Kolmanteen kalenteriin laitoin vaihtelevasti eri värisiä & makuisia purukumeja ja xylitol-pastilleja, mutta laitoin aina kolme samaan koloon. Eli sieltä saa kaikki kolme isointa lasta xylitolia joka aamu. (Toiminnallisesta-kalenterista tulee yllätys kaikille ja tarinan kuulevat tietysti kaikki, joten kaikista kolmesta kalentereista tulee kaikille jotain.)

tiistai 29. marraskuuta 2016

Kirjansivuista koristeita oksatauluihin

Loppumattoman tuntuinen on se epämääräisen tavaran määrä, jota olen vanhempieni varastoon kasannut iät ajat sitten (eli ennen naimisiin menoa ja vähän vielä sen jälkeenkin). Sieltä löytyi kauniit oksista tehdyt risukkokehykset, kaksi eri kokoa. Niihin olin joskus muinaisina aikoina liimannut kuivakukista ja mm. kuivatuista appelsiineistä koristeita, mutta ne olivat nyt aikansa eläneitä ja rapistuneita. Enkä taaskaan muistanut ottaa kuvaa tuosta lähtötilanteesta ennen kuin revin kaikki härpäkkeet irti. 

Tällä hetkellä olen ihastunut vanhoista kirjansivuista tehtyihin koristeisiin, joten päätin käyttää kirjan sivuja jotenkin oksakehysten koristelussa. Päädyin tekemään ruusuja.

Kuumaliimalla kehykseen kiinni muutama kirjan sivusta rullattu ruusu ja vähän juuttinarua. Pelkistetty, mutta tässä tuo kehys on jo niin kiva, että en halunnut sitä liikaa piilottaa. Kokeilin pienellä pyykkipojalla laittaa risukkoon kuvia kiinni ja sekin on ihan hauska vaihtoehto, mutta ainakin alkuun pidän kehykset ilman kuvia.



torstai 24. marraskuuta 2016

Tuli niin kiva, että en ehkä haluaisikaan antaa pois

Löysin vanhempieni varastosta yli 15 vuotta vanhan koristeen. Se oli pieni taulu, jonka joskus sain kaveriltani ja se on ollut jo yli 10 vuotta varastossa. Siinä oli reunat punaruskeaa puuta, vihreä omena ikkuna-aukossa, omenan vihreää ruudullista nauhaa, niintä, iloisen oransseja koriste-porkkanoina (joita hiiret olivat nakerrelleet) ikkunan ympärillä. Valitettavasti en ottanut siitä kuvaa ennen kuin revin kaikki vanhat härpäkkeet irti, mutta taulu oli siis värikäs. Ainoastaan koriste-omppo on enää jäljellä.


 Ajattelin, että tuunailen taulua jotenkin ja vien koulun joulumyyjäisiin tyrkylle...

Maalasin puuosan vaalean harmaalla ja valkoisella. Liimasin juuttinarusta ripustuslenkin ja vähän koristetta. Täytin pikkuriikkisiä lasipulloja erilaisilla helmillä ja kookoshiutaleilla. Liimasin pullot ikkunalle. Ja tykästyin. Siitähän tuli niiiin soma. Taulu sopisi myös kivasti väreiltään meidän keittiöön. Toisaalta tarkoitukseni on yrittää vähentää meidän tavaramäärää, joten ehkä kuitenkin kokeilen, jos joku muukin tykkää ja ostaa tämän pois. Ja jos ei osta, niin eipä harmita sekään. :)




keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Mustikka-tahran Murphyn laki

Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun näin kävi. Lapsella on päällään kirjava paita (tai mekko tai mikä tahansa vaate), jossa on tummia kohtia ja valkoisia kohtia. Syödään jotain mustikasta tehtyä herkkua, kuten mustikkarahkaa tai mustikkasmoothieta tai mustikkapiirakkaa tai... Lapselta putoaa yksi huomaamaton tippa tai pieni muru sitä mustikkaista herkkua. Mihin se putoaa? No, tietysti siihen valkoiseen kohtaan. Pahinta on, että sen tahran huomaa vasta illalla, kun se on jo jämähtänyt tehokkaan tiukkaan siihen valkoiseen alustaansa. Siinä sitä tuijottaa paitaa ja pohtii, että miksi, oi miksi juuri tähän valkoiseen. Vieressä olisi ollut monta hyvää sävyä sinistä johon tahra olisi sulautunut kuin mustikka metsään. Kuulostaako tämä mustikka-tahran Murphyn laki kenellekään muulle tutulta?

maanantai 21. marraskuuta 2016

P*skarteluhaaste #333



P*skarteluhaasteessa oli haasteena tosi herkulliset värit, joten pitihän sitä kokeilla mitä niistä syntyisi. 

Jotain tuo kortti vielä kaipaisi, mutta en osaa päättää, että mitä, joten pelkistetyllä linjalla mennään taas. :)


sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Koukussa Kortteihin Vintage -haaste #75

Haasteen aiheena on rusetti. Tähän teemaan syntyi useampikin ajatus ja toteutin niistä tällaisen pelkistetyn onnittelu-kortin.

perjantai 18. marraskuuta 2016

Arvonta vinkki

Joulu lähestyy tänäkin vuonna. :) Joulukoristeita täällä jo suunnitellaan, sisustusta vaihdetaan pikku hiljaa talvisemmaksi ja jouluisemmaksi, jouluisia askarteluja tehdään innolla. Lisää ihania jouluisia juttuja voi voittaa Kotini on Helmeni -blogin arvonnasta, jonne pääset tästä.

tiistai 15. marraskuuta 2016

Kuusi-kuusenkoristeita

Minulla on nyt kokeilussa monenlaiset kuusenkoristeet ja muut jouluhärpäkkeet, jos vaikka tulisi vastaan sopiva juttu mitä tehdä koulun joulukirppis-myyjäisiin. Näin jossakin kuvan kauniista ja simppeleistä kuusenkoristeista, mutta en perehtynyt niihin sen tarkemmin. Muistin varassa päätin kokeilla.

En muista mitä materiaalia helmien lisäksi näkemässäni kuvassa oli käytetty, mutta itse päädyin käyttämään askarteluhuopaa. Leikkasin huovasta suikaleita (jotka venyivät puolet pidemmiksi!). Pujotin neulan ja ompelulangan avulla vuorotellen helmiä ja huopasuikaletta niin, että muodostui kuusi. Lopuksi ompelin samalla langalla vielä kiinnitysnarun.

Kokeilin erilaisia väriyhdistelmiä vähän sen mukaan minkä värisiä helmiä löysin varastostani. Itse tykästyin sini-valkoisiin kuusiin (ei tosin erotu kuvassa edukseen, koska on vaalea tausta). Vanhin poikani (9v.) sanoi pitävänsä eniten vihreistä kuusista. Näistä tuli minusta aika kivoja vai mitä tykkäätte?





lauantai 12. marraskuuta 2016

Huumorilahja isänpäivänä

Isälle ja paapalle ja vaarille on aika vaikea keksiä lahjoja. Onneksi heille voi ostaa/tehdä vähän humoristiakin juttuja lahjaksi. Tänä vuonna tein navanlämmittimet! :D Tein itse sopivan pienet rasiat paperista taittelemalla. Ohjeen rasian taitteluun löysin täältä. Lämmittimeksi käy mikä tahansa kangas tai vaikka vanupallero. Minulla sattui olemaan pörröistä teddy-kangasta. Violetti ei ehkä ole perinteisesti miehekkäin väri, mutta se sopii tähän ja se on myös toisen poikani lempiväri. Jännityksellä odotan, kuinka mehevät isänpäivä-naurut huomenna saadaan.



