Myöhäinen isänpäivä ja vierastava lapsi

Tänään koitti kauan kaivattu päivä. Mies tuli kahden viikon työreissulta vihdoin kotiin ja pääsimme viettämään isänpäivää. Lasten naamat loistivat onnesta, koska isi oli vihdoin viimein kotona. Ikävä oli ollut kova. Ylpeinä ja innoissaan lapset ojensivat kilpaa korttejaan ja pakettejaan isille. Piti ihan rauhoitella tilannetta ja pyytää ensin rauhassa isi istumaan. Isi sai kaksi rakkaudella tehtyä tuikkukippoa ja heijastimen. Tuikkikipoista isi keksi myös hauskan ja värikkään yhdistelmän yhdelle tuikulle. Totesin heti, että tuossa pilttipurkkikipossa täytyy käyttäää led-tuikkua, eikä meillä muita olekaan, koska olen vainoharhainen tulen suhteen. :)

Isi sai myös lukemattomia halauksia ja suukkoja. Perheen pienimmäinen (4kk) tosin vierasti kaksi viikkoa poissa ollutta isiä niin, että parkui kurkku suorana, kun isi yritti ottaa syliin. Mun sylistä seurasi isin liikkeitä hyvin totisena, mutta sentään itkemättä.  Eiköhän tuo vauva huomiseen mennessä taas isäänsä totu, toivottavasti. "Isänpäivän" kruunasi herkuttelu ja leikki isin kanssa. Ja loppuhuipennuksena isin laukuista löytyi vielä tuliaisia.

Lääviö

Kuka tietää mikä tai mitä on lääviö?

Lapsilla menee välillä sanat solmuun ja kirjaimet sekaisin. Meillä tytär (3 v.) käyttää välillä suloisen hassua sanaa "lääviö".  Tytär osaa sanoa sanat pääsääntöisesti oikein, ainoastaan s-kirjain puuttuu. Aika pitkään olenkin miettinyt, että mitähän tuo "lääviö" tarkoittaa.

Lääviö -sana esiintyy yhteyksissä "Täällä on lääviö.", "Hirmuinen lääviö.", "Tinä (=sinä) olet lääviö.", "Lääviö tulee." jne. Kysyin vihdoin tytöltä, että mitä se lääviö tarkoittaa. Hän mietti hetken ja vastasi, että "Hirviö." Ilmeisesti kyseessä ei kuitenkaan ole lasta oikeasti pelottava hirviö, vaan sellainen hassu, pikkuisen jännittävä otus tai esimerkiksi leikeissään karjuva isoveli tai jopa hurjistunut äiti. :D

Minusta tuntuu, että sana "lääviö" on juontunut sanasta "ääliö". Tytär vaan ei ole ymmärtänyt (mahdollisesti isoveljien käyttämää) sanaa ja keksinyt sille oman merkityksen. Täytyy myöntää, että minusta lääviöksi "haukkuminen" ei kuulosta ollenkaan niin ikävältä kuin ääliöksi sanominen.

Roskiin vai koristeeksi?

Löysin vuosikausia käyttämättömänä olleen punotun lautasen. Olin jo siivouspuuskassani (jotain sattuu hyvin harvoin) laittamassa sen roskiin, kun tuli ajatus tehdä siitä jotain uutta. Mietin ensin lautasesta jotain sisustushärpäkettä, mutta totesin, että siitä voisi tulla kiva, vähän erilainen ja sopivan pieni ovikoriste.

Maalasin lautasta akryylimaalilla kevyesti valkoisemmaksi. Jätin kuitenkin alkuperäisen värin kuultamaan alta, jotta lautanen vaikuttaisi kuluneelta tai huurteiselta.















Tein neulahuovutuksella oravan. Oravasta oli tarkoitus tulla vähän pienempi, mutta koska en ole sellaista aikaisemmin tehnyt eikä ollut mitään mallia tai ohjetta niin siitä tuli mitä tuli. Punaruskean villan väri on vähän turhan oranssi, mutta en alkanut sekoittelemaan värejä enempää.

Liimasin lautaseen kuumaliimalla muutaman männynoksan ja yhden kävyn. Oravan kiinnitin ompelulangalla sitomalla lautaseen. Lopuksi sipaisin hieman kimalleliimaa huurteeksi lautaseen ja oksiin.


Tämä ei ole jouluinen ovikoriste, joten menee hyvin koko talven. Tulipahan vanhalle lautaselle käyttöä eikä tarvitse pistää sitä roskiin.

Isänpäivä, jota ei päästy viettämään

Meillä isänpäivä jäi vielä odottamaan viettämistä, koska mies ei päässyt työmatkaltaan ajoissa kotiin. Voi sitä lasten odotuksen ja ikävän ja pettymyksen määrää.

