maanantai 30. toukokuuta 2016

Vielä ehdin tämänkin... I Love Vintage -haaste

I Love Vintage -haaste on ollut pitkään mielen päällä, mutta tämäkin meinasi jäädä tekemättä. Tuli kuitenkin tarve tehdä kortti pikkutytölle, joten päätin yhdistää nämä kaksi juttua. Haasteessa tuli käyttää maalarinteippi-tekniikkaa. Tekniikka on minulle aivan uusi ja leimalla tupsuttelua aloittaessani olin jo varma, että nyt meni metsään. Värjääntyi tausta kuitenkin aika kivasti. Taustan kukkaset ovat siis maalarinteippiä. 

Tässä minun I Love Vintage #1 kortti.


Korttihaaste

Taas meinasi jäädä aivan viime tippaan ja itse asiassa olin jo varma, että en ehdi korttia tekemään... mutta niin kivan haastava haaste oli Leila-mummalla, että pakko oli ehtiä. :) Minulle on  vaikeaa käyttää montaa tosi erilaista juttua samassa työssä. Haasteen piti siis saada samaan työhön "Kirjoitusta, Palloja, Helmiä, Kiiltokuvaa ja Perhonen".

torstai 26. toukokuuta 2016

3 -vuotiaan ihmeellinen elämä

Meidän 3 v. on kohtalaisen nirso syömään. Välillä homma menee melkein huvittavaksi. Tytär ei suostu syömään banaania, tuore mango aiheutti yökkäysrefleksin eikä hän myöskään juo maitoa (paitsi kaakaossa). Kuitenkin, kun nämä kolme ainesta surauttaa sauvasekoittimella smoothieksi (enkä lisää yhtään sokeria), niin lopputulos on suurta herkkua. Aavistuksen mystistä. :)


Paras leikki 3 -vuotiaan kanssa... Vauva oli valvottanut äitiä yön, mutta onneksi 3 v. rakastaa kampaamo-leikkiä. Vauvan nukkuessa aamupäiväunia, äiti sai lököttää sohvatuolilla ja tytär kampasi äidin tukkaa. Tukkaan päätyi leikisti myös mitä mielikuvituksellisempia aineita erilaisista My Little Pony  ja Little Pet Shop -hahmoista. Lopuksi hiukset saivat kiillotusta ja varsin kunnioitettavan määrän klipsuja, kukkia ja rusetteja. Kyllä äidin kelpasi.


Välillä ei tiedä itkisiskö vai nauraisiko, kun kuuntelee tuon 3 -vuotiaan ja eskarilaisen eipäs-kylläpäs -taisteluita. Tuntuu, että väittely pitää saada aikaiseksi aiheesta kuin aiheesta. Eilen yhtenä väittelyn aiheena oli esimerkiksi se, että kenenkä kanssa 3 v. menee naimisiin ja kuka siitä päättää!!! Monta minuuttia käytiin kiivasta väittelyä tästä tosi ajankohtaisesta aiheesta. :) Väittelyä syntyy usein myös siitä, että kuka lähtee ensimmäisenä kerhoon/eskariin (lähtevät yhtä aikaa). Väittelyn saa helposti aikaiseksi aiheesta onko joku lelu/lehti/kirja/esine/asia/ihminen kiva/tylsä/kaunis/hassu/ihan tyhmä, ja sitä vänkäystä sitten jatketaan ja jatketaan ja jatketaan ilman sen kummallisempia perusteluita. Huoh. No, onneksi nuo kaksi osaavat myös leikkiä yhdessä pitkiä aikoja tappelematta.


maanantai 23. toukokuuta 2016

Kukkia kerhotädeille

Huomenna meidän ihanat kerhotädit saavat tällaiset kukkakimput. Siemenet tuli valikoitua sen mukaan, että mitä voi kylvää ainakin kesäkuuhun saakka. Eli vielä ehtivät kerhotädit täydentämään pihan tai parvekkeen kukkaloistia. :)


Kukkien varret ovat mehupillejä ja lehdet kahdesta eri vihreän sävyisestä silkkipaperista leikattuja suikaleita. Lehdet on ensin kiinnitetty teipillä yksittäiseen mehupilliin ja sitten kukkien varret on teipattu yhteen kimpuksi. Kimallenauha-rusetti on koristeena peittämässä teippejä.