torstai 10. marraskuuta 2016

Vanilija-pipareita joulua odotellessa

Neiti 4v. halusi leipoa pipareita. Koska olen suunnitellut toiminnallisen joulukalenterin, jonka luukusta tulee heti joulukuun alkupäivinä piparkakkujen leipomista, en halunnut leipoa nyt joulupipareita. Tytär halusi ehdottomasti käyttää muotteja. Teimme sitten vanilijan makuisia, sydämen ja perhosen muotoisia pipareita. Näitä tehdessä tuli jo vähän jouluinen olo, mutta maku muistutteli ennemminkin kesästä kuin joulusta. :)


Ohjeen löysin ihanasta Isoäidin reseptillä -blogista. Tosin meidän reseptistä jäi kardemumma pois, koska sitä ei ollut kaapissa. Kaneli jätettiin pois ja "korvattiin" vanilijalla, koska en halunnut vielä "joulu-makua". :)


Vanilija-piparit, rapeat ja maistuvat  (meidän versio, alkuperäinen on täällä)

3 kananmunaa
2 1/2 dl sokeria
2 tl vanilijasokeria
50 g voita (pehmeäksi sulatettua)
1 tl leivinjauhetta
n. 7 1/2 dl vehnäjauhoja
jauhoa levinalustan jauhottamiseen

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, lisää pehmeä rasva. Sekoita leivinjauhe  ja vanilijasokeri vehnäjauhoihin. Sekoita jauhot taikinaseokseen. Nosta taikina jääkaappiin ainakin tunniksi.

Kauli taikina jauhotetulla leivinalustalla levyksi, painele kuviot piparimuoteilla, nosta leivinpaperilla vuoratulle pellille ja pasta 200 asteisessa uunissa 6-10 minuuttia (riippuen kuinka paksuja pipareita teet) kunnes reunat alkavat ruskistua (jos koko pipari ruskistuu ja näyttää tavalliselta piparkakulta, on se ollut uunissa liian kauan).

maanantai 7. marraskuuta 2016

Hurrrjan hieno Mustekala-merirosvo

Kuvahaun tulos haulle davy jones lego
Kuva lainattu netistä.
Tämä postaus piti kirjoitella jo viime viikolla, mutta en ehtinytkään. Postaus liittyy vähän vielä Halloweeniin, mutta toisaalta tämä asu sopii hyvin mihin tahansa naamiaisiin.

Etsiskelin pojille netistä hattuja ja törmäsin virkattuihin pipoihin, jotka näyttivät mustekaloilta. Pojat tykkäävät kovasti eläimistä ja ihastuivat mustekala-pipoihin ja halusivat sellaiset. Sellaiset tilattiin. Pipojen saavuttua (jo syyskuussa), esikoinen hihkaisi heti, että hän tietää miksikä pukeutuu Halloweenina.

Meidän pojilla on pleikarille Lego Pirates of Caribbean -peli ja siinä on merirosvo, jolla on mustekala naamana. Monet ovat ehkä nähneet Pirates of Caribbean -elokuvan, jossa tämä hahmo seikkailee. Tyypin nimi on Davy Jones ja hän on Lentävän Hollantilaisen eli aavelaivan kapteeni. Mustekala-piposta tulee tuo tyyppi erehdyttävästi mieleen.



Kirpparilta hain muutamalla eurolla kumisaappaat ja mustan takin. Merirosvo-hattu löytyi kotoa valmiiksi. Pengoin kangas- ja askarteluvarastojani ja sieltä löytyi kaikki muu, mitä asuun käytettiin. Asuun yritin saada "leväisen" vaikutelman. Liimasin myös oikeita simpukoita koristeeksi. Hahmolla on tosen käden tilalla ravun saksikäsi ja se syntyi pahvista, jonka päällystin kankaalla.





