Hiljaiselosta uusiin tuuliin

Kirpsakkaa syksyä kaikille!

Tämä vuosi on mennyt blogi-hiljaisuudessa, mutta täällä taustalla on tapahtunut sitäkin enemmän. Muutimme kesällä omakotitaloon ja siinä on riittänyt ihmettelemistä. Paikkakuntakin vaihtui, joten kaikki on uutta ja ihmeellistä. Monet muuttavat maalta kaupunkiin, mutta me teimme päinvastoin, muutimme mukavaan pikkukylään. Onhan täällä sentään 2 kauppaa ja apteekki. :D (Mutta naapurikaupungin Prismaan ajaa vain 15 min.) Lähin naapuri on n. 100m. päässä ja seuraaviin on matkaa puoli kilometriä. Kerrostalon jälkeen on vihdoin omaa rauhaa ja lapsilla tilaa meuhkata ja peuhata! Olemme sopeutuneet loistavasti ja tämä tuntuu meille oikealta paikalta. 

Toinen uusi tapaus täällä on se, että perustin yrityksen nimeltä ArtisticWalls. Kälyni innostamana ryhdyin maalaamaan seinämaalauksia ihmisten koteihin. Ensimmäisenä työnä valmistui iso pioni-maalaus.

Uusia seinämaalausideoita testailen viikottain.

Mikä olisi sinulle mieluinen tehosteseinän kuva? 

Kuviani voit seurata myös Instagramissa artisticwalls.minna tai Facebookissa ArtisticWalls

Ei muuta kuin maalaamaan, terkuin Minna

Ikkunamaalausta hammastahnalla

Viime vuonna joulun alla kokeilin ensimmäistä kertaa ikkunoihin hammastahnalla maalaamista. Tykkäsin etenkin olohuoneen ikkunan maisemasta kovasti. Koska kuva ei ollut jouluinen vaan tunnelmallisen talvinen, se sai olla ikkunassa pitkälle kevääseen. Taisin pestä sen pois vasta lumien sulettua!

Nyt oli taas aika maalata olohuoneen ikkunaan tunnelma-kuva! :) Melko samanlainen kuva tuli kuin viime vuonna. Jotenkin tuo peura sopii niin kivasti talviseen maisemaan. Pikkuinen pupukin pääsi tänä vuonna kuvaan, mutta se ei erotu kovin hyvin, kun on tuolla kuvan ihan vasemmassa laidassa. (Ikkunaa on vaikea kuvata!)

Ajatella, että tällä viikolla on jo jouluaatto! Ihanaa ja tunnelmallista joulun odotusta kaikille!!

Tarina-joulukalenterien kierrätystä

Meillä on ollut kahtena peräkkäisenä vuonna tarina-joulukalenteri. Olen itse maalannut taustan ja keksinyt siihen kaksi eri tarinaa. Mietin tälle vuodelle, että kirjoittaisinko uuden tarinan, mutta salavihkaa asiaa tiedusteltuani totesin, että lapset eivät todellakaan muista toissavuoden tarinaa. Joten tänä vuonna on luvassa vanha tarina, joka löytyy täältä.

Tässä vielä viime vuoden tarina koottuna yhteen postaukseen. Molemmissa tarinoissa on siis käytetty samaa taustaa, joihin olen vain piirrellyt erikseen tarinoihin sopivat hahmot (osittain käytin samojakin). Numeroiden ja hahmojen kiinnitys tehdään sinitarralla, jolloin kalenteria voi käyttää vuodesta toiseen. Tarinoita saa halutessaan lainata. :) Hahmoissa voi hyödyntää kiiltokuvia, lehdistä leikattuja kuvia, valokuvia, tarroja, jne. tai ne voi piirtää itse.

Tällainen oli siis kalenteri alussa.

Ja tällaiselta se näytti jouluaattona!

Tarina alkaa...

1. joulukuuta Kisu

Pieni Kisu kulkee lumisessa metsässä. Sitä itkettää. Se on kadottanut lapasensa ja niitä etsiessään se on eksynyt. Pieniä tassuja paleltaa eikä Kisu tiedä minne menisi. Aikansa harhailtuaan sitä alkaa väsyttämään ja se käpertyy kerälle suuren puun juurelle. Pian pikku Kisu on syvässä unessa.