"Kukkakimpun" pakkasin sellofaaniin ja lisäksi on tytön itse sommittelema kortti, jonne on kirjoitettu tytön sanelemia kivoja juttuja kerhotädistä.  

torstai 19. toukokuuta 2016

P*skarteluhaaste #320


Tällä kertaa P*skarteluhaasteena oli luonnos, jonka tuli näkyä työssä. Taas löi pää tyhjää, että mitähän tuosta osaisi tehdä. 

Syntyi pieni paperisilppukasa ennen kuin hahmotelma alkoi näyttämään edes jollain lailla mieleiseltä. Viimeistely on aina vaikeaa, milloin on tarpeeksi ja mikä on jo liikaa vai pitäisikö sittenkin vielä jotain muuta lisätä. :)

Tällainen kortista sitten tuli.

tiistai 17. toukokuuta 2016

Perintö-kerrossänky saapui taloon

Viikonloppuna appivanhemmat toivat meidän tytöille kerrossängyn. Tosin toistaiseksi käytössä on vain alasänky, mutta jahka tuo nuorin vähän kasvaa, niin isosisko muuttaa yläsänkyyn ja pikkuinen alasänkyyn. Sänky ei olekaan mikä tahansa kerrossänky. Tämän sängyn on tehnyt anoppini isä yli 50 vuotta sitten ja tässä on nukkunut pitkä liuta sukulaisia. Viimeisimmäksi kerrossänky on ollut lastemme serkku-pojilla (ilman verhoja). Sängyn maalipinnassa on jälkiä, jotka kaipaavat vähän uutta maalia jahka saan aikaiseksi.


Anopin aarreaitasta löytyi myös pussillinen kankaita, osat ainakin 80-luvulta asti. Siellä joukossa oli tosi kaunis Sarah Kayn kangas. Olen aina tykännyt hurjan paljon Sarah Kaysta. Mietimme tovin, että mitähän ihanaa kankaasta tekisi ja sitten anoppi totesi, että siitä tulisi kivat verhot kerrossänkyyn. Ihana idea! Näppäränä ihmisenä anoppi surautti saman tien verhot valmiiksi. (Kangasta jäi vielä johonkin muuhunkin ihanuuteen.)


keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Hyvää hampaille - arvonta vinkki



Sari Kaaristeen blogissa on tällä kertaa hampaille hyödyllinen arvonta/kilpailu. Palkintona on Hammaskeijun ksylitolipastilleja. Kilpailu löytyy täältä. Hmm.. mikähän maku olisi mieluisin.. :)

Jehkotar CRAFTChallenge #7

Askarteluhaasteet koukuttaa. Toukokuulle löytyy kuukausittainen paperiaskarteluhaaste täältä, Jehkotar CRAFTChallenge -blogista. Ensin ajattelin, että on helppoa, kun on paljon valinnan varaa. Haasteessa on siis kolme erilaista haasteen osaa,  joista voi valita yhden tai useamman osan, joiden innostamana tekee työn haasteeseen. Mutta minä olen kovin huono päättämään ja taas tuli valinnan vaikeus. Onneksi tässä haasteessa saa käyttää vaikka kaikkia kolmea osaa. Hyödynsin kortissani luonnosta (ehkä turhankin orjallisesti), koska olen tehnyt vasta vähän kortteja, niin uusista luonnos-ideoista on hyötyä. Lisäksi halusin kokeilla kortissa vahvoja värejä, koska usein tulee tehtyä melko neutraaleja tai hempeitä kortteja. Viimeistely tuotti päänvaivaa, koska en löytänyt varastoistani korttiin "perhosiksi" sopivaa jujua. Päädyin tekemään nurkkiin leimakuvat ja lisäsin vielä hassut flamingot.