Aika haikeana itsekin katselen muiden blogien päivityksiä, jotka pursuvat ihania isänpäivän juttuja. Voin vain kuvitella, kuinka haikeaa ja vaikeaa on niillä, jotka eivät syystä tai toisesta pääse ollenkaan viettämään isänpäivää. Tosin ehkä siihenkin tottuu ja sopeutuu. Se riippuu niin paljon varmasti ihmisestä ja jokaisen erilaisesta tilanteesta. Eivät kaikki ole juhlien perään, mutta se, että näkee (lähes) kaikkien muiden juhlivan ja itse jää ulkopuoliseksi, on ihmisluonnolle usein vaikea paikka.

Me aiomme kuitenkin viettää isänpäivää heti, kun mies vain pääsee kotiin. Itsekin odotan innolla, mitä lasten koulussa ja kerhossa paketoimista paketeista kuoriutuu.

Hätäinen, mutta hyödyllinen isänpäivälahja

Lapset ovat kerhossa, eskarissa ja koulussa tehneet isille jotain pientä lahjaa ja kortit. Kortteja ehdittiin tekemään kotonakin, joten isi tulee saamaan ison pinon kortteja.

Itse en omaa korttia miehelleni ole tehnyt, mutta haluan jotenkin muistaa miestä, joka on paras isä lapsillemme. En kuitenkaan lähtenyt ostamaan mitään suurta ja mahtavaa lahjaa (vallankin, kun ensi kuussa on miehellä synttärit ja joulu, joten lahjojen antamiseen mahdollisuuksia on).

Päädyin ostamaan Dents-xylitol-pastilleja (jotka ei valitettavasti ole täysxylitolia) useampaa eri makua ja pienen lasipurkin niille. Purkkiin kiinnitin kortin, johon "runoilin": "Ota aina ruuan jälkeen yksi tai kaksi, niin et muutu koskaan hampaattomaksi." Vaikka tämä onkin hätäisesti kyhätty lahja, on se kuitenkin ajatuksella ja rakkaudella suunniteltu ja toteutettu. Isäntä juo päivittäin moneen kertaan teetä tai kahvia järisyttävällä määrällä sokeria lastattuna, ja siihen vielä välillä keksit päälle, joten hampaitakin on hyvä muistaa. Mies saa viedä pastillit työpaikalleen, että pysyy hampaat kunnossa napostelujen lomassa. :)

Rauhoittavat väritystehtävät aikuisille

Terapeuttista värittämistä. Kovasti tuntuu olevan pinnalla nyt kaikenlaiset mieltä rauhoittavat zen-värityskirjat ja aikuisten värittäminen. En ole itse koskaan oikein tykännyt värittämisestä. Tauluja maalatessakin värien käyttö on vaikeaa ja alkuun maalasinkin mieluiten vähillä väreillä eli lähes mustavalkoisia tauluja.

Sen sijaan kuvioiden piirtely on mukavaa ja rentouttavaakin puuhaa. Kai sitä voisi sanoa lähes terapeuttiseksi. Meillä lapset tykkää, kun äiti piirtelee heille kuvia, joita saavat sitten väritellä. Tyttärelle tietysti pitää olla prinsessoja. Näitä "prinsessarivistöjä" syntyy parhaimmillaan päivässä monta paperillista paperien molemmille puolille.

Nämä prinsessat on piirretty noin minuutissa. Tytär haluaa aina piirtää itse hiukset prinsessoille. Värittäjällä on ikää siis 3 vuotta.

Kai noista lapsille piirretyistä kuvista saisi muokattua aikuisille sopivia aika helpostikin. :)

Kokeilin nyt sitten muutaman aikuisemman värityskuvan piirtämistä. Ties vaikka innostuisin tekemään värityskirjan. Joka tapauksessa taidan keskittyä mieluummin piirtelyyn ja jättää niiden värittämiset muille. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä, jos syntyy niin mahdottoman kiva kuva, että se on pakko värittää ja sitten jääkin koukkuun värittämiseen. Kai sitä on hullumpaakin tapahtunut.


Mitäs tykkäätte näistä kuvista? Tuo hevoskuva tuli piirreltyä liian täyteen. Itse tykkään sen vuoksi enemmän kukkakeijusta, kun siinä on ilmaa kuvioiden ympärillä. Mutta ilmeisesti värityskuvia on monenlaisia.

Tilaustyö

Sain tehdä tilaustyön, kun jotkut tykkäsivät sen verran paljon saamastaan maalauksestani, että rohkenivat pyytää toisen. Tilaustöitä tehdessä itseä aina vähän jännittää, että kuinka taulu onnistuu ja tuleeko siitä yhtään sellainen kuin tilaajalla oli mielessä.

Tässä taulussa oli toiveena vanhanajan tunnelma ja aiheena puunajo talvella. Hevosen väriksi toivottiin samanlaista kuin tilaajan isällä on aikoinaan ollut ja sain tuosta hevosesta kesäisen valokuvan (jossa hevonen seisoo paikallaan). Tutkin netistä tulostettuja vanhoja, rakeisia, mustavalkoisia kuvia, joissa hevonen vetää rekeä tai puukuormaa, ja niiden pohjalta luonnostelin ja maalasin tämän taulun. Kuskin naama kaipaisi vielä viimeistelyä, mutta muuten taulu on signeerausta vaille valmis. Toivottavasti kelpaa tilaajalle.