Ei meidän hahmosta tullut ihan esikuvansa näköistä, mutta sanotaan, että tuo Davy Jones toimi innoittajana ja inspirationa tämän Halloween-puvun kohdalla. :) Poika tykkäsi ja se on pääasia.

torstai 3. marraskuuta 2016

Askartele Tarina-joulukalenteri

Joulukalentereita näkyy jo kaupoissa ja jos itse haluaa kalenterin tehdä, niin nyt on hyvä aika aloittaa. Viime vuonna meillä odotettiin joulua tarina-kalenterin kanssa. Kirjoitin itse tarinan, joka jatkui päivästä toiseen ja samalla lapset saivat laittaa maalaamaani taustaan yhden hahmon lisää. Tässä on tarina kokonaisuudessaan, jos joku haluaa käyttää sitä tänä jouluna. :) Hahmoihin minulla ei ole antaa tarkempia piirustusmalleja, mutta niissä voi hyvin hyödyntää myös tarroja, kiiltokuvia, valokuvia, lehtileikkeitä ym. tai sitten piirtää itse.

Tästä lähdettiin liikkeelle.
Tältä kalenteri näytti jouluaattona.

1. joulukuuta
Lumiukko
Lapset olivat tehneet edellisenä päivänä metsän reunaan hienon lumiukon. Illan hämärtyessä lumiukko katseli metsäaukiolle ja tuumi: “Täällä on vähän yksinäistä. Mistähän saisin tänne seuraa? Kas, tuollahan on kaunis kuusi! Sekin näyttää yksinäiseltä. Taidan ryhtyä sille ystäväksi.” Lumiukko vilkutteli kuuselle. Näytti, että kuusi heilutteli huurteisia oksiaan tervehdykseksi. Lumiukko virnisti onnellisena, eikä tuntenut oloaan enää yhtä yksinäiseksi kuin aikaisemmin.

2. joulukuuta
Karhu
Pimenevässä illassa tepasteli aukiolle karhu-vaari. Se oli herännyt kesken kaiken talviuniltaan. Nyt se löntysteli katsomaan lumiukkoa ja kuusta pieni kynttilä ja hunajapurkki mukanaan. Pienen kynttilän lepattavassa valossa kuusi näytti erityisen kauniilta ja lumiukko hyvin onnelliselta. “Hunajaisen herkullista joulun odotusta teille”, karhu-vaari toivotti ja istahti kuusen vierelle torkkumaan kuono hunajassa.

3. joulukuuta
Pöllö
Kuului humahdus ja siipien suhahdus, kun suuri pöllö lehahti kuusen oksalle istumaan. Sen suuret keltaiset silmät katselivat hetken rauhallista talvimaisemaa. “HU-hu-HUU. Huolitaankos tänne lisää väkeä odottelemaan joulua?” huhuili pöllö. “Kyllä, kyllä! Tervetuloa.” Lumiukko taputti käsiään innoissaan. Karhu-vaaria nauratti lumiukon into: “Onhan täällä hyvin tilaa ja mitä enemmän väkeä sen mukavampaa!” Iloisesti huhuillen pöllö alkoi kertomaan uusille ystävilleen opettavaisia tarinoita.

4. joulukuuta
Kauris
Metsänreunassa pikkuinen kauris katseli arkana iloista touhua kauniin kuusen ympärillä. Ystävällinen karhu-vaari huomasi kauriin ja kutsui sen mukaan. Varovasti kauris saapui kuusen luo. “Kaunista joulua kaikille.” se kuiskasi hennolla äänellä. Pöllö intoutui välittömästi kertomaan pienen tarinan kauniista kauriista ja se sai kauriin tuntemaan itsensä tervetulleeksi joukkoon.

5. joulukuuta
Punatulkku
"Tsirp, tsirp. Ihmisten laittama lintulauta oli aivan tyhjä ja minulla on kova nälkä. Löytyisikö täältä jyviä?” sirkutti nälkäinen punatulkku. “Ei ole jyviä, mutta herkullisia kuusen siemeniä olisi.” tarjosi karhu-vaari punatulkulle. Kiitollinen pikkulintu lennähti oksalle syömään siemeniä. Kaikille tuli hyvä mieli, kun he näkivät kuinka onnelliseksi punatulkku tuli. “Omastaan jakaminen on iloinen asia ja lahjoja antaessa tulee itsellekin hyvä mieli.” karhu-vaari tuumasi.