2. joulukuuta Lammas

Kisu herää säpshtäen, kun pehmeä lämpöinen villakasa istahtaa sen viereen. "Bää-äää, kukas se täällä on?, kysyy lammas. Kisu maukaisee olevansa eksynyt Kisu, jolla on lapasetkin hukassa. Lammas lupaa auttaa. Se nyhtäisee ison tukun omaa villaansa ja tuumaa: "Tästä me sinulle vielä lapaset saadaan!" Kiitollisena Kisu käpertyy lampaan viereen.

Vaan kuinka villatukusta saadaan lapaset? Vai saadaanko ollenkkaan? Se selviää lähipäivinä. :)

3. joulukuuta Siili

Puun kolosta kurkistaa siili-muori. "Mikäs häly täällä minun rappusilla on?" se kysyy. Lammas kertoo Kisun hukkuneista lapasista. Siili-muori näyttää ystävälliseltä ja ymmärtäväiseltä. Lammas näyttää sotkuista villatukkoa ja tiedustelee voisiko se mahdollisesti karstata eli oikoa villan siilin piikeissä. Siili suostuu ja yhteistuumin kolmikko suoristaa pörröistä villaa.

Menevätkö villat vain takkuun vai saavatko eläimet jotain aikaiseksi? Tarina jatkuu huomenna.

4. joulukuuta Majava

"Nyt meillä on suoraa villaa, mutta ei tästä vielä lapasia saa. Tarvitsemme langanteko-härvelin!" tuumaa lammas. "Miten ihmeessä me sellaisen teemme?" Kisu huudahtaa. "Kysytään naapuriltani majavalta, jos hän osaisi rakentaa sellaisen" siili-muori keksii. Kisu, lammas ja siili rientävät majavan luo. He selittävät mistä on kyse ja kysyvät osaako majava auttaa. "Tottahan toki! Minulta syntyy puusta härveli kuin härveli." sanoo majava ja alkaa heti järsimään sopivia oksia.

Minkälaisen härvelin majava saa aikaiseksi? Se selviää huomenna.

5. joulukuuta Rukki

Kisu ihmettelee silmät selällään majavan rakentamaa härveliä. Siinä on iso pyörä ja jonkinlainen poljin. Majava kutsuu sitä rukiksi. Iloisesti huristen rukin pyörä pyörii ja siili-muori saa villan kiertymään langaksi. Siinä riittää hämmästeltävää pikku kissalle pitkäksi aikaa, mutta pyörivän rukinpyörän seuraaminen saa Kisun pään aivan pyörälle ja se kellahtaa rukin vierelle torkkumaan.

Kisu taitaa nähdä jo untakin langasta! Langasta lisää huomenna.

6. joulukuuta Pupu

Tieto ihmeellisestä lanka-härvelistä on kiirinyt halki metsän ja pupu loikkii paikalle härveliä kummastelemaan. "Onpa hieno laite ja kaunista lankaa!" pupu tuumaa. "Minulla on tässä mustikoita. Tuliskohan langasta minkälaisen väristä, jos hieroisimme siihen mustikkaa?" pupu pohtii. "Hieno idea, koitetaan ihmeessä!" Kisu huudahtaa. Kaikki ryhtyvät hieromaan lankoihin mustikkaa. Kohta jokainen tassu, käpälä ja sorkka sekä nenänpää on aivan violetti, mutta niin ovat langatkin.

Mitähän eläimet seuraavaksi keksivät? Se selviää huomenna.

7. joulukuuta Punatulkku

Ystävysten pitäisi saada värjätyt langat puun oksille kuivahtamaan, mutta oksat ovat liian korkealla eikä kukaan heistä ylety sinne. Onneksi juuri silloin paikalle lennähtää punatulkku, joka auttaa mielellään lankojen ripustelussa. "Tämähän on kuin koristelisi joulukuusta!" se sirkuttaa iloisena. "Hyvänen aika, jouluhan on tosiaan tulossa!" pupu toteaa. "Vietetäänkö joulua yhdessä?" lammas kysyy muilta ja kaikki vastaavat innoissaan: "Joo, kivaa!"

