sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Isänpäivä, jota ei päästy viettämään

Meillä isänpäivä jäi vielä odottamaan viettämistä, koska mies ei päässyt työmatkaltaan ajoissa kotiin. Voi sitä lasten odotuksen ja ikävän ja pettymyksen määrää.

Aika haikeana itsekin katselen muiden blogien päivityksiä, jotka pursuvat ihania isänpäivän juttuja. Voin vain kuvitella, kuinka haikeaa ja vaikeaa on niillä, jotka eivät syystä tai toisesta pääse ollenkaan viettämään isänpäivää. Tosin ehkä siihenkin tottuu ja sopeutuu. Se riippuu niin paljon varmasti ihmisestä ja jokaisen erilaisesta tilanteesta. Eivät kaikki ole juhlien perään, mutta se, että näkee (lähes) kaikkien muiden juhlivan ja itse jää ulkopuoliseksi, on ihmisluonnolle usein vaikea paikka.

Me aiomme kuitenkin viettää isänpäivää heti, kun mies vain pääsee kotiin. Itsekin odotan innolla, mitä lasten koulussa ja kerhossa paketoimista paketeista kuoriutuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti