keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Vaahteranlehti-ruusuja

Pakko oli päästä kokeilemaan vaahteranlehti-ruusuja VillaTutan blogin kuvien innoittamana. Tyttöjen kanssa tehtiin luontoon kävelyretki ja etsittiin kauniita syksyisiä vaahteranlehtiä. Meinas epätoivo iskeä, kun lehdet oli joko vielä vihreitä tai sitten kauniit lehdet oli korkealla puussa ja maassa vain ruskeaksi kuivettuneita. Onneksi yhden kävelytien ja autotien väliin oli jätetty/istutettu vaahteroita kasvamaan ja niiden juurella oli edes jonkun verran kellertäviä ja oransseja lehtiä. Sielläkin upeimmat, hehkuvan punaiset ja kirkkaat oranssit lehdet olisi olleet puun latvassa. Jätin sitten kuitenkin puussa kiipeilyn väliin ja tyydyin niihin mitä maasta löytyi.


VillaTutan blogista löytyy ohje ruusujen tekoon. Mulla ruusujen rullaus sujui vähän miten sattuu. Jokaisesta tuli vähän omannäköisensä, mutta onhan noita ruusujakin monennäköisiä ja muotoisia. Mitä enemmän ruusuja rullailisi, niin taitavammaksi taatusti kehittyisi.

Löytämäni vaahteranlehdet olivat pääsääntöisesti aika pieniä. Huomasin, että isommista lehdistä saisi helpommin rullattua ruusuja. Pieniä kannatti käyttää ruusun sisimmäisiksi lehdiksi. Tosin minulta isot lehdet loppuivat heti kättelyssä ja jouduin väkertämään koko ruusun pienillä lehdillä, jolloin ruusuista tuli väkisin aika pieniä. Eli keltainen ruusu on isoista lehdistä ja punainen pienistä, molemmissa on käytetty neljä lehteä.



Nyt pitäisi vielä suunnitella ja toteuttaa jonkinlainen asetelma ruusuista. Taidetaan tehdä uusi retki metsään etsimään lisää luonnonmateriaaleja. :)


maanantai 28. syyskuuta 2015

Joulukorttiaskartelua

Tyttäreni (3v.) rakastaa korttien tekemistä. Sukulaisille ja kavereille tuleekin lähetettyä kortteja myös muulloin kuin merkkipäivinä. Tällä kertaa kortinteko innon iskiessä ajattelin, että aloitamme tekemään jo joulukortteja. Tytär halusi korttiin violetin enkelin. Ehdotin enkelin kaveriksi lumihiutaleita, josta tytär innostui.. kunhan ne ovat myös violetteja! Koristeeksi löysin vielä pieniä puisia sydämiä. Sydämiä olisi ollut viininpunaisena, keltaisena, vihreänä ja violettina. Yritin kaupata viininpunaista sydäntä, mutta tytär halusi mieluummin violetit. Tuli sitten hyvin violettisiä kortteja. Pitäisiköhän suunnitella tänä vuonna koko meidän joulusta ja sen koristuksista violetti?! :)




Maalauksia

Lähiaikoina on tullut taas maalattua pitkästä aikaa. Ystäväni tilasi minulta "siivet" -teemalla valkoisen eri sävyissä taulun. Tämmöinen siitä sitten tuli. Siipien lisäksi tauluun tuli hahmo, olkoon suojelusenkeli ystävälleni.



Vanhempi tyttäristäni on sellainen röyhelöitä ja mekkoja rakastava pikku prinsessa (nuoremmasta ei vielä tiedä, kun ikää on vasta muutama kuukausi).
Pitihän hänestä sitten maalata rinsessa-taulu. Tauluja maalatessa mun "silausta vaille" -tyyli kääntyy päälaelleen ja silauksia tulee yleensä liikaa. Millään ei tule tarpeeksi hyvää, eikä malta lopettaa ja sitten on tukkoinen lopputulos. Tämä taulu meinas jo monesti saada peitteekseen paksun valkoisen maalikerroksen, mutta koitin sitä silti aina vaan korjailla ja korjailla ja lopulta en raaskinu tuhota taulua, kun siihen oli menny sen verran paljon aikaa. Vieläkin tuossa näkee korjattavaa, mutta pitää vaan yrittää ajatella, että maalaus ei ole valokuva. Jospa tuon kehystäisi ja sitten laittais jopa seinälle, kun ei meidän seinillä vielä tauluja olekaan.