Unohtuvatko Kisun lapaset jouluhössötyksen alkaessa? Se selviää myöhemmin.

8. joulukuuta Kynttilät

Ystävykset alkavat miettimään jouluvalmisteluja. "Minulla on täällä kynttilöitä", majava toteaa ja tuo koti-kolostaan kasan kauniita punaisia kynttilöitä. Eläimet sytyttävät kynttilät ja ihastelevat, kuinka kynttilät heti saivat aikaan jouluisen tunnelman ja kuinka ne tuovat lämmintä valoa viileään, pimenevään päivään. Sitten eläimet keräävät värjätyt kuivaneet langat kerälle. Kisusta lankakerä olisi houkutteleva lelu, mutta lammas ei anna Kisun leikkiä sillä, ettei lanka mene solmuun.

Malttaako Kisu pitää tassunsa erossa lankakerästä? Se selviää huomenna.

9. joulukuuta Orava

"Nyt meillä on ihanaa lankaa, mutta kuka osaa neuloa lapaset?" Kisu kysyy. Hieman hämillään eläimet katsovat toisiaan ja toteavat yksi toisensa perään: "En minä." "Enkä minä." Kisun ilme muuttuu surulliseksi, ei hän taidakaan saada lapasia. "Mutta minäpä osaan", huudahtaa silloin orava ja hyppää männynoksalle villisti kiikkumaan. Kaikki säikähtävät ensin, mutta huomatessaan ettei olekaan vaaraa, kaikkia naurattaa. "Ihanaa, kohta on lapaset valmiit!" Kisu hihkuu. Näppärä orava nappaa nipun puutikkuja ja alkaa neuloa lapasia.

Ihanaa, että löytyy ystäviä joilla on erilaisia taitoja. Mitähän taitoja vielä tarvitaan? Huomenna kuulette lisää.

10. joulukuuta Herkkuja

Kaikenlainen touhu on saanut eläimet hyvin nälkäisiksi. "Jouluna kuuluu sopivasti herkutella, eikös vaan?!" pohtii pupu. "Jos kaikki tuovat varastoistaan hieman herkkuja, saamme kaikille upean ja monipuolisen herkkupöydän" toteaa siili-muori. "Hyvä idea", muut huudahtavat. Pian tarjolle on kasaantunut kuivattuja omenoita, siemeniä, hunajaa, marhahilloa, rapsakoita käpyjä, pähkinöitä, silakoita ja porkkanoita. Jokaiselle löytyy herkkua ja kaikki saavat syödä mahansa pullolleen. "Herkkua on siinä monenlaista..." hyräilee Kisu onnellisena.

Tekisikö mieli herkutella itsekin? Jos ihan pikkuisen. :) Ja huomenna kuunnellaan lisää tarinaa.

11. joulukuuta Harakka

Oravan neuloessa muut eläimet laulelevat joululauluja. Koivun oksalle lennähtää harakka naureskelemaan. "Ha-hah-ha-har-hak-ha", laulelee harakka "Saanko tulla mukaan laulamaan, kun minä niin tykkään laulamisesta ja minulla on maailman kaunein ääni?" Eläimiä hiukan naurattaa, mutta ystävällisesti ne huolivat joukkoonsa kaikki.

Metsässä kaikuu moniääninen kakofonia ja siitä metelistä ehkä juuri ja juuri erottaa joululaulun sävelen. Iloisissa tunnelmissa jäämme odotamaan mitä huomenna tapahtuu.

12. joulukuuta Poro

"Pitäisikö meidän vielä miettiä, kuinka jouluun valmistaudutaan?" kysyy Kisu. "Totta, 12 päivää ja sitten on jouluaatto!" tuumaa lammas. "Tarvitaan ainakin kuusi.", tietää majava ja toteaa, että: "Minä voin sen helposti kaataa, mutta en tiedä kuinka jaksan sen raahata tänne asti." Kuin tilauksesta paikalle ilmestyy poro, joka ilmoittaa olevansa hyvin vahva. "Minä voin kiskoa kuusen tänne ja näillä hienoilla sarvillani autan sen pystyttämisessä." se sanoo. Iloisesti hyräillen kaksikko lähtee siis etsimään sopivaa joulupuuta.

