Pitäiskö olla huolissaan?

Mies on työmatkalla ja lähetti kuvan sieltä.

Kameli näyttää tulevan aikas vauhdilla kohti. Laitoin viestiä, että "Hyökkääko tuo päälle?" ja sain vastauksen, että "On se yrittäny purra jo monta kertaa". Vaarallisia otuksia noi kamelitkin vissiin, vaikka näyttävät yleensä ihan sympaattisilta, ainakin kauempaa katsottuna. Huolimatta tämän kaverin uhkailuista mies aikoo kokeilla kamelilla ratsastusta. Pitäisiköhän mun olla huolissaan? Kamelithan eivät kuitenkaan ole muuttuneet lihansyöjiksi... eihän?! :)

Erään bataatin tarina - soseesta letuksi ja leiväksi

Nuorimmaiselle ollaan aloittelemassa pikku hiljaa kiinteiden ruokien maistattelu. Ensimmäiset annokset ovat suuruusluokaltaan teelusikallinen tai kaksi. Harvakseltaan olen edellisille lapsille tehnyt itse soseita, mutta tässä alkuvaiheessa vallankaan ei ole mitään järkeä ostaa sosetta kaupasta. Halusin aloittaa maistamisen bataatilla, joten sellaisen kannoin kaupasta kotiin.

Kuorittua ja pieneksi paloiteltua bataattia keittelin ehkä puolisen tuntia. Vettä oli sen verran, että palat juuri peittyivät. Hyvin pehmenneet bataatin palat soseutin sauvasekottimella keitiveden kanssa.

Sosetta tuli sen verran paljon, että vaikka annostelin sitä jääpalamuottiin ja pieniin rasioihin pakkaseen, niin ei tuommoinen pieni ihmisen alku sitä kovin nopeasti syö. Päätin kokeilla lopusta soseesta lettuja. Ohjetta en löytänyt, kun katsoin vain nopeasti puhelimesta, joten sävelsin jonkun porkkanalettu-ohjeen perusteella.

3 dl bataattisosetta
2 kananmunaa
n. 2,5 dl vettä + loraus kermaa
2 dl vehnäleseitä
1 dl grahamjauhoja
3 dl vehnäjauhoja
n. 1 tl leivinjauhetta
n. 1 tl suolaa
valkopippuria, valkosipulijauhetta

Taikinasta tuli aivan liian paksua ja lisäilin vettä ainakin desin. Letuista tuli silti aika tuhteja. Jauhoa ja nestettä olisi mielestäni saanut olla reilusti vähemmän suhteessa soseeseen. Bataatti ei maistunut juuri yhtään. Lapsista kaksi kyllä ihan tykkäsi. En ehtinyt paistamaan kaikkea taikinaa letuiksi, koska vauva heräsi, ja laitoin lopun taikinan jääkaappiin.

Seuravana päivänä löysin taikinan ja päätin "jatkojalostaa" sen jonkinlaisiksi leipäsiksi. Lisäsin taikinaan ison ruokalusikallisen turkkilaista jugurttia, epämääräisen määrän kaurahiutaleita ja sämpyläjauhoja sekä hieman soodaa. Taikina oli aika löysää leipätaikinaksi. Nostelin lusikalla pellille kökköjä, jotka levitin lituskoiksi. Uuni taisi olla 225 astetta ja leipäset siellä ehkä n. 20 min.. en katsonut kelloa, katselin uuniin ja välillä kokeilin miltä leipä tuntui.

Ainakin tuoreeltaan, lämpöisinä, oivariinin sulaessä leivän päälle, nämä maistuivat oikein makoisilta. Voisi tehdä toistekin... aino vaan, että ohje on niin "sitä sun tätä", että voi olla vaikea saada toista kertaa samanlaisia. Mutta voihan niistä tulla tietysti vielä parempia!

Ps. Myös miehen ja esikoisen mielestä leivät oli todella hyviä ja bataattisose maistui vauvalle, joten ostan bataattia vielä monesti.

Joulukortteja

Tyttäreni (3v.) rakastaa korttien tekoa. Löysin ihania vanhanaikaisia kiiltokuvia ja nythän on oikein hyvä aika askarrella joulukortteja, joten niitä tehtiin. Tytär sai valita, mikä kuva laitetaan. Hän sai myös valita korttipahvin värin ja sen jälkeen muutamista vaihtoehdoista koristepaperit. Tytär sai valita myös pitsit ja pitsien paikat. Ensimmäiseen korttiin tytär halusi myös bling-bling -timantteja. Ensin olin vähän vastaan, että ei ne sovi tyyliin, mutta kyllä kai timantit sopii mihin vaan.

Toiseen korttiin tytär valitsi vaalean turkoosin koristepaperin. Hieman hämmentävä valinta joulukorttiin, mutta sillä mentiin. Ja ihan tarpeeksi jouluinen kortista tuli. Tosin ilman joulu -tekstiä, kortti voisi olla mikä tahansa onnittelukortti. Kun antaa tyttären päättää, ei tule ainkaan niin tylsän tavallisia kortteja, joita omilla valinnoillani varmaan tulisi. :) Ainoa missä pidin oman pääni, oli se, ettei korttiin laitettu napiksi kirkkaan pinkkiä nappia vaan (tylsä) ruskea.

Nappi-sydän

Tähän tauluun sain inspiraation Pastellipäivä -blogissa näkemästäni ihanasta sydäntaulusta. Olen aina halunnut kokeilla myös nappeja taulussa ja päätin yhdistää ne tuollaiseen kirjansivu -taustaan. Meillä on pajon ruskeaa, joten valitsin tauluunkin ruskeita sävyjä. Toisaalta tämän olisi voinut toteuttaa vaikka punaisen tai vihreän sävyssä, niin olisi saanut meille vähän lisää väriä. Testasin sydäntä pelkästään tummilla napeilla, mutta lopputulos oli mielestäni liian synkkä. (Tuli vähän huonoja kuvia, kun irtosalama hajosi ja nyt sävyt tuntuu tulevan kuviin ihan väärin.)

Rakastan kirjoja, enkä millään olisi raaskinut tuhota ainuttakaan kirjaa tätä askartelua varten. Päädyinkin ostamaan kirpputorilta 20 senttiä maksavan kirjan, jossa kannet olivat jo valmiiksi osittain irti. Hauskasti tämä kirja sattui olemaan yhtä vanha kuin minä ja sen on kirjoittanut muistelminaan henkilö, jolla on sama nimi kuin yhdellä lapsistani.

Taulun pohjana on valmiiksi pingoitettu ja valkoiseksi päällystetty canvastaulu. Sen päälle liimasin rypisteltyjä paloja kirjan sivuista. Keskelle jätin suunnilleen sydämen muotoisen aukon, johon liimasin napit. Sydämestä tuli pikkuisen muotopuoli, mutta ehkä se tuo tauluun vähän jännittävyyttä. 

Lisäsin työhön pahville liimatut pitsin pätkät (ja jouduin irrottamaan muutaman napin, koska en ollut aloittaessani suunnitellut mitä oikein tulen tekemään). Liimasin sydämen ympäri vielä pitsinauhan, jotta sydämen muoto erottuisi selkeämmin, mutta siinä olisi toiminut paremmin joku tumma sävy. Vaalea pitsi yksinään hukkuu tuohon vaaleaan taustaan. Tuputtelin taulun reunat ja kirjansivujen kohokohdat ruskealla akryylimaalilla. Ehkä tuli laitettua yhteen tauluun turhan montaa eri elementtiä ja vähän on taas hutiloiden tehty... viime silausta vailla. :) Mutta olen lopputulokseen kuitenkin sen verran tyytyväinen, että kehtaan pistää tämän seinälle.

Maalauksia

Syyslomalla kävin kuvailemassa joitain vanhoja maalauksiani "talteen". Nämä taulut on mun vanhempien omistuksessa. Jonkin verran tauluja on lähtenyt kauemmas, että niistä ei ole kuvia.

Auringonlasku -aiheisia tauluja olen maalannut useamman. Tämän taulun nimi voisi olla "Illaksi kotiin".

Tässäkin taulussa lentää kaksi kurkea pilvien lomassa illaksi kotiin.

Talvi-aiheisia tauluja on useita, mutta tämä "Pöllön syöksy" on mielestäni parhaiten onnistunut.

Myös Erakon mökki -aihe toistuu useammassa taulussani.

Se on Ihana!

Nyt se tuli. Arvonnassa voittamani pupu-hattu. Ja se on livenä pienen nappisilmämme päässä vielä ihanampi kuin ajattelin. Arvonta oli siis Tipulassa -blogissa ja hattu on Desing by Petronella, www.tinttu.com. Tällä taatusti tarkenee meidän pupu-prinsessa ensi talven tuulissa ja tuiskuissa.

Rätti-prinsessa

Jollain askartelusivustolla oli juttua siivous/tiskirättien käytöstä askartelussa. Siis sellaisten vähän huopamaisten liinojen, jotka eivät tietenkään ole huopaa, mutta joita voi joissain askarteluissa käyttää askarteluhuovan tavoin.

Sattuipa marketissa silmään siivousliina-paketti, jossa oli juurikin tuollaisia liinoja, kolmea väriä (pinkki, sini-lila ja keltainen).10 kappaletta 38X38cm liinoja ja hintaa alle 2€. Otin siitä sit kokeiluun, vaikka ei mielessä ollutkaan mitään tiettyä askartelua.

Prinsessoja rakastavalle tyttärelle jotakin puuhaa miettiessä tuli mieleen, että räteissähän on aikalailla prinsessan värit, joten eiköhän niistä sellainen syntyisi. Piirtelin jonkinlaiset mekon ääriviivat suoraan sini-lilaan rättiin, joka oli kaksin kerroin. Pinkinsä leikkasin pään, kädet ja jalat. Päähän liimasin liikkuvat mollosilmät ja piirsin punaisella kuulakärkikynällä suun ja nenän. Keltaisesta leikkasin hiuksiksi kaksi pitkää kappaletta, jotka suikaloin toisesta päästä. Kaikki puikkoliimalla kiinni toisiinsa ja sitten tytär pääsi koristelemaan kimalleliimoilla, ruseteilla ja timanttitarroilla.

Vallan hyvin toimii ainakin tasotyössä nämä rättiliinat askarteluhuovan korvikkeena. Ja tytär on hyvin ihastunut "Tähkäpäähänsä".