lauantai 26. syyskuuta 2015

Barbie-talo

Vanhemmalle tyttärelle on tullut väkösteltyä Barbie-talo. Se on erinomainen esimerkki silausta vailla olevista tuotoksistani. Se on ihan hieno, mutta huolellisemmalla työskentelyllä ja viimeistelyllä siitä olisi tullut WOW! upea. Olen kuitenkin yleensä vähään tyytyväinen ja siksi tämäkin kelpaa minulle tämmöisenä. Tyttäreni on vielä sen verran nuori, ettei osaa vaatia viimeisen päälle viilattuja juttuja vaan nauttii siitä, että äiti jotain hänelle ja hänen kanssaa tekee. Talo on kasattu kuumaliiman avulla pahvilaatikosta ja irtopahveista, jotka on tapetoitu skräppäys-papereilla. Tytär osallistui "tapettien" värivalintaan. Jokaiseen huoneeseen olisi halunnut ensin pinkkiä, mutta onneksi suostui vähän muihinkin väreihin. Huonekalut on askarreltu muro- ja puurohiutalelaatikoista.





Barbien keittiössä tarjottavat on tehty taikataikinasta. Kakkualustan ja piirakkavuokan virkaa hoitavat foliosta taitellut "lautaset". Takimmainen pitkula on tyttäreni lempiruokaa eli kalaa. 


 Ylinpään kerrokseen johtavia rappusia kulkiessa tarvitsee tosi hyvää tasapainoa ja pitäviä kengänpohjia. Taitaa Barbien korkkareille olla aikamoinen haaste!



Sängyn patja on tehty laiskan naisen tyyliin: vanun ympärille kangas ja viritelmä kuumaliimalla kiinni pahvilaatikosta tehtyyn sängynpohjaan.


Mielessä on ollut, että tekisin vielä ainakin takan tuohon taloon. Ja joku ruukkukasvi olis ehkä kiva koriste. Mitä koristeita tai huonekaluja itse lisäisit? 

perjantai 25. syyskuuta 2015

Kaikki on silausta vaille

Ajattelin ensin alkaa kirjoittamaan blogia siitä, kuinka ei yhtään huvita liikkua. Joka tuutista virtaa kuntoilu- ja fitness-juttuja, mutta mä en innostu oikein mistään liikkumisenlajista. En oo koskaan innostunut. Kyllähän tuostakin asiasta varmaan tulee jauhettua, mutta tulis kuitenkin helposti liian negatiivinen blogi. Masentuis vähäisetkin lukijat! Joten tästä tulee nyt sit vähän semmoinen sitä sun tätä.

Täältä blogista tulee löytymään ainakin jotain skräppäystä, lasten kanssa askartelua, taulujen maalausta ja ehkä valokuvausta ja virkkaustakin. Ideoita saattaa välillä olla paljonkin, mutta kaikkea mun tekemistä yhdistää jonkin sortin viimeistelemättömyys. Kaikki näyttää olevan viimeistä silausta vailla. Into loppuu kesken ja "tosi kivasta" jutusta tuleekin vain "ihan kiva".

Tää viimeistä silausta vailla näkyy meidän kodissa tosi hyvin. Ollaan asuttu tässä vuosi ja en ole saanu seinille yhtään taulua tai kuvaa. Kello ja peili on ainoat "seinäkoristukset" ja niidenkin paikoilleen saamiseen tais mennä puoli vuotta. Olohuoneeseen en ole saanut myöskään mattoa valittua ja verhotkin näyttävät vähän keskeneräisiltä. Sisustus on siis todellakin viime silausta tai jopa kahta vailla. Jospa tän blogin avulla innostuis viimeistelemään sisustustakin.

Olen mä sentään saanut aikaiseksi neljä täydellistä asiaa, nimittäin neljä täydellisen ihanaa lasta. Mutta koska vanhin heistä on vasta 8 vuotta, niin kasvatusprosessi on vielä aivan kesken... eli vielä viimeistelemättä sekin. :)