Tuovatkohan poro ja majava männyn tai koivun joulupuuksi? Vai osaavatko he valita kauniin kuusen? Se selviää myöhemmin.

13. joulukuuta Kuusi

Majava ja poro ovat löytäneet hienon pienen kuusen. Se on juuri täydellisen soma. Nyt se on saatu pystyyn metsäaukiolle ja eläimet kokoontuvat sen ympärille ihastelemaan sitä. "Siihen tarvittaisiin vähän koristeita ja kimallusta." tuumii Kisu. "Minun pesästä voisi löytyä jotain sopivaa, kun on tullut haalittua vuosien satossa kaikkea kimaltavaa." harakka nauraa. 

Harakan lentäessä pois, muut jäävät jännityksellä odottamaan mitä harkka tuo tullessaan.

14. joulukuuta Lapaset

"No niin, Kisu. Kokeilepa näitä." toteaa orava ja ojentaa Kisulle sievät lapaset. "Oi, miten somat!" Kisu huokaisee, "Juuri sopivat ja ihanan lämpimät!" "Kylläpä ovat kauniit." kehuu lammaskin ja muut nyökyttelevät mukana. "Olet tosi taitava, orava-hyvä." pupu tuumii, "Neuloisitko muillekin jotain lämmintä?" "Mielelläni!" orava vastaa. "Saisinko kaulahuivin?" kysyy majava. "Minä niin haluaisin pipon!" sirkuttaa punatulkku. "Selvä homma." orava huikkaa ja alkaa puikot viuhuen neuloa.

Mitähän muut eläimet keksivät oravan ahkeroidessa? Siitä lisää myöhemmin.

15. joulukuuta Kissa

Eläimet säikähtävät metsän reunasta kuuluvaa hurjaa mouruamista. Mutta sitten kuuluu: "Kisuuuu, missä ooooleeeeet?" "Oi, sehän on äitini!" huudahtaa Kisu onnellisena. "Äitii, olen täällä ystävien luona, kuusen juurella." Äiti-kissa saapuu paikalle ja huolestunut ilme vaihtuu helpotukseen. Kisu kertoo äidilleen seikkailuistaan, eksymisestään, uusista lapasistaan, ystävistään ja joulun odotuksesta. "Äiti, saanhan jäädä odottamaan joulua uusien ystävieni kanssa, saanhan?!?" "Hyvä on, mutta minä haluan tulla mukaan." Äiti-kissa toteaa. "Tervetuloa"! huutavat eläimet yhdestä suusta.

Pikku Kisu ei ole enää eksyksissä. Joulun odotusta on ihana jatkaa yhdessä.

16. joulukuuta Lumihiutaleet

"Katsokaa, alkaa sata lunta!" huudahtaa pupu ja hyppii innoissaan. Toden totta, suuret valkoiset kimaltavat hiutaleet leijuvat hiljalleen alas taivaalta. Kisu pyydystää niitä kielellään ja kikattaa onnellisena. Hiljalleen puut saavat kauniin uuden koristekerroksen. Metsään laskeutuu hetkeksi hiljaisuus ja rauha kaikkien ihaillessa lumisadetta.

Joko joulu voi tulla? Odotellaan vielä vähän.

17. joulukuuta Lumiukko

"Nyt keksin!" hihkaisee Kisu, "Rakennetaan lumiukko tästä juuri sataneesta lumesta!" Kaikki innostuvat ajatuksesta. Pian pyöritellään palloja ja aukiolle kohoaa yhteisvoimin hieno lumiukko. Oravalla on lumiukolle pipo ja pupulta löytyy porkkana nenäksi. Lumiukon ympärillä leikitään piirileikkiä. Lumiukkoakin näyttää naurattavan iloinen yhdessäolo.

Joulun odotus on hauskaa ja vielä viikko saadaa odottaa!

18. joulukuuta Kuusenkoristeet

"Ha-ha-haa, katsokaas näitä." nauraa harkakka ja saapuu paikalle tuoden mukanaan kasan koristeita kuusta varten. Siinä on kaikenlaista kimaltavaa ja kaunista koristetta. Ihastuksissaan eläimet ripustavat koristeita kuuseen. Linnut koristelevat yläoksat, jonne muut eivät ylety. "Tulipa siitä todella kaunis kuusi." Kisu tuumii tyytyväisenä.

Nyt säihkyy ja kimaltaa. Puuttuuko jouluvalmistetuista vielä jotain? Siitä lisää huomenna.

19. joulukuuta Pöllö

"Hu-huu, onpa teillä kaunis kuusi!" huhuilee suuri pöllö. "Saanko liittyä seuraanne odottamaan joulua, koska kotikolossani on niin yksinäistä?" se kysyy. "Ilman muuta!" hihkaisevat eläimet. "Onkohan metsässä vielä muitakin yksinäisiä eläimiä, jotka haluaisi liittyä joukkoomme?" miettii Kisu. "Miten kaunis ajatus!" muut eläimät huudahtavat. "Huhuillaan kaikki yksinäiset mukaan iloiseen joukkoomme odottamaan joulua!"

Mitä enemmän porukkaa sen lämpimämpi tunnelma. Muistetaan yksinäisiä. Pian on joulu.

20. joulukuuta Hiiri ja kettu

"Piip-piip, tännekö saa tosiaan tulla mukaan?" vikisee pieni hiiri. "Juu, mitä isompi porukka, sitä onnellisempi ja hauskempi on joulun odotus." toteaa lammas. "Entäs minä? Saanko minäkin tulla, jos lupaan olla keksimättä kepposia?" kysyy kettu. "kaikki mahtuvat mukaan, kunhan kunnioittaa joulurauhaa." tuumaa Kisu.

Selviääköhän näin iso lauma eläimiä ilman riitaa jouluun asti? Se selviää pian.

21. joulukuuta Tuohitorvi

Eläimet päättävät julistaa keskuuteensa virallisen joululrauhan ja sen kunniaksi poro puhaltaa tuohesta rakennettuun torveen niin, että koko metsä raikuu. "Töttörörööööö... täten kehoitamme kaikkia käyttäytymään rauhallisesti ja kunnioittamaan toinen toistaan ja asiaankuuluvalla hartaudella ja iloisella mielellä valmistautumaan joulun viettoon. Töttöröröööö.." Kuorossa eläimet lupavaat noudattaa joulurauhaa.

Vielä kolme yötä jouluaattoon. Metsässä ehtii tapahtumaan vielä kummia, mutta siitä myöhemmin.

22. joulukuuta Tonttu

Pikkuinen tonttu kurkkii salaa puun takaa eläinten touhuja. Se hymyilee tyytyväisenä. Kylläpä eläimet osaavat olla kilttejä. He ansaitsevat kivan yllätyksen. "Mitähän kivaa keksisin?" Tonttu miettii ja alkaa sitten kirjoittaa hiljaa itsekseen mutisten ja pikkuruinen kynä sauhuten jotain pieneen muistivihkoonsa.

Mitähän tonttu keksii? Se selviää huomenna.

23. joulukuuta Lahjat

"Mitä ihmettä? Mistä nuo tulivat? Katsokaa kuusen juurelle!" eläimet hämmästelevät kuorossa. Soman kuusen juurelle on kenenkään huomaamatta ilmestynyt kasa paketteja. "Täällähän on jokaiselle paketti!" huudahtaa poro. "Ihmeellistä! Mutta meidän pitää malttaa viellä hetki... huomenna on jouluaatto." muistuttaa siili-muori.

Joulu on ihanien yllätysten aikaa. Vielä yksi päivä odotusta.

24. joulukuuta Tähti

Taivaalle on syttynyt tuikkivia tähtiä kuin timantteja. Yksi suuri joulun tähti valaisee muita kirkkaammin. Tähden valossa metsässä on rauhallinen hämyinen tunnelma. Kaikki halaavat toisiaan ja toivottavat "Hyvää joulua!" Sitten ryhdytään tutkimaan mitä jännittävää kaikista kääröistä löytyy. Metsä täytyy ihastuneista hihkaisuista, kun paketeista paljastuu jokaiselle jotakin kivaa.