6. joulukuuta
Pupu
Valkoinen pupu loikki paikalle porkkana mukanaan. “Porkkana on minusta sitten joulun parasta ruokaa!” Se huudahti ja istahti kauniin kuusen vierelle herkkuaan nakertamaan. “Makuasioista ei kannata kiistellä, herkkuja on monenlaisia.” Karhu-vaari totesi ja lisäsi sitten naurahtaen: “Hunaja on kuitenkin herkkujen herkku.” Karhu-vaari tarjosi hunajaa muillekin, mutta muut kieltäytyivät kohteliaasti sanoen hunajan olevan liian tahmaista heidän makuunsa.

7. joulukuuta
Porkkanoita
Pupulla oli mukanaan porkkanoita kaikille halukkaille. Pöllö ja kauris katselivat porkkanoita hieman epäluuloisesti, mutta kohteliaasti maistoivat ja totesivat ne oikein makeiksi. Lumiukko katseli porkkanoita haikeasti ja kysyi sitten varovasti: “Voisinko saada yhden porkkanoista nenäksi?” “Tottakai, näistä kyllä riittää.” sanoi pupu ja kipaisi viemään lumiukolle porkkanan. Kaikki kerääntyivät ihailemaan lumiukon uutta hienoa nenää ja lumiukko oli onnellisempi kuin koskaan.

8. joulukuuta
Orava
Männyn kaarna rapsahteli, kun vikkelä orava kipaisi puun oksalle istumaan. “Hei, minä haluan mukaan. Teillä näyttää olevan hurjan kivaa!” Innoissaan orava loikki oksalta toiselle niin, että oksat heiluivat villisti. Oravan hyppely sai neulasia irtoamaan ja neulaset leijailivat maahan kuin koristesade. Punatulkku räpytti siipiiään ja rauhoitteli oravaa: "Maltahan vähän, ettei koko oksa katkea! Olet tervetullut, kunhan vähän rauhoitut." Oravan oli vaikea pidätellä intoaan, mutta havaittuaan mehevän kävyn se rauhoittui hetkeksi paikoilleen.

9. joulukuuta
Kävyt
Orava innostui taas loikkimaan ja se toi piiloistaan kesällä keräämiään käpyjä ja pähkinöitä. Se kaiveli maata sieltä ja täältä. Orava tutki jokaisen puunkolon, sillä se ei ihan tarkkaan muistanut minne kaikkialle se herkkujaan kätki. Onneksi se oli ollut kesällä oikein ahkera ja pian oli kuusen juurella soma keko maukkaita pähkinöitä ja rapsakoita käpyjä metsänväen juhlia varten. Punatulkku sirkutti erityisen onnellisena nähdessään herkkukasan.

10. joulukuuta
Kettu
Mikäs tuolla vilahti? Oliko se virvatuli vai kenties menninkäinen? Ei, kun kettu-repolainenhan se sieltä vilisti aivastellen. “Hu-Huu, oletkos vilustunut?” huudahti pöllö ketulle. Kettu niiskautti surkeana nenäänsä: “Kyllä olen. Kävelin lammen rannassa ja ajattelin hiukan luistella jäällä, mutta jää petti alta ja putosin kylmään veteen. Pääsin onneksi pois, mutta nyt on kurkku kipeä ja -aaaaaaatsiuh- nenäni vuotaa.” “Tule tänne nauttimaan kuumaa hunajaa, se auttaa.” kutsui karhu-vaari kuusen viereltä.

11. joulukuuta
Majava
Kukas hassunnäköinen kaveri tuolta tuli? Oliko joku ajanut sen hännän ihan littaan?!? Ei, kun sehän olikin majava! “Hei, et saa järsiä meidän kaunista kuusta!” pupu huudahti, kun majava meinasi upottaa suuret hampaansa kuusen herkulliseen runkoon. “Täällä riittää yllin kyllin purtavaa, jätetään se kuusi rauhaan.” huomautti karhu-vaari ystävällisesti ja tarjosi majavalle muuta järsittävää. Metsäaukiolta kuului tyytyväinen rouskutus majavan mutustellessa meheviä oksia.

