Porkkanalettua kerrakseen

Meillä ei kauheasti valmisruokia syödä, mutta porkkanaletut ovat poikkeus. Meidän tytöt tykkäävät hurjan paljon porkkanaletuista. Minulla on pitkään ollut ajatuksissa, että pitäisi kokeilla tehdä porkkanaletut itse. Joulun alla kaupassa sattui silmään valmista porkkanasosetta ja ostin sitä ihan lettuja ajatellen. Kotiin päästyä tuli mieleen, että olisi ehkä pitänyt ostaa valmiiksi toinenkin pussi, jotta voisi tehdä useammin tai vaikka pakkaseen hätävaraksi.

Nyt vasta ehdin soseen käyttämään. Etsin netistä porkkanalettu-ohjeita. Niissä oli käytetty 500g porkkanasosetta ja minulla olikin kilon pussi. Ei se mitään. Kaikkea muutakin sitten tuplasti joukkoon... paitsi ettei taikina mahtunutkaan enää kulhoon. Soveltelin ohjeita vähän miten sattuu. Nestettä tuli siten vähemmän kuin ohjeeseen kuului ja aika paksuahan taikina oli. Sai siitä lettuja paistettua ja hyviä olivat. Tytöt taisivat kumpikin syödä kymmenkunta pikku-lettua sitä mukaa kun sain niitä valmiiksi ja itse napsin ohimennen ties kuinka monta.  

Rasvankäryisessä paistopuuhassa oli vierähtänyt jo ainakin tunti ja järkytyksekseni katsoin, että taikinaa oli vielä puolet jäljellä. Siihen loppui lettu-innostus. (Tuumasin, että onneksi en ostanut kuin yhden pussin!) Paistoin vielä muutamia lettuja ja loppuun taikinaan lisäsin sitten jauhoja ja kaurahiutaleita, kunnes siitä tuli "leipätaikinaa". Taputtelin taikinasta leipäsiä uunipellille ja paistoin ne uunissa. Tulihan sose käytettyä, mutta taidan seuraavalla kerralla kuitenkin ostaa valmiita porkkanalettuja. :D

Erään bataatin tarina - soseesta letuksi ja leiväksi

Nuorimmaiselle ollaan aloittelemassa pikku hiljaa kiinteiden ruokien maistattelu. Ensimmäiset annokset ovat suuruusluokaltaan teelusikallinen tai kaksi. Harvakseltaan olen edellisille lapsille tehnyt itse soseita, mutta tässä alkuvaiheessa vallankaan ei ole mitään järkeä ostaa sosetta kaupasta. Halusin aloittaa maistamisen bataatilla, joten sellaisen kannoin kaupasta kotiin.

Kuorittua ja pieneksi paloiteltua bataattia keittelin ehkä puolisen tuntia. Vettä oli sen verran, että palat juuri peittyivät. Hyvin pehmenneet bataatin palat soseutin sauvasekottimella keitiveden kanssa.

Sosetta tuli sen verran paljon, että vaikka annostelin sitä jääpalamuottiin ja pieniin rasioihin pakkaseen, niin ei tuommoinen pieni ihmisen alku sitä kovin nopeasti syö. Päätin kokeilla lopusta soseesta lettuja. Ohjetta en löytänyt, kun katsoin vain nopeasti puhelimesta, joten sävelsin jonkun porkkanalettu-ohjeen perusteella.

3 dl bataattisosetta
2 kananmunaa
n. 2,5 dl vettä + loraus kermaa
2 dl vehnäleseitä
1 dl grahamjauhoja
3 dl vehnäjauhoja
n. 1 tl leivinjauhetta
n. 1 tl suolaa
valkopippuria, valkosipulijauhetta

Taikinasta tuli aivan liian paksua ja lisäilin vettä ainakin desin. Letuista tuli silti aika tuhteja. Jauhoa ja nestettä olisi mielestäni saanut olla reilusti vähemmän suhteessa soseeseen. Bataatti ei maistunut juuri yhtään. Lapsista kaksi kyllä ihan tykkäsi. En ehtinyt paistamaan kaikkea taikinaa letuiksi, koska vauva heräsi, ja laitoin lopun taikinan jääkaappiin.

Seuravana päivänä löysin taikinan ja päätin "jatkojalostaa" sen jonkinlaisiksi leipäsiksi. Lisäsin taikinaan ison ruokalusikallisen turkkilaista jugurttia, epämääräisen määrän kaurahiutaleita ja sämpyläjauhoja sekä hieman soodaa. Taikina oli aika löysää leipätaikinaksi. Nostelin lusikalla pellille kökköjä, jotka levitin lituskoiksi. Uuni taisi olla 225 astetta ja leipäset siellä ehkä n. 20 min.. en katsonut kelloa, katselin uuniin ja välillä kokeilin miltä leipä tuntui.

Ainakin tuoreeltaan, lämpöisinä, oivariinin sulaessä leivän päälle, nämä maistuivat oikein makoisilta. Voisi tehdä toistekin... aino vaan, että ohje on niin "sitä sun tätä", että voi olla vaikea saada toista kertaa samanlaisia. Mutta voihan niistä tulla tietysti vielä parempia!

Ps. Myös miehen ja esikoisen mielestä leivät oli todella hyviä ja bataattisose maistui vauvalle, joten ostan bataattia vielä monesti.