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

Maalatut joulupallot

Mistä lie idea lähti. Taisi syntyä kaupassa siinä hetkessä, kun näin kuparin väriset joulupallot, jotka oli yläreunastaan suihkautettu mustiksi. Ostin niitä muutaman kotiin ja kokeilin kuinka niihin onnistuu maalaamaan. Maalasin akryylimaaleilla yhteen palloon talviseen maisemaan pupun, toiseen kauriin ja kolmanteen ketun. Maalaamalla voi siis tuunailla vaikka kuinka kauniit ja persoonalliset joulupallot!

Palloista tuli niin kivan näköisiä, että kävin ostamassa lisää palloja. Ajattelin, että vien niitä koulun myyjäisiin myyntiin. Vaan sattuipa yhdessä Facebook-ryhmässä olemaan poikkeuksellisesti myyjäiset tässä yhtenä viikonloppuna ja laitoin kuvan palloistani sinne. Pallot saivat yllättävän suosion ja pääsin maalaamaan vielä lisää palloja!

Parhaillaan olen maalailemassa uusia palloja. :) Tämä onkin kiva harrastus. Voisin maalailla palloja vaikka kuinka paljon. :D Mietin jotain muitakin kuvia palloihin, kuten punatulkkua, lumiukkoa, pikkuista mökkiä, tonttua, enkeliä... mutta jotenkin nuo pupu, kauris ja kettu tuntuvat herttaisimmilta. Mitä mieltä olette, mikä kuva olisi ihana joulupallossa? 

Ovikoristeen kierrätys-tuunaus

Tänä vuonna mentiin keväästä syksyyn samalla ovikoristeella. Vihdoin sain aikaiseksi tuunata ovikoristetta. Tämä sama orava-koriste on seikkaillut aikaisempina vuosina talvi-kuosissa (koristeen synty-tarina löytyy täältä) ja syksyn koristeilla höystettynä ja nyt viimeiseksi tässä oli keväiset kukkaset oravan seurana. 

Keräsin vanhat koristeet talteen ja niitä voi vielä hyvin käyttää joskus jossain muualla. Oksat ja sammaleet saivat jäädä paikoilleen. Tällä kertaa oravalle tuli syksyisiä/talvisia marjoja kaveriksi. Lisäsin myös hieman bling-blingiä liimailemalla sinne tänne timanttitarroja. Tästä tuli mielestäni yksi kivoimmista orava-ovikoriste versioistani. Saa nähdä mennäänkö tällä koko talvi vai innostunko tuunailemaan tämän vielä talvisemmaksi, jahka pakkaset kunnolla paukkuu!

Nopea jätski-askartelu

Ilmojen viilennyttyä ei tule syötyä enää yhtä usein jäätelöä kuin mitä kesällä syötiin. Tytöt pyytelevät kuitenkin välillä jäätelöä ja päätin, että tehdään leikki-jäätelöt, jotta tytöt saavat leikkiä jäätelökioskia... jos vaikka se riittäisi. :D

Tämä oli nopea askartelu, johon tarvittiin kananmunakennosta leikattuja tötteröitä, tyttöjen valitsemista kankaista leikattuja, suunnilleen neliön muotoisia kangaspaloja, vanua, vähän lankaa, kuumaliimaa ja askarteluhuopaa.

Kangaspalan sisään laitoin vanua ja solmin kankaan palloksi langan avulla. Siistimmän pallon saisi pyöreästä palasta, jonka reunan kiristäisi harsimalla, mutta tämä nopea tyyli kelpasi meille. 

Kiinnitin pallon töttöröön kuumaliimalla.

Lapset valitsivat, kuinka jokainen jäätelö koristeltiin. Koristelussa vain mielikuvitus on rajana. Me käytimme askarteluhuopaa, mutta koristeeksi voisi laittaa myös lankaa, nappeja, helmiä...

Sitten vain kioski pystyyn!

