Näytetään tekstit, joissa on tunniste joululahja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste joululahja. Näytä kaikki tekstit

perjantai 23. joulukuuta 2016

23. joulukuuta Joulutarina 2016

Lahjat

"Mitä ihmettä? Mistä nuo tulivat? Katsokaa kuusen juurelle!" eläimet hämmästelevät kuorossa. Soman kuusen juurelle on kenenkään huomaamatta ilmestynyt kasa paketteja. "Täällähän on jokaiselle paketti!" huudahtaa poro. "Ihmeellistä! Mutta meidän pitää malttaa viellä hetki... huomenna on jouluaatto." muistuttaa siili-muori.


Joulu on ihanien yllätysten aikaa. Vielä yksi päivä odotusta.

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Joulun karkit itse tehtynä

Täällä on ollut käynnissä pieni karamellitehdas. Olen jo monena jouluna tehnyt itse karkkeja ja vienyt niitä myös joululahjaksi. Joka vuosi haluan kokeilla uusia ohjeita, koska netissä on valtavasti herkullisia reseptejä karkkeihin.

Tänä vuonna kokeiluun pääsivät Omenainen joulukola, Hunajainen fudge, Minttunapit ja Pähkinäinen joulusuklaa. (Muutin nimiä alkuperäisistä, koska halusin nimistä kuvailevammat.) Ohjeet löytyivät netistä, mutta koska kirjoitin ne ylös paperille ajat sitten, en enää löytänytkään kaikista alkuperäisiä.

Lapset koemaistivat karkkeja. Omenainen joulukola oli todella huippu hyvää kaikkien mielestä. Minttunapit olivat myös herkkua. Pähkinöistä lapset eivät niin paljon välitä, mutta suklaan kanssa 4 -vuotiaalle upposi nekin. Hunajainen fudge jäi pojilta syömättä (vaikka hunaja onkin heidän herkkua!), mutta tytöt suorastaan ahmivat nämäkin. :D

Omenainen joulukola 

(alkuperäinen ohje, jota hieman muokkaisn, löytyy täältä mansikkakolan kohdalta, tuolla on myös PALJON muita karkkiohjeita!)

1 dl omenasosetta
1 rkl sitruunamehua
1 1/2 dl kuohukermaa
2 1/2 dl sokeria
1 rkl tummaa siirappia
3 tl piparkakkumaustetta

Sekoita kaikki aineet paksupohjaisessa kattilassa. Keitä n. 35 minuuttia. Tee "kuula-testi". (Ota hieman seosta ja tipauta kylmään veteen, jos muodostuu "kuula" seos on valmista. Muutoin jatka keittämistä.) Vuoraa vuoka leivinpaperilla, kaada seos siihen. Anna jähmettyä hetki. Leikkaa paloiksi. Säilytä jääkaapissa.

Hunajainen fudge

Ohjeen nappasin jostain. Alkuperäisessä ohjeessa keitettiin kuohukermaa ja sokeria, mutta minä menin korvaamaan ne kondensoidulla maidolla, koska sitä oli puoli tölkkiä toisista karkeista ylimääräistä. Vaihto vaikutti varmasti rakenteeseen, eikä massa ollut kunnolla pursotettavissa, mutta pursotin kuitenkin. :) (Alkuperäinen ohje tosin levitettiin levyksi vuokaan ja leikeltiin paloiksi.) Jos ei pidä hunajan mausta, tästä voi tehdä fudgea siirapilla, vaihtamalla hunajan siirappiin.

1/2 tölkkiä kondensoitua maitoa
3 rkl voita
2 rkl hunajaa
2 dl vaahtokarkkeja
100 g maitosuklaata

Kondensoitu maito ja voi kiehautetaan, hunaja lisätään ja keitetään kunnes seos on sakeaa. (Kondensoitu maito on tosin heti alkuun jo niin paksua, että seos tuntui sakealta. Kannattaa kokeilla pudottaa tippa seosta vesilasiin ja varmistaa, että seos pysyy kasassa. Tosin vähemmällä keittämisellä lopputuloksesta olisi voinut tulla pursotettavampaa...) Ota kattila liedeltä ja anna hieman jäähtyä. Hienonna vaahtokarkit sekä suklaa ja lisää ne seokseen. Sekoita kunnes ainekset sulavat ja muuttuvat tasaiseksi massaksi. Kaada vuokaan tai pursota karkkimuotteihin. Anna jähmettyä. Säilytä jääkaapissa.

Minttunapit

Ohje taisi tulla vastaan jossain Facebookin keskusteluketjussa.

1/2 tölkkiä kondensoitunutta maitoa
n. 6 dl tomusokeria
1 rkl piparminttuaromia
200g tummaa suklaata
3 rkl sulaa voita

Sekoita kondensoitu maito, 2 dl tomusokeria ja aromi vatkaimella. Lisää vähitellen tomusokeria, kunnes massa muistuttaa muovailuvahaa. (Sekoitin massaa lusikalla, kun alkoi tuntumaan liian paksulta vatkaimelle.) Pyörittele palloja, aseta leivinpaperille ja litistä. Laita kylmään n. tunniksi. Sulata suklaa vesihauteessa tai varovasti mikrossa, välillä sekoitellen. Anna hieman jäähtyä. Dippaile napit haarukoiden avulla suklaassa, valuta ylimääräinen suklaa pois ja laita leivinpaperin päälle. Anna kohmettua jääkaapissa vähintään tunti. Säilytä jääkaapissa.