12. joulukuuta
Varis
“Kraak, kraak. Minä voin esittää teille kauniita joululauluja.” ilmoitti varis juhlavasti lentäessään paikalle. “Jospa kuitenkin laulamme kaikki yhdessä.” pöllö ehdotti ja muut nyökkäilivät mukana. Pian iloinen, moniääninen, jouluinen laulelu raikui metsäaukiolla, kun jokainen eläin lauloi omaa lauluansa. Herkkäkorvainen pupu pudisteli päätään hymyn kare suupielessään ja samalla se piteli korviaan kakofoniaa kuunnellessaan: "Hyvät ystävät, koitetaanpa uudestaan. Lauletaan ensinnäkin kaikki samaa laulua, vaikka 'Maa on niin kaunis'... yks, kaks ja yks, kaks, kol...". Nyt eläimet saivatkin aikaan kauniin vaikkakin omaperäisen joululaulun.

13. joulukuuta
Kynttilät
Yö oli kovin pimeä. Eläimet sytyttivät kynttilöitä valaisemaan pimeää metsäaukiota. "Muistakaa olla varovaisia, ettei turkki tai sulat syty tuleen!" viisas pöllö muistutteli toisia. "Muistetaan, muistetaan" muut eläimet vastasivat nyökytellen. Kynttilät loivat lämmintä hohdetta ja kaikilla oli hyvä mieli.  “Lämmintä joulua!” eläimet huudahtelivat toisilleen ja innostuivat antamaan lämpimiä halauksia.

14. joulukuuta
Susi
“Pääseekös tämmöinen velmu mukaan, jos lupaan olla oikein kiltisti?” kyseli susi muikeasti hymyillen. “Joulun alla pitääkin sitten olla super kiltisti.” kettu vastasi sudelle ja sujautti suden päähän tonttuhatun. “Tulkaahan mukaan piirileikkiin!” huudahtivat majava, pupu ja kauris. Pian kaikki eläimet leikkivät sulassa sovussa piirileikkiä kuusen ympäri.

15. joulukuuta
Talitintti
“tilulilulii!” luritteli talitintti kuin sillä olisi kevättä rinnassa. “Niin on lämpöinen tunnelma täällä meidän metsäaukiolla, että linnutkin menevät ihan sekaisin.” nauroi pupu. “Tähän sopisi laulaa 'No onkos tullut kesä...'” jatkoi orava oksaltaan. "Lauletaan, lauletaan!" hihkui talitintti. Ja samassa kaikki alkoivat hilpeästi taas laulelemaan.

16. joulukuuta
Poro
Pohjoisen poro pölähti paikalle ja katseli kummissaan etelän eläinten touhua. “Ei teillä sattuisi jäkälää olemaan?” se kysäisi. Karhu-vaari kaapaisi männyn juurelta lumikerroksen pois ja kas kummaa, sieltä paljastui mehevä jäkälä-varasto! “Onpas huomaavaista. Kiitos kovasti.” onnellisena poro ryhtyi mussuttamaan jäkälää. "Olisi täällä hunajaakin tarjolla, jos maistuu." karhu-vaari nauroi. Mutta poro vain puisteli päätään suu täynnä jäkälää.

17. joulukuuta
Hiiri
“Piip, piip! Älkää talloko minua! Vaikka olenkin pieni, haluaisin mukaan juhliin.” pieni hiiri piipitti. Se juoksenteli ja pujahteli muiden jalkojen välissä. “Tule tänne minun luo, niin pidän huolen että et jää jalkoihin” sanoi kauris hiirelle. Kauriin selästä hiirellä olikin hyvä näköala koko metsäaukiolle. Hiirellä alkoi melkein päätä huimaamaan katsellessaan kaikkea hyörinää ympärillään. Se tarrasi tiukasti kiinni kauriin turkista ja yhdessä uudet ystävykset jäivät odottamaan joulua.