Kurkistus 5-vuotiaan prinsessasynttäreiden kulisseihin

Blogissa on ollut pitkääkin pitkempi tauko, koska oma terveys on vähän reistaillut. Tyttären 5-vuotis synttäritkin sain järjestettyä vasta yli kuukauden oikean syntymäpäivän jälkeen. Pohdin pitkään synttäreiden pitopaikkaa, mutta päädyin pitämään juhlat kotonamme. Viime vuonna vietimme juhlat puistossa (täällä tunnelmia yhteissynttäreistä), mutta tänä vuonna on ollut sen verran epävakaiset ilmat, että en uskaltanut suunnitella ulkoilmasynttäreitä. Erilaiset touhu-peuhu-paikat mietin myös vaihtoehtoina, mutta totesin, että pienelle porukalle kotisynttäreistä saa tehtyä kaikista persoonallisimmat.

Vihdoin koitti kauan odotettu päivä. Vieraiden saapuessa ensimmäisenä ohjelmassa oli koristautumista. Jokainen sai kasvomaalausväreillä haluamansa muotoisen ja värisen kaulakorun, kruunun tai käsirenkaan. 

Ohjelmassa oli myös prinsessamekko-piparien koristelu. Olin leiponut mekon muotoiset piparit etukäteen. Minulla ei ollut mekkoon muottia, mutta leikkasin leivinpaperista mekon muodon ja sitä apuna käyttäen leikkasin piparit. Jokainen sai laittaa pinkin kuorrutteen päälle haluamansa koristeet. Syntyi upeita, kimaltavia ja runsaasti koristeltuja mekkoja. :)

Kakkua en tehnyt ollenkaan vaan pöydän katseenvangitsijana toimi keksilinna. Vadelma-valkosuklaa kuppikakut pinkillä kuorrutteella ja kruunu/kukka-koristeella herättivät myös ihastuneita huudahduksia pikku-prinsessojen saapuessa herkkupöydän ääreen. 

Viimeisenä ohjelmassa oli aarteenmetsästys. Kuningatar (eli minä) oli kadottanut aarteensa poimiessaan kukkia. Olohuoneessa olevien kukkien seasta prinsessat löysivät lapun, jossa oli vihje. Koska kukaan prinsessoista ei vielä osannut lukea, riensi tokaluokkalainen isoveli avuksi. (Isoveli odotti synttäreitä vähintään yhtä innoissaan kuin päivänsankari ja hän oli ollut myös innolla auttamassa valmisteluissa.) Vihjeessä sanottiin: "Ei ollut aarre täällä. Sen veivät perhoset". Tyttöjen huoneesta löytyi perhosia, jotka sankaritar oli 2-vuotiaan pikkusiskonsa kanssa viikkoa ennen synttäreitä askarrellut koristeeksi. 

Perhosen siiven takaa löytyi uusi viesti. (Sovimme, että jokainen prinsessa sai vuorollaan etsiä vihjelapun ja olin etukäteen miettinyt lappuja tarpeeksi monta.) Perhosten viesti kuului: "Ei ole meillä aarretta. Se oli liian painava ja putosi lohikäärmeen pesään."

Lohikäärmeen olin askarrellut yhdessä tokaluokkalaiseni kanssa. Keittiössä olevan lohikäärmeen siiven takaa paljastui taas uusi vihje, joka kertoi, että:"Ei ole aarretta minulla. Piilotin sen korkeaan torniin."

Olohuoneeseen olin askarrellut koristeeksi prinsessa Tähkäpään tornin ja ikkunasta kurkisti prinsessa, jonka hurjan pitkien hiusten letittämisessä oli tokaluokkalaiseni ollut taas apuna. Korkean tornin huipulta löytyi viesti: "Ei ole aarre täällä. Sen vei mukanaan ilkeä noita."

Makuuhuoneen oviaukkoon olimme virittäneet peiton ja siihen olin kiinittänyt askartelemani Tähkäpään kasvattiäitiä esittävän hahmon. Hahmon takaa löytyi viimeinen vihje: "Ei ole minulla. Pudotin aarteen lampeen, eikä sammakko suostu hakemaan sitä kuin prinsessoille!" Onneksi oli monta innokasta prinsessaa, jotka pääsivät jokainen vuorollaan onkimaan. Ämpäriin laitettiin pieni sammakko ja ongittiin verhon takaa yllätyspussit. Verhon takana oli esikoiseni "sammakkona" eli laittamassa ylläykset ämpäriin.