Pähkinäinen joulusuklaa

Tähän ei varsinaisesti ole ohjetta. Tätä kai voisi kutsua myös nimellä Rocky Road, koska siihen voi käyttää melkein mitä vaan. :D

cashew-pähkinöitä
manteleita
vaahtokarkkeja
maitosuklaata
tummaa suklaata

Tähän käytin epämääräisen määrän cashew-pähkinöitä ja manteleita, joita vähän hienonsin ja sitten paahdoin paistinpannulla. Laitoin pähkinät ja mantelin isoon lasivuokaan. Silppusin sekaan vaahtokarkkeja. Sulatin maitosuklaata ja vähän tummaa suklaata ja kaadoin vuokaan. Sekottelin aineksia, kunnes kaikki olivat suklaan peitossa. Laitoin massan jääkaappiin kohmettumaan. Kohmettuneesta levystä leikkelin/palastelin epämääräisen kokoisia ja muotoisia herkkupaloja.

maanantai 21. joulukuuta 2015

21. joulukuuta Joulutarina

Lahjoja

“Mitä ihmettä!” huuhdahti kettu. Kuusen juurelle oli ilmestynyt läjä paketteja. Olikohan tontulla ollut sormet pelissä?! Jokaiselle näytti olevan jotakin. Oli punaista, vihreää ja sinistä pakettia. Kummallisen muotoisia paketteja. Jännittyneenä eläimet yrittivät arvailla mitä paketeissa on. Vielä piti malttaa hetki ennen kuin päästäisiin aukaisemaan lahjoja.


maanantai 16. marraskuuta 2015

Tunnelmia Tampereen Kädentaitomessuilta 2015

Kiitos Bikken pilttuussa olleen arvonnan, josta voitin kolmen päivän rannekkeen Tampereen kädentaitomessuille, tuli messuiltua oikein urakalla. Hatunnosto kaikille näytteilleasettajille; kyllä olitte nähneet hurjasti vaivaa, että me muut pääsimme ihailemaan toinen toistaan upeampia kädentaidon näytteitä. Oli pientä ja suurta, oli yksinkertaista ja monimutkaista ja oli kaikenlaisista materiaaleista tehtyjä töitä.

Muutamista pöydistä otin kuvia (luvan kanssa ja sain luvan laittaa myös blogiin), mutta sitten messuhuuma otti yliotteen ja innostuin vain katselemaan, ihailemaan ja vähän hypistelemään, niin että kuvaus unohtui. Monissa blogeissa onkin enemmän ja hienompia kuvia, mutta tässä vielä pieni pläjäys messutunnelmaa.

Yksi jännittävimpiä ja näyttävimpiä pöytiä oli mielestäni haltijoiden pöytä. Fantastisia hahmoja. Näitä olisi voinut tutkailla pidempään. Mieleen jäi myös toinen pöytä, jossa oli ihania pieniä ja pienenpieniä huopaisia satuhahmoja. Siitä minulla ei ole kuvaa, mutta pöytää katsellessa tuntui kuin olisi sukeltanut satuun.



Huovasta olivat monet loihtineet suurella työllä upeita vaatteita, hattuja, asusteita ja vaikka mitä. Tässä pöydässä oli Marja Huttusen tekemiä todella hienoja eläinaiheisia kännykkäpusseja ja hauskoja pöllöpatalappuja ja paljon muutakin kivaa.



Messuilla oli myynnissä myös paljon itsetehtyä saippuaa. Valinnanvaraa oli tuoksujen suhteen niin runsaasti, että taatusti jokainen löysi mieluisen. Ja kauniita saippuoita oli myös ilman tuoksua. Nämä Saippuaverstas Solinan saippuat näyttävät niin herkullisilta, että melkein tekisi mieli maistaa.




Marttojen pisteessä kävin askartelemassa kankaasta ja napista kukan tyttärelle. Oli helppo tehdä ja tytär tykkäsi, joten näitä saattaa syntyä kotona lisää.


Muutamia mukavia joululahjoja löysin ja itselle paljon kaikkea kivaa ja vähän jotain tarpeellistakin.


Vessoihin olen jo pitkään miettinyt tällaisia ja nyt löysinkin tosi kauniit.


Keittiön käsipyyhe pysyy vihdoin tangossa. Eli pyyhe on kuin essu-mekko ja napeilla sivuilta kiinni.


Messuilla oli vaikka kuinka paljon pientä kivaa. Pakettikoristeiksi taikka kranssiin lähti mukaan tällaisia.


Lasten opettajille ja kerhotädeille on joulumuistamiset valmiina! Nämä herkut ovat siis saippuoita. Tuo ruskea on toffee ja se tuoksuu kyllä niin herkulliselle toffeelle, että opettajan pakettiin pitää kirjoittaa varmaan isolla "saippuaa, älä syö." :)


Tyttären nukke saa joulupaketista soman tonttuasun. 


Tarjolla oli ompelu-, neulonta- ja askartelutarvikkeita laidasta laitaan ja yksi kassillinen tuli sellaisiakin ostettua. Osat lapsille, osat itselle. Ei nämä messut ihan halvaksi tullut, vaikka ilmaiseksi sisään pääsinkin. :)

Lopuksi pieni vinkki (joillekin) näytteilleasettajille... Hymy on halpa myyntikikka. Kyllä meinaan muutama kiva pöytä jäi väliin sen vuoksi, että pöydän takana vaani haukankatseinen hahmo suupielet tiukkana viivana. Tämmöinen arempi ihminen kulkee siinä kohtaa kiltisti keskellä käytävää ja rientää seuraavan pöydän luo, josta tervehditään hymyllä. :) Toisaalta myös näytteilleasettajan yli-innokas, helppo-heikkimäinen puheen papatus saattaa olla ahdistavaa, mutta hymy tuskin ahdistaa ketään. Onneksi monilla oli hymy huulessa.