18. joulukuuta
Siili
Siili-muori heräsi talviuniltaan ihmettelemään tantereen töminää ja iloista hälinää, joka kantautui sen talvipesään. “Täällä on kyllä melkoisen kylmä. Mutta teillä näyttää olevan niin mukavaa, että jospa viivyn hetkisen teidän seurassa.” se tuhisi pienellä äänellään. Lumiukko tarjosi pipoansa siilille lämmikkeeksi. “Ei taida olla hyvä idea. Minun piikkini tekevät pipostasi reikäpipon!” siili-muori nauroi ja siirtyi lähemmäs kynttilöitä lämmittelemään.

19. joulukuuta
Kuusenkoristeet
“Laitetaanpa tämä meidän kaunis kuusi juhla-asuun.” tuumasi karhu-vaari. “Hieno ajatus.” totesi pöllö. Kaikki eläimet osallistuivat innoissaan kuusen koristeluun. Linnut koristelivat ylimmät oksat, jonne muut eivät oikein ylettyneet. "Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella.." lauloivat eläimet kuusta koristellessaan. Pian kuusi kimalsi ja sädehti ennen näkemättömän hienossa asussa. Nyt kuusi oli valmis, joulu voisi tulla.

20. joulukuuta
Tonttu
Pieni tonttu katseli piilostaan puun takaa eläinten juhlintaa. “Kyllä ovat olleet kilttejä kaikki tänä vuonna.” tonttu tuumasi itsekseen. Eläinten iloinen joulumieli sai tontunkin hyvälle tuulelle. Hupaisasti pomppien se tanssahteli puolelta toiselle punainen tonttulakki villisti heiluen.

21. joulukuuta
Lahjoja
“Mitä ihmettä!” huuhdahti kettu. Kuusen juurelle oli ilmestynyt läjä paketteja. Olikohan tontulla ollut sormet pelissä?! Jokaiselle näytti olevan jotakin. Oli punaista, vihreää ja sinistä pakettia. Kummallisen muotoisia paketteja. Jännittyneenä eläimet yrittivät arvailla mitä paketeissa on. Vielä piti malttaa hetki ennen kuin päästäisiin aukaisemaan lahjoja.

22. joulukuuta
Lumihiutaleet
“Voi kuinka kaunista.” huokasi orava. Taivaalta leijui hiljalleen kimaltavia lumihiutaleita ja metsä koristautui kauneimpaan jouluasuun. Pupu ja kettu innostuivat tekemään lumipalloja ja heittelivät niillä leikkisästi toisiaan. Lumiukko katseli lumihiutaleita ja lumipalloja haaveksivasti ja unelmoi, että jospa joskus olisi myös lumiakka. Kaunis pyöreäpalloinen ja porkkananenäinen lumiakka. Kauriin kuononpäälle laskeutui iso lumihiutale ja kauris ihmetteli sitä silmät kierossa: "Se on kuin tuhat timanttia!"

23. joulukuuta
Enkeli
Pieni joulun enkeli liiteli taivaalla. Se katseli alas maahan ja näki eläinten jouluvalmistelut ja iloisen joulutohinan. Enkeli vilkutti ja kuului helisevä ääni: “Nyt on aika rauhoittua joulun viettoon. Joulurauhaa jokaiselle, pienelle ja suurelle!” Eläimet ihastelivat kaunista valkosiipistä pikku-enkeliä ja vilkuttivat sille takaisin. “Iloista joulua! Onnellista joulua! Rauhallista joulua!” eläimet huutelivat.

24. joulukuuta
Tähti
Suuri tähti oli syttynyt tummalle yötaivaalle. “Katsokaa, miten suuri tähti!” huudahti hiiri. “Se loistaa juuri kauniin kuusemme kohdalla ja näyttää aivan latvatähdeltä!” huomasi kauris. “Se on varmasti erityinen joulutähti, en ole koskaan nähnyt noin isoa tähteä.” mietti siili-muori. Hartaana eläimet katselivat tähteä ja ryhtyivät onnellisina availemaan joululahjojaan. Nyt on jouluaatto!