Ohjelmien välissä prinsessat ehtivät myös vähän leikkimään vapaasti omia juttujaan. Päivänsankari oli oikein tyytyväinen juhliinsa ja tilasi jo ensi vuoden juhlat samalla kaavalla... mutta katsotaan sitä sitten vuoden päästä! :D

Tulipahan kakku 2-vuotiaalle

En ole aikoihin tehnyt täytekakkua. Lapsilla on synttärit ollut viimeksi joko puistossa, jonne tein tällaisen keksilinnan, tai sitten synttäreitä on vietetty touhu-peuhu-riehumis-paikassa, jossa eväät on paikan puolesta. Mies valitsee omina juhlapäivinään mieluummin pannukakkua kuin täytekakkua, joten hänellekään ei ole tullut leivottua.

Nyt kuitenkin parin päivän varoitusajalla kälyni pyysi kylään ja tuumattiin, että pidetäänpä tuplasynttärit samalla, koska hänen miehellään on sama syntymäpäivä kuin meidän nuorimmalla. Lupasin tehdä kakun. 

Kakusta tuli sellainen jokaiselle jotakin sekasotku! :) Välissä on moussemaista sitruunatäytettä ja vadelmamoussea. Kakun pinnalla on osittain suklaata, mutta koska yksi lapsistani ei syö suklaata, ajattelin häntä ja päällystin osan kakusta rahka-kermavaahdolla ja mansikoilla. Kälyn mies ei oikein piittaa mansikoista, joten kakusta löytyy kohtia, joissa ei ole mansikkaa. :D Ja pienelle 2 vuotta täyttävälle prinsessalle täytyy tietysti olla prinsessa-koriste! 

Huomenna arvotaan! Vielä ehtii osallistimaan täällä.

Kukkapuska-askartelu 4-vuotiaan kanssa

Blogissa oli hetken hiljaista ja syy siihen on se, että meillä on oltu kipeänä. Vuorotellen ja vähän samaan aikaankin. Kohtalaisen uuvuttavaa hoitaa kipeitä lapsia viikon ajan ja sitten tuupertua tautiin itse. Ei tullut siis kirjoiteltua. Toivoin, että tauti olisi meillä tällä erää nujerrettu ja jaksoimme jo tytön kanssa askarrellakin, mutta nyt tytölle nousi vielä kuume uudestaan. :( Tässä kuitenkin tuo meitä ilahduttanut askartelu.

Teimme lähestyvä ystävänpäivä mielessä helpon pöydälle laitettavan kukkakoristeen, jonka voi antaa ystävälle tai pitää itseään ilahduttamassa.

Liimasin kaksi vihreää paperia yhteen lyhyeltä sivulta. Meidän vihreä paperi oli sen verran paksua, että taittelu ei oikein onnistunut 4 v. tytöltä. (Tavallinen kopiopaperi taittuisi helpommin.)  Minä hoidin siis taittelun. Taittelin paperia haitariksi n. 3/4 matkalta.

 (Minulla näkyy valmiita taitteita kuvassa, koska olin kertaalleen jo taitellut viuhkan ennen kuin aloin kuvaamaan.)

Taitoin haitarin viuhkaksi. Taittelemattoman osa paperista käänsin taakse kolmiomaiseksi tueksi. Jos kukkakoristeen antaa ystävälle, voi tähän takaosaan kirjoittaa vaikka runon tai muun hyvän ystävänpäivän toivotuksen.

Tytär piirsi pinkille paperille kukkasia, jotka hän myös väritti ja koristeli kimalleliimalla.

Kimalleliiman kuivuttua tytär leikkasi kukat paperista irti ja minä autoin terälehtien kohdalla leikkaamisessa.  Liimasin kukat viuhkaan, tyttären osoittamiin kohtiin. Liiman kuivuttua kukkapuska oli valmis! (Violetti ja punainen kimalleliima ei pääse oikeuksiinsa näisää kuvissa!)