Tänään koitti kauan kaivattu päivä. Mies tuli kahden viikon työreissulta vihdoin kotiin ja pääsimme viettämään isänpäivää. Lasten naamat loistivat onnesta, koska isi oli vihdoin viimein kotona. Ikävä oli ollut kova. Ylpeinä ja innoissaan lapset ojensivat kilpaa korttejaan ja pakettejaan isille. Piti ihan rauhoitella tilannetta ja pyytää ensin rauhassa isi istumaan. Isi sai kaksi rakkaudella tehtyä tuikkukippoa ja heijastimen. Tuikkikipoista isi keksi myös hauskan ja värikkään yhdistelmän yhdelle tuikulle. Totesin heti, että tuossa pilttipurkkikipossa täytyy käyttäää led-tuikkua, eikä meillä muita olekaan, koska olen vainoharhainen tulen suhteen. :)
Isi sai myös lukemattomia halauksia ja suukkoja. Perheen pienimmäinen (4kk) tosin vierasti kaksi viikkoa poissa ollutta isiä niin, että parkui kurkku suorana, kun isi yritti ottaa syliin. Mun sylistä seurasi isin liikkeitä hyvin totisena, mutta sentään itkemättä. Eiköhän tuo vauva huomiseen mennessä taas isäänsä totu, toivottavasti. "Isänpäivän" kruunasi herkuttelu ja leikki isin kanssa. Ja loppuhuipennuksena isin laukuista löytyi vielä tuliaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti