Leikkasin sitte itte tukkani...

Otsikosta voisi luulla, että kyseessä on jonkun meidän lapsen tempaus, mutta näin ei ole, vaan siis ihan minä itse menin parturoimaan pitkän tukkani. Eikä kyseessä ole otsatukan leikkaus tai muutaman sentin lyhennys. :)

Olin jo pitkään miettinyt, että kainaloihin asti ulottuvalle tukalle pitäisi tehdä jotain. Raskaana ollessa minulta ei lähde tukkaa juuri ollenkaan, mutta sitten vauvan synnyttyä tulee sulkasato. Tämän viimeisimmän vauvan kanssa sulkasadon alkaminen kesti tosin harvinaisen pitkään, mutta nyt sitä on jatkunut jo monta kuukautta. Sulkasato ja pitkä tukka on kamala yhdistelmä. Kampaamoon asti en koskaan saanut soitettua, kun yks kaks päätin, että nyt just tukka saa lähteä.

Tukka poninhännälle (ja toinen hiuslenksu vähän matkan päähän pitämään leikattavat hiukset kasassa) ja sakset käteen. Klips klips klips.

Ponnari auki ja ta-daa... uusi upea tukka on valmis. Tai sitten ei. Pientä fiksailua vaati. :) Lyhensin niskahiuksia vielä vähän ja leikkasin muutaman selvästi muita pidemmän suortuvan.

Pesin uuden lyhyen tukan ja kuivatellessa kummastelin, että kylläpäs on tukka laineilla. Minulla ei ole ikinä ollut permanenttikiharoita eikä minkään valtakunnan pehmennystä. Hiukset ovat hieman luonnostaan taipuisat, mutta aikaisemmin, vaikka minulla on ollut hyvinkin lyhyt tukka, ei se ole näin "kiharalle" mennyt. Sain siis "yllätys-laineet"!

Ei tukasta tullut sellainen kuin ajattelin, mutta ehkä näiden laineidenkin kanssa oppii elämään! :D