Jälkikäteen totesin, että tuon pakettileiman tilalla olisi ehkä kannattanut käyttää myös kukkaleimaa, niin kortin olisi voinut antaa vaikka opettajalle koulun päättyessä. Nyt näyttää omaan silmään syntymäpäivä tmv. onnittelukortilta. Eiköhän kortille löydy joskus silti joku saaja. :)

perjantai 6. toukokuuta 2016

P*skarteluhaaste #319

Innostuin näistä P*skarteluhaasteista. Korttien teossa varmasti kehittyy vain kortteja tekemällä ja haasteisiin osallistumalla tulee kokeiltua tekniikoita ja materiaaleja, joita ei ehkä muuten tulisi valittua käyttöön. Tämänkertainen haaste oli bingon muodossa, se löytyy täältä.

Valitsin bingoruudukosta pystyrivin eli valkoinen-kukkia-huopa. Kukat ja kori ovat askarteluhuovasta leikattuja. Tytär (3 v.) ehdotti mukaan timantteja ja kyllähän pieni bling-bling sai korttiin elämää. Tästä tuli äidilleni äitienpäiväkortti vaaleanpunaisen piharuusun kaveriksi.


maanantai 2. toukokuuta 2016

Lastenohjelma inspiroi (=pakotti) leipomaan


Tytär (3 v.) katseli jotakin nalle-ohjelmaa ja näki siellä muffinsin pinkillä kuorrutuksella ja sydän-karkeilla koristeltuna. (Se on oma keskustelunsa mikä on muffinssi, mikä muffini ja mikä kuppikakku, mutta koska ohjelmassa puhuttiin muffinssista, sellaista tytär vaati.) Seuraavan tunnin hän hoki, että "Äiti, meidän pitää leipoa pinkkejä, kuorrutettuja muffinsseja." Lopulta kyllästyin ja totesin, että leivotaan sitten.

Etsin netistä helpon ohjeen ja muokkasin sitä hieman. Alkuperäinen ohje on täällä, muffinien nimellä.

Itse tein seuraavanlaisella versiolla:
2,5 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta
n.1/2 tl soodaa (lisäsin varmuuden vuoksi, kun ajattelin, että jogurtti saattaisi vaatia soodaa)
1 dl vanilijajogurttia
2 munaa
100g sulaa voita
2 dl jäisiä vadelmia

Kuivat aineet sekoitetaan keskenään. Jogurtti, munat ja voi lisätään joukkoon ja sekoitetaan. Viimeisenä taikinaan sekoitetaan vadelmat. Taikina jaetaan muffinivuokiin (12kpl) ja paistetaan uunin keskitasolla, 200 asteessa, n. 25min. (Alkuperäisessä ohjeessa paistoaikaa 15-20 min., mutta jäiset vadelmat lisäsivät paistoajan pituutta.)



Kuorrutteen sävelsin sen mukaan mitä kotoa sattui löytymään ja koska vispikermaa tai tuorejuustoa ei ollut, jouduin tyytymään tomusokeri-voi-kreemiin. Tein kuorrutetta vain pienen määrän, koska ajattelin, että osat muffineista syödään vähän terveellisemmin, ilman kuorrutetta.

Vatkasin sähkövatkaimella vaahdoksi n. 90g voita, n. 3 dl tomusokeria ja n. 2 rkl vadelmamehu-tiivistettä. Mehu antoi vaahdolle toivotun vaaleanpunaisen sävyn ja lisäksi kivasti vadelman maun. Vaahdon pursotin jäähtyneiden muffinien päälle. (Kuorrute riitti 8:lle muffinille.) Enpä muista olenko aikaisemmin tällaisia pursotuksia tehnytkään ja harjoitusta tarvitsisi, että oikein kauniita saisi aikaiseksi, mutta kyllä nämä arkipäivän kotiherkuiksi kelpasivat. Sydän-karkkeja ei ollut koristeeksi ja tytär joutui tyytymään vadelmiin. Kyllä maistui pikkuprinsessalle. Hän keksi syödessään kivan nimenkin näille muffineille eli nämä ovat vadelmaneitoja. :)