Tytär (3 v.) katseli jotakin nalle-ohjelmaa ja näki siellä muffinsin pinkillä kuorrutuksella ja sydän-karkeilla koristeltuna. (Se on oma keskustelunsa mikä on muffinssi, mikä muffini ja mikä kuppikakku, mutta koska ohjelmassa puhuttiin muffinssista, sellaista tytär vaati.) Seuraavan tunnin hän hoki, että "Äiti, meidän pitää leipoa pinkkejä, kuorrutettuja muffinsseja." Lopulta kyllästyin ja totesin, että leivotaan sitten.
Etsin netistä helpon ohjeen ja muokkasin sitä hieman. Alkuperäinen ohje on täällä, muffinien nimellä.
Itse tein seuraavanlaisella versiolla:
Itse tein seuraavanlaisella versiolla:
2,5 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta
n.1/2 tl soodaa (lisäsin varmuuden vuoksi, kun ajattelin, että jogurtti saattaisi vaatia soodaa)
1 dl vanilijajogurttia
2 munaa
100g sulaa voita
2 dl jäisiä vadelmia
Kuivat aineet sekoitetaan keskenään. Jogurtti, munat ja voi lisätään joukkoon ja sekoitetaan. Viimeisenä taikinaan sekoitetaan vadelmat. Taikina jaetaan muffinivuokiin (12kpl) ja paistetaan uunin keskitasolla, 200 asteessa, n. 25min. (Alkuperäisessä ohjeessa paistoaikaa 15-20 min., mutta jäiset vadelmat lisäsivät paistoajan pituutta.)
Kuorrutteen sävelsin sen mukaan mitä kotoa sattui löytymään ja koska vispikermaa tai tuorejuustoa ei ollut, jouduin tyytymään tomusokeri-voi-kreemiin. Tein kuorrutetta vain pienen määrän, koska ajattelin, että osat muffineista syödään vähän terveellisemmin, ilman kuorrutetta.
Vatkasin sähkövatkaimella vaahdoksi n. 90g voita, n. 3 dl tomusokeria ja n. 2 rkl vadelmamehu-tiivistettä. Mehu antoi vaahdolle toivotun vaaleanpunaisen sävyn ja lisäksi kivasti vadelman maun. Vaahdon pursotin jäähtyneiden muffinien päälle. (Kuorrute riitti 8:lle muffinille.) Enpä muista olenko aikaisemmin tällaisia pursotuksia tehnytkään ja harjoitusta tarvitsisi, että oikein kauniita saisi aikaiseksi, mutta kyllä nämä arkipäivän kotiherkuiksi kelpasivat. Sydän-karkkeja ei ollut koristeeksi ja tytär joutui tyytymään vadelmiin. Kyllä maistui pikkuprinsessalle. Hän keksi syödessään kivan nimenkin näille muffineille eli nämä ovat vadelmaneitoja. :)
hih, mitäpä sitä ei lapsensa vuoksi tekisi. ;) Sinä olet siellä leiponut ihania muffinsseja, minä kiersin kissojen ja koirien kanssa etsimässä ja lopulta ostamassa pojalleni puvun kaikilla herkuilla. Voin kertoa, että jos toiselle on vaikea ostaa vaatteita yleensäkin, vaikka sanottaisiin, että koko on vaikka nyt M, niin puvun kanssa se on täyttä piinaa! Lopulta oli pakko marssia erääseen miestenpukuliikkeeseen ja pyytää myyjältä apua. HUH HUH! :D
VastaaPoistaHuh, kuulostaa hurjalta urakalta! Tuli varmasti hyvä puku